Teetkö usein niin että sovitat ihania vaatteita pukokopissa tietäen ettet osta niistä mitään?
Kommentit (22)
No en tee. Inhoan ylipäätään sovittamista ja sovituskopissa oloa.
Vastentahtoisesti sovitan edes niitä, mitkä aion ostaa, jos ovat sopivat. En yhtään tykkää.
Tänään olisi ollut alennuksessa eräs minulle sopiva paita, mutta en viitsinyt mennä sovituskoppiin. Olisin kyllä ostanut sen. Saa nähdä, menenkö huomenna sovittamaan ja ostamaan.
Joo tankossa ne kaikki näyttää ihanilta, mutta sovituskopissa totuus paljastuu. Mitään kuvia en kyllä ota.
Mä löydän todella harvoin ihanis vaatteita. Jos löydän ja mulla on varaa, ostan.
Juuri tänään mietin, että kun oltiin 90 luvulla teinejä, niin mentiin tyttöjen kans vaatekauppaan ja soviteltiin kaikkea hullua ja liian kallista ja otettiin kuvia. Eikä siis ostettu mitään. No ehkä joku yks halpa t-paita tuli ostettua. Hauskaa oli, naurettiin pukukopissa aina vedet silmissä. Joskus kokeiltiin jotain tätivaatteitakin vitsinä. Silloin oli aikaa vaan hengailla kaupoilla. Nyt ei enää, mutta voisin joskus tehdä uudestaan.
Inhoan sovittamista. En kyllä aikaani tuollaiseen tuhlaisi.l
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään mietin, että kun oltiin 90 luvulla teinejä, niin mentiin tyttöjen kans vaatekauppaan ja soviteltiin kaikkea hullua ja liian kallista ja otettiin kuvia. Eikä siis ostettu mitään. No ehkä joku yks halpa t-paita tuli ostettua. Hauskaa oli, naurettiin pukukopissa aina vedet silmissä. Joskus kokeiltiin jotain tätivaatteitakin vitsinä. Silloin oli aikaa vaan hengailla kaupoilla. Nyt ei enää, mutta voisin joskus tehdä uudestaan.
Olin itse joskus vaatekaupassa, kun myyjä läksytti tuollaisia teinejä (eli on niillä nykyisinkin samat elkeet) että ei ne vaatteet ole mitään leluja, niitä sovitetaan vain jos aiotaan ostaa ja pelleilyt sikseen. Ajoi ne ulos. Ihan oikein.
En. Silloin olen vain tositarkoituksella liikkeellä.
Nauttiiko joku ihan tosissaan vaatteiden sovittamisesta????
En ikinä. Yhdelläkään työssäkäyvällä, perheellisellä aikuisella ihmisellä ei ole tällaiseen aikaa. Kuulostaa teini-ikäisten jutulta.
En, innostuisin kuitenkin, jos joku vaate sopisi hyvin ja sitten en olisi ostamassakaan sitä. Olen yleensä kaupoilla liikkeellä aina tositarkoituksella, jos huomaankin, että joku vaate oliskin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä. Yhdelläkään työssäkäyvällä, perheellisellä aikuisella ihmisellä ei ole tällaiseen aikaa. Kuulostaa teini-ikäisten jutulta.
Ei kai sua teoreettisesti kukaan estäisi pitämästä tyttöjen iltapäivää, jossa tekisitte noin? Edellyttäen toki, että saat lapsenvahdin.
Kahden lapsen perheellinen äiti vastaa että en.
Muistan kyllä ajan ennen lapsia noin 27.vuotiaana, kun tällainen oli ihan hauskaa välillä. Mutta nyt 13 vuotta myöhemmin tuntuu ajanhukalle.
Nyt sovittaisin sellaisia vaatteita, jotka haluaisin nyt tai joskus ostaa. En siis menisi enää koppiin tunnelmoimaan mitään fiilisjuttuja vaatteet päällä, jotka eivät ole tyyliäni.
Olen löytänyt verkkokaupan, jonka vaatteita minun ei tarvitse edes sovittaa, ja se on suunnaton helpotus. Vihaan sovituskoppeja.
En ole käynyt vaatekaupassa sovittelemassa ainakaan viiteen vuoteen.
Minulla on kotona ompelukone ja saumuri. Ostan sen mikä miellyttää silmää ja muokkaan sitä kotona sopivammaksi. Harvoin on tullut hutiostoja.
No ei mulla ole aikaa tai energiaa tuollaiseen kyllä