Mitä olen oppinut elämästä?

Ikää on nyt 45-vuotta.

Kokemusperusteisesti voin sanoa, että elämä on aika perseestä. Aika paljon vastoinkäymisiä on tullut, jotenkin niistä on tietysti selvinnyt, muttei todellakaan ilman arpia. Ja jotkut arvet on tosi kipeitä.

Avioliittoon ei olisi kannattanut mennä, koska eroonhan se päättyi puolison petettyä raskaasti. Suurin osa nykyliitoista päätyy eroon. En suosittele avioliittoa, eroon se kuitenkin johtaa. Pettämistä on todella paljon, kun on seurannut ihmisten elämää ja kuullut tarinoita muualtakin. Mitä pettäjä ajattelee rikkoessaan kaiken?

Lapsia ei olisi kannattanut tehdä, eroperheessä lapset kärsii aina, vaikka sitä kuinka yritetään nykyaikaisesti kääntää toiseksi. Kyllä meillä lapset ainakin suree eroa ja sitä, ettei vanhemmat enää ole yhdessä. Muutenkin nyt sitten lasten pyörittelyä paikasta toiseen, mitä se ei ydinperheessä ollut. Kadun lasten tekoa, koska he ovat viattomina tähän joutuneet.

Elämäni aikana olen havainnut, että ihmiset ovat pääsääntöisesti ilkeitä, haukkuvat selän takana jne. Nettikäyttäytyminenkin menee aina vaan huonompaan. Tottakai, omissa kavereissa on hyviä tyyppejä ja muutama hyvä ystävä. Mutta noin pääsääntöisesti huonoa käytöstä, empatian puutetta, ei auteta kanssaihmisiä... Kiusaamistakin löytyy koulukiusaamisen lisäksi yleisesti myös aikuisista. Sitä jää ihmettelemään aina, kun sellaista näkee. Miksi, oi miksi ihmiset käyttäytyvät niin?

Politiikka on lähtökohtaisesti ihan persiistä. Tappelevat keskenään kuin kakarat, en leiki tuon kanssa, eikä varsinkaan tuon kanssa. Maksuja korotellaan niin, ettei keskituloisen enää kohta pärjää. Petaavat itselleen ja kavereilleen hyvät tienestit ja paikat, kansalaisista viis.

Säästöt työpaikoilla, kehitystiimit, kokoukset, palaverit, raportit, projektit, tiimit jne jne. Ne vasta persiistä onkin. Kaikki on pois oikeasta työstä ja pääsääntöisesti nuo kaikenmaailman suunnittelu hommat jne. ei edes toteudu, niitä vaan pyöritellään ja jos ne toteutuu käytäntöön, niin yleensä käytännön työ vaan vaikeutuu.

Niin. Ja painoakin on vähän liikaa, ei paljon, mutta kuitenkin. Erilaisia kolotuksia ja vaivoja alkaa tulemaan, tuskin ne tästä vanhetessa vähenee. Oma talo meni eron myötä, vuokralla asuessa taitaa mennä rivitalossa loppuelämä. Persiistä sekin.

Katkera? Joo, mutta ei pelkästään sitä. Kyllä se vaan on niin, että kun vuodet karttuu ja vastoinkäymisiäkin tulee, niin ehkä sitä havahtuu myös siihen todellisuuteen, että persiistähän tämä on loppujen lopuksi. Mut eletään silti.