Ihastunut vielä kerran

Ärsyttävää. Olen ihastunut ja sekä haluan että en halua olla. Tunne on samalla ahdistava samalla niin kutkuttava, välillä erehdyn ikäänkuin mässäilemään sillä, kieriskelemään siinä. Mikään muu ei tunnu samalta. En usko, että kyse on edes kyseisestä ihmisestä, kyse on ihastumisesta ihastumisen tunteeseen. Kyvyttömyydestä päästää irti. Vastahakoisuudesta hyväksyä, että edessä on enää muutamia vuosia edes suht siedettävän näköisenä, pian olen näkymätön ja kaikki tämä on ikiajoiksi mennyttä. Ahdistuksesta joka kumpuaa siitä, etten todennäköisesti saa enää koskaan tuntea sitä ihanaa alkuhuumaa ja himoa. Koko loppuelämä on vaan sitä tasaista parisuhdearkea ja perhe-elämää. Hiljaista hiipumista ennen kuolemaa.

Eipä tässä ollut oikeastaan mitään kysymystä. Halusin vain kirjoittaa tämän jonnekin. Pari merkkiä ruudulla ennen kuin minäkin katoan.