Lue keskustelun säännöt.
Oletteko juhlineet ei-kristillisen lapsen syntymää jotenkin ja miten?
06.05.2021 |
Kaipaan ideoita. En yleensä ole kekkerityyppiä. Meidän suvulla ei kuitenkaan ole ollut mitään positiivisia juhlia vuosikausiin. Ei häitä tai muuta sellaista. Lapsiakaan ei ole syntynyt pitkään aikaan. Olisi kiva jotenkin juhlistaa sitä ja samalla kutsua suku pitkästä aikaa koolle.
Kuinka pitkän ajan kuluttua lapsen syntymästä sellaisen jaksaisi järjestää? Entä millaisia tilaisuuksia teillä on ollut? Mitään kovin prameaa en ole miettinyt. Yksinkertaiset tarjoilut, parin tunnin juhla ja kuulumisten vaihto. Kotona ei ole tilaa sellaiselle. Eli jokin tila pitäisi vuokrata. Ja ei, jos koronatilanne jatkuu, niin en tietenkään järjestä juhlaa.
Kommentit (33)
Nimiäiset ollut molemmilla, ensimmäiset oli mun vanhempien luona, toiset meillä kotona. En oikeasti enää muista, millaisia tarjoiluja oli! Ohjelmassa oli toisten nimien (ensimmäinen nimi oli jo kaikkien tiedossa) paljastaminen ja lauluesitys. Ystäväni ja hänen miehensä lauloivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimiäiset llaan pidetty. Pari puhetta ja kahvit. Jotain musiikkihommaa myös.
Okei kaipa niitä voi kutsua nimiäisiksi, vaikkakin pidän sitä lapsen nimeä vähän tylsänä osana kemuja :D Mutta siinä on tekosyy järjestää tilaisuus. Kuinka pitkän ajan kuluttua synnytyksestä olette sellaisen järjestäneet?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ympärileikkaus ja säkitys
Miksi suotta ympärileikkaisit itsesi? Mene vain suoraan kastraatioon, ettei kaltaisiasi synny lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimiäiset sitten kun se nimi on "virallinen" eli 3kk kuluessa syntymästä. Sellaisissakin juhlissa olen ollut, joissa kutsu tuli muodossa "Tervetuloa tutustmaan sukumme uuteen tulokkaaseen Perttiin", näissä pippaloissa muksu oli jo 6kk vanha ja ohjelmassa oli ihan vain rentoa jutustelua ja kahvitarjoilu voileipä- ja täytekakkuineen.
Mä en oikein ymmärrä näitä nimiäisiä. Tai no, voihan sitä kahvitella kun kertoo suvulle/kavereille minkä nimen lapselleen on keksinyt.
Ja ei, nimiäiset ei ole vastine kastetilaisuudelle. Kasteessa lapselle ei anneta nimeä vaan Jumala kutsuu lapsen nimeltä omakseen ja lapsi otetaan seurakunnan jäsenenksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein ymmärrä näitä nimiäisiä. Tai no, voihan sitä kahvitella kun kertoo suvulle/kavereille minkä nimen lapselleen on keksinyt.
Ja ei, nimiäiset ei ole vastine kastetilaisuudelle. Kasteessa lapselle ei anneta nimeä vaan Jumala kutsuu lapsen nimeltä omakseen ja lapsi otetaan seurakunnan jäsenenksi.
Voin kyllä kertoa vanhana pakanana, että ikinä ei ole ristiäisten puuttuminen ollut ongelma muille kuin yhdellä tavalla: ihmiset ihmettelee, miten se lapsi saa nimen jos ei kasteta.
Me tanssittiin alasti nuotion ympärillä keskiyöllä täydenkuun aikaan ja naposteltiin kärpässieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen veljelle syntyi lapsi viime syksynä. Vanhemmat ei kuulu kirkkoon, joten lasta ei kastettu. Muutaman viikon he pohtivat nimeä ja kysyivät meiltäkin ehdotuksia ja inspiraatiota. Kun nimi oli päätetty, vauvan äiti leipoi kakun, joka juotiin sunnuntaikahveilla ilman mitään kummempia seremonioita.
Ammuttiin Kalashnikoveilla taivaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan pidetty ihan vaan pienet kahvittelujuhlat. En ole kutsunut nimiäisiksi kun lapsilla on ollut nimet ihan syntymästä asti ja ne on olleet jo valmiiksi kaikkien tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Näitä kutsutaan nykyään nimiäisiksi.
En ole järjestänyt, mutta vieraana olen ollut muutaman kerran. Yleensä perhe pitänyt pienen puheen ja kertonut miten lapsen nimeen on päädytty ja mikä hänen nimensä nyt sitten on. Sitten ollaan kilistelty ja kahviteltu vaihtaen kuulumisia.
Kuulostaa oikein kivalta perhejuhlalta. Sellalisia ei voi ikinä olla liikaa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein ymmärrä näitä nimiäisiä. Tai no, voihan sitä kahvitella kun kertoo suvulle/kavereille minkä nimen lapselleen on keksinyt.
Ja ei, nimiäiset ei ole vastine kastetilaisuudelle. Kasteessa lapselle ei anneta nimeä vaan Jumala kutsuu lapsen nimeltä omakseen ja lapsi otetaan seurakunnan jäsenenksi.
Niin, tuo on kastetilaisuuden alkuperäinen tarkoitus. Uskallan väittää, että suurimmalle osalle tapakristityistä se käytännössä kuitenkin tarkoittaa juuri samaa kuin nimiäiset, vain vähän virallisempia ja ”hienompia” sellaisia.
Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että kaste niin voimakkaasti yhdistetään "nimen antamiseen". Kyllähän kaikilla lapsilla on nimi. Aikuinenkin voidaan kastaa eikä siinä yhteydessä nimi miksikään muutu. Joillekin se kastetilaisuus on perinteisesti ollut luonteva hetki sanoa lapsen nimi ensimmäistä kertaa, mutta samalla siitä on tullut joku ihmeellinen väärinkäsitys, että pappi antaa nimen vettä valellessaan. Lehtien "syntyneet"-palstoillakin lukee usein, että "poikamme / tyttömme syntyi 2.3.2021 ja sai 2.5.2021 kasteessa nimen Pertti Ilmari / Irma Helinä". Se on niin yleistä, että ihmiset luulevat sen ehkä siksikin olevan oikein, mutta jokainen vanhempi, joka lapsestaan tuolla tavalla ilmoittaa lehdessä, on kyllä tietämätön kasteen merkityksestä.
Setäni lapsille, joita ei kastettu, järestettiin aikoinaan kivat nimiäiset. Vieraita kutsuttiin ihan niin kuin kastejuhlaankin ja juhlatila varattiin ensimmäiselle lapselle ravintolakoulun tiloista, toiselle lapselle hotellin kabinetista. Sitten isä piti juhlavaatteisiin puettua vauvaa sylissä, kun äiti kertoi nimet (3 etunimeä) ja lyhyesti niiden valinnan perustelut. Sitten syötiin ateria ja juotiin kahvit, juteltiin mukavia, ihmeteltiin ja ihasteltiin vauvaa. Mielestäni ainut ero kastetilaisuuteen oli, ettei paikalla ollut pappia, kastemaljaa tai ohjelmassa Raamatun lukua.
Lapsiparka jos ei nimen antoakaan haluta juhlia. Miksi edes teit lapsen, ai siksi että kilpailu oman sisaruksen/tuttavan/ystävän ym. kanssa. Onnea.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein ymmärrä näitä nimiäisiä. Tai no, voihan sitä kahvitella kun kertoo suvulle/kavereille minkä nimen lapselleen on keksinyt.
Ja ei, nimiäiset ei ole vastine kastetilaisuudelle. Kasteessa lapselle ei anneta nimeä vaan Jumala kutsuu lapsen nimeltä omakseen ja lapsi otetaan seurakunnan jäsenenksi.
Mitä ymmärtämistä niissä nyt on? Kutsutaan katsomaan vauvaa ja kerrotaan samalla nimi, miten siihen on päädytty ja juhlistetaan vauvan syntymää.
Oletko vähän jälkeen jäänyt vai miksi on vaikea ymmärtää tavallisia juhlia? Kerronko sinulle myös syntymäpäiväjuhlista ja vapusta?
En ymmärrä miksi nimisiä pitää mollata? Ja olen kuitenkin itse uskovainen ja lapseni on kastettu. Moni ei halua kastetta, mutta ihan yhtälailla nämä vauvat ovat juhlapäivänsä ansainneet. Pitääkö kaikki ottaa niin kirjaimellisesti/vakavasti? Eiköhän suunnilleen kaikki pidä juhlan pääasiassa sen takia, että suku ja ystävät kokoontuvat katsomaan uutta vauvaa. Se nimen julkistus on vain yksi ohjelmanumero, tai sitten nimi voi olla tiedossa jo etukäteen.
Näitä kutsutaan nykyään nimiäisiksi.
En ole järjestänyt, mutta vieraana olen ollut muutaman kerran. Yleensä perhe pitänyt pienen puheen ja kertonut miten lapsen nimeen on päädytty ja mikä hänen nimensä nyt sitten on. Sitten ollaan kilistelty ja kahviteltu vaihtaen kuulumisia.