Ystävä vs kaveri

Ystävä nielee, kaveri ei.

Mulle ainakin on eroa. Koitin miettiä, miten tuon eron toisi lyhyesti esille. Mulle ero on se, että ystävän kanssa tärkeämpää on yhdessä oleminen kuin yhdessä tekeminen ja kaverin kanssa taas päinvastoin. Ts ystävän kanssa ei ole mitään väliä, mitä tehdään vai tehdäänkö yhtään mitään. Ystävän kanssa voisi olla vaikka roskakatoksen katolla ja maata hiljaa katsellen öistä tähtitaivasta. Pelkkä yhdessäolo riittää. Kaverin kanssa taas on tärkeämpää se, että tehdään jotain yhdessä. Jotain, mikä kiinnostaa molempia. Syvimmistä tunnoista puhuminen ei mulla liity oikeastaan lainkaan henkilöön vaan enemmänkin tilanteeseen. Jossain tilanteessa voisin kertoa syvimmistä tunnoistani täysin ventovieraallekin ja joissain tilanteissa taas en läheisimmälle ystävällenikään. 

Minun korvassani sana "ystävä" kuulostaa kieliopillisesti oikealta, mutta tunnetasolla kaukaiselta, eli ne oman elämäni oman perheen ulkopuoliset tärkeät ihmiset ovat kavereita ja frendejä. Niin on aina ollut ja niin on loppuun asti. 

Minä nimitän ystäväksi niitä, joille voi puhua ihan mistä vain sensuroimatta. Yhteisillä mielenkiinnonkohteilla, yhdessä vietetyn ajan määrällä tms. ei ole merkitystä. Erästäkin ystävääni näen vain muutaman kerran vuodessa, ei juuri soitella tai viestitellä mutta silti pidän häntä yhtenä läheisimmistä ihmisistäni <3 Sitten on ihmisiä, joiden kanssa vietän paljonkin aikaa esim. yhteisten harrastusten parissa, mutta syvällisempi keskusteluyhteys puuttuu. Siispä ovat "kavereita".

Kyllä mun mielessä ystävyys on syvempää kuin kaveruus. En nyt kuitenkaan ole erityisen tarkka siitä miten noita sanoja käytän, voisin sanoa, että "etsin uusia ystäviä" vaikka ihan vaan kaveritkin riittäisi.