Tekisi mieli perua työpsykologille varattu aika

Tiedän että tekisi varmaan hyvää käydä siellä, silti en jotenkin haluaisi aloittaa sitä ongelmien läpikäyntiä ja alkaa puhumaan kaikkea "ihan alusta". En siis koskaan aiemmin ole käynyt puhumassa kellekään ammattilaiselle. Toisaalta myös nyt kesän lähentyessä oloni on tuntunut paremmalta kun elämä ei pyöri vaan työn (ja sen ongelmien) ympärillä, kuten syksyllä ja talvella oli. Kovasti tekisi mieli vaan antaa asioiden olla, silti paha olo puristaa rintaa aina välillä. Muita samassa tilanteessa olleita?