Miksi pieniä koiria ei kouluteta?

Varmaan laiskuutta. Otetaan tällainen pikkupiski ja annetaan sen olla, kun ei muutakaan viitsi. Isompaa jos et kouluta niin se kiskoo olkapään sijoiltaan, syö naapurin kissan ja rähjää niin että naapurit soittaa poliisin. 

Meuhkaava pikkurakki - laiska koiranomistaja. Vai olenko väärässä?

Vierailija kirjoitti:

Otin pienen koiran juuri siksi, ettei tarvitse kouluttaa mitään. Haukkumiseen olen tottunut.

Toisin sanoen olisi kannattanut jättää kokonaan hankkimatta

Naapurilla hyvin pienen koiran pentu. Tänään kävelin heidän asuntonsa ohi. Nainen otti pennun syliin ja meni eteiseen räksyttävän koira kanssa pakoon. Olisiko kannattanut jotenkin sosiaalistaa ohikulkijaan?

Omat koulutustaidot loppui siinä kohtaa kun kolmannen kerran jonkun muun koira hyökkäsi pikkukoirani kimppuun. Näissä tapauksissa oma koira ei kertaakaan räkyttänyt vaan se samankokoinen tai isompi koira tuli haistelemaan lähelle ja sitten vähän nappas kiinni. Ei noita traumoja varmaan saa ikinä pois :(

Näitä pikkupiskien omistajia on niin suatanan helvatasti että joskus mietin melkein koomisesti että minkähän hjälävetin takia tämäkin tolvana on hankkinut tuollaisen lattiarätin, siinä se pyörii jaloissa säälittävän näköisenä, aina saa varoa ettei päältä kävele

Ei se koiran haukkuminen tarkoita, etteikö koiraa olisi koulutettu. Meidän koira ei hauku koskaan ulkoillessa toisille koirille eikä ihmisillekään. Mutta auta armias kun naapurin lapset ilveilevät ikkunan takana, härnäävät tai pelästyttävät koiraa aidan takaa, kun koira on pihalla, niin kyllä se heille haukkuu. Enkä pidä sitä mitenkään erikoisena tai huonosti koulutettuna.

Eipä haittaa pikku räksyttäjät. Koirani ei korvaansa lotkauta niille. 

Päivittäin koulutan pikkukoiraa ohittamaan muita koiria, kulkemaan sivussa ja olemaan "koiriksi" joka paikassa. Sisällä treenit ja leikit jatkuvat. Yleensä ulkona alkaa rähjäys, kun toinen koira tekee hyökkäyseleen ohituksessa. Jossa itse siis palkkion kanssa ohjaan omaani mahdollisimman kaukaa ohi. Vastaantulevan koiran omistaja ei sitten välitä yhtään, ja antaa omansa tehdä hyökkäyseleen. Siitä se sitten lähtee.

Jos näette, että vastaantuleva koira on koulutuksessa ja sitä yritetään ohjata asiallisesti ohi, niin pitäkää ne omatkin koiranne hallinnassa. Koosta riippumatta.

räksyttävät, riitaa haastavat, näykkivät pikkukoirat ovat jatkuva riesa. Joka ikisellä lenkityskerralla niitä tulee vastaan useampia. Lenkit ovat vastenmielisiä tämän takia.  Räksyn omistaja saattaa vielä jähmettyä suolapatsaaksi, jolloin kohtaaminen kestää pidempään. Kaikkein hulluinta on, jos räksyn omistaja ottaa räksynsä syliin ja räksy räksyttää sieltä. Silloin pikkuräksy on muiden yläpuolella ja yläpuolella olevat koetaan koiramaailmassa aina potentiaaliseksi uhaksi.

Vaikka omat koirat on opetettu ohittamaan räksyt, silti saa olla pelko perseessä, josko jotain sattuu yllättäen. Aina välillä tämmöinen räksy saattaa tupsahtaa aivan varoittamatta aivan kohdalle jonkun puskan takaa, ja ehtiikö silloin aina reagoimaan riittävän nopeasti? Ja se on aina niin, että kun pieni provosoi ja isompi vastaa siihen, se on aina isomman syy.

Ikävintä on tietysti se kun kohdalle tulee iso koira, joka niskakarvat pystyssä räyhää ja tempoo ja saa pelätä, ettei sen omistaja pysty hallitsemaan sitä vaan se riistäytyy irti ja käy kimppuun. 

Summa summarum: arkitottelevaisuuteen kuuluu se, että koira opetetaan olemaan ohittamaan muut tempoilematta ja räyhäämättä.

Lähes aina se pienen koiran omistaja on voimaantunut tapaus,  ja ne ottaa koiran koska ne on niiiiin ihaniiii.

Eivät osaa edes itsestään pitää huolta,saati että koiraaa kouluttais.

Ihan kauhea ääni pikkuräkyillä, mä en tottuisi ja onneksi ei ole pakko. Onneksi ei asu naapurissakaan sellaista. Mieluummin kuuntelen kissojeni maukumista.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa myös pyöräillessä nämä pikkusintit flexi pitkällä käymässä pyörän päälle. Jos joskus kaadun pyöllä tällaisen takia, niin kaatuu se omistajakin sitten. Isot koirat kulkee lähes aina nätisti lyhyellä hihnalla omistajan vieressä eikä monen metrin päässä toisella puolella katua.

Tämmöinen raivo pyöräilijä ampaisi leveähköllä metsäpolulla takaa, soitti kyllä kelloa, mutta jätti aikaa reagoida sekunnin kymmenesosan. Minun olisi koirieni kanssa pitänyt ehtiä hypätä tämän kuninkaan alta, ettei vaan hänen vauhtinsa olisi hidastunut. En hypännyt. Tällä metsäpätkällä liikkuu paljon lapsia ja koiranulkoiluttaja, eikä pyöräilijöiden tarvitse ihan joka paikkaan ängetä terrorisoimaan muita tienkäyttäjiä. Hurjastella voi siellä asfaltilla, ei hitaaseen liikkumiseen oivallisella metsäpolulla. Maastopyöräilyn toki ymmärrän, mutta tässä ei ollut kyse siitä.