Lue keskustelun säännöt.
Ulkomaille muutto lukion jälkeen
02.05.2021 |
En vaan osaa edes kuvitella, että jäisin Suomeen loppuelämäks, ei vaan tunnu omalta vaihtoehdolta. Vaikka Suomessa moni asia on hyvin, en vaan oo vuosiin tuntunu kuuluvani tänne enkä osaa kuvitella omaa tulevaisuutta tänne. Onko jollain samanlaisia tuntemuksia? Mihin maahan haluaisit muuttaa ja minkälaisia suunnitelmia noin ylipäänsä tulevaisuudelle?
Kommentit (20)
Tällä hetkellä ei ole suuria muuttohaluja, mutta olen saanut nähdä maailmaa ja elää lyhyitä pätkiä ulkomailla. Suosittelen! Ymmärrän tuon halun lähteä, eli lähde kattelee mitä maailma tarjoaa. Ei tää Suomi mihkään häviä ja aina pääsee takaisin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä ei ole suuria muuttohaluja, mutta olen saanut nähdä maailmaa ja elää lyhyitä pätkiä ulkomailla. Suosittelen! Ymmärrän tuon halun lähteä, eli lähde kattelee mitä maailma tarjoaa. Ei tää Suomi mihkään häviä ja aina pääsee takaisin :)
Nimenomaan, se on aina hyvä pitää mielessä. Pakko ei oo lähtee ja jos niin kuitenkin päättää tehdä niin takasin voi aina tulla
Kannattaa lähteä jos yhtään siltä tuntuu. Itse tein vuoden duunia lukion jälkeen ja säästin rahaa, sitten lähdin ulkomaille aluksi opiskelemaan ja kun opintojen loppuvaiheen harjoittelupaikka tarjosi vakkaripaikkaa niin jäin sille tielleni. 25 vuotta jo kulunut kolmessa eri maassa.
EU maihin lähteminen on helpointa ja halvinta mutta kielitaito (siis muutkin kielet kuin englanti) kannattaa hioa mahdollisimman hyväksi pitääkseen mahdollisimman monta ovea auki.
Olen jo paljon sinua vanhempi, mutta näin omaa elämääni taaksepäin katsovana sanoisin, että kyllä kannattaa lähteä. Minua harmittaa kun itse en nuorena lähtenyt maailmalle edes vaihtoon!
Toivon vielä pääseväni kokemaan ulkomailla asumisen töideni kautta nyt kun olen 45 v. ja lapseni on pian aikuinen. Omaa lastani olen kyllä kannustanut näkemään ja kokemaan muutakin maailmaa kuin vain Suomea. Nuorena on helpompi lähteä kuin nyt keski-iässä.
Suomalaisena voit aina palata Suomeen, jos muut maat eivät miellytäkään. Miksi siis et kokeilisi?
Itse lähdin lukion jälkeen Ranskaan. Sieltä sitten matka kulki muualle maailmaan USA:han ja Lähi-itään. Jossain vaiheessa sitten tuli koti-ikävä ja palasin Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lähdin vuosi lukion jälkeen, enkä ole koskaan tullut takaisin. Olen asunut pitkiä aikoja useassa maassa jo yli 40 vuoden ajan ja puhun 8 kieltä. Tunnen kuitenkin itseni suomalaiseksi ja kansallislaulu nostattaa aina kyyneleet silmiin. Käyn vuosittain Suomessa ja nautin olostani, mutta en muuttaisi takaisin. Maailma otti minut hyvin vastaan, mutta Suomella tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni.
Vierailija kirjoitti:
Itse lähdin lukion jälkeen Ranskaan. Sieltä sitten matka kulki muualle maailmaan USA:han ja Lähi-itään. Jossain vaiheessa sitten tuli koti-ikävä ja palasin Suomeen.
Minäkin lähdin Ranskaan ja viihdyin siellä tosi hyvin, muutin kuitenkin miehen perässä kanaalin yli ja nyt olen jumissa täällä brexitlandiassa.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse lähdin lukion jälkeen Ranskaan. Sieltä sitten matka kulki muualle maailmaan USA:han ja Lähi-itään. Jossain vaiheessa sitten tuli koti-ikävä ja palasin Suomeen.
millaisia töitä teit? ja löytykö helposti
Lähde aluksi vaikka aupairiksi, kun olet noin nuorikin ja koronatilanne alkaa (ehkä) helpottaa pikkuhiljaa. Siinä on hyvä harjoitella tulevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea matkaan. Olet varmasti sen jälkeen kokemusta rikkaampi ja vaikka kaikki ei suunnitelmien mukaan menisikään niin aina voi yrittää uudestaan joko Suomessa tai jossain muualla. Kuten muutkin täällä kertoivat, EU-maat (tai Sveitsi, Norja, Islanti) ovat selvästi helpoimmat paikat lähteä. Monissa maissa kuitenkin pitää osata muuta kieltä kun englantia, joten toivottavasti olet panostanut kieliin.
Itse olen asunut viimeiset viisi vuotta ulkomailla ja ehkä rehellisyyden nimissä on todettava, että suurin osa niistä asioista, jotka Suomessa harmittivat on asettunut oikeaan kontekstiin. Mutta silti. Elämä on hyvää siellä missä se tuntuu hyvältä. Turha sitä tunnetta on Suomeen jäädä odottamaan, jos tuntuu siltä, ettei sitä sieltä löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lähdin lukion jälkeen Ranskaan. Sieltä sitten matka kulki muualle maailmaan USA:han ja Lähi-itään. Jossain vaiheessa sitten tuli koti-ikävä ja palasin Suomeen.
millaisia töitä teit? ja löytykö helposti
Tämä oli ennen EU-aikaa. Silloin Ranskasta oli vaikea löytää työtä ja asuntoa. Tosin yksi kollegani sai työpaikan toissa vuonna Ranskasta, mutta sinne asettuminen ja asunnon saaminen oli edelleen EU:sta huolimatta ihan tuskaa ja tuli takaisin Suomeen ns. maitojunassa.
Lukiosta kun lähdet niin sulla ei ole mitään ammattikoulutusta, joten sitä joutuu alimpaan kastiin. Ja jos ei puhu kieltä kunnolla, sekin vaikuttaa. En lähtisi itse enää ilman koulutusta. Mulla oli hyvä tsäkä siinä mielessä että puhun ruotsia sujuvasti, ja yllättäen sain esim. sen avulla töitä useamman kerran. Tämä siis Pariisissa.
Lähi-idässä sain töitä todella helposti, koska siellä riitti että on suomalainen työmoraali ja osasi englantia. Sain toimisto-töitä, itse asiassa ihan mielenkiintoisia töitä liittyen kansainvälisiin kehitysprojekteihin. Mutta olin ollut lukioaikana töissä useassa paikassa kesätöissä ja muutenkin, joten oli jonkinverran työkokemusta vaikka nuori olinkin.
Pidemmän päälle alkoi vaivata se, ettei ollut koulutusta ja palasin Suomeen opiskelemaan. Suomesta lähdin sitten USA:han opiskelemaan yliopistoon. Kanadassa olen ollut työharjoittelussa eräässä nuorisokeskuksessa.
Lyhyesti sanottuna, kannattaa miettiä niitä opintoja, etteivät jää liian myöhäiseksi kuten mulla. Lisäksi elämä sellaisten töiden varassa, joita lukiosta valmistuneena saa, ei ole pidempään herkkua. Joka maassa oli myös tiettyjä ongelmia byrokratian kanssa sekä työnsaannissa, asunnon hankkimisessa, että muussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun nuoret tuttavat, jotka ovat lähteneet maailmalle töihin, ovat saaneet töitä mm. call centereistä, joissa tarvitaan suomenkielen osaajia.
Kannattaisi melkein yrittää hankkia työpaikka ensin täältä Suomesta käsin, eli TE-toimiston kautta. Se helpottaa kun paperiasiat on hoidettu osittain valmiiksi. Ei kannata ummikkona lähteä keskieurooppalaisen byrokratian uhriksi vaikka EU aikaan sen pitäisi hoitua helpommin...
Kannattaa todellakin mennä johonkin EU-maahan ja ennen sitä osata paikallista kieltä edes välttävästi. Heti kurssille sitten paikan päällä, että kieli alkaa nopeasti sujua. Jos tuntee edes jonkun tutun Suomesta, joka asuu siellä, se on hyvä, koska tukiverkkoja tulet tarvitsemaan.
Rahaakin pitäisi olla säästössä kaiken varalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lähdin lukion jälkeen Ranskaan. Sieltä sitten matka kulki muualle maailmaan USA:han ja Lähi-itään. Jossain vaiheessa sitten tuli koti-ikävä ja palasin Suomeen.
millaisia töitä teit? ja löytykö helposti
Tämä oli ennen EU-aikaa. Silloin Ranskasta oli vaikea löytää työtä ja asuntoa. Tosin yksi kollegani sai työpaikan toissa vuonna Ranskasta, mutta sinne asettuminen ja asunnon saaminen oli edelleen EU:sta huolimatta ihan tuskaa ja tuli takaisin Suomeen ns. maitojunassa.
Lukiosta kun lähdet niin sulla ei ole mitään ammattikoulutusta, joten sitä joutuu alimpaan kastiin. Ja jos ei puhu kieltä kunnolla, sekin vaikuttaa. En lähtisi itse enää ilman koulutusta. Mulla oli hyvä tsäkä siinä mielessä että puhun ruotsia sujuvasti, ja yllättäen sain esim. sen avulla töitä useamman kerran. Tämä siis Pariisissa.
Lähi-idässä sain töitä todella helposti, koska siellä riitti että on suomalainen työmoraali ja osasi englantia. Sain toimisto-töitä, itse asiassa ihan mielenkiintoisia töitä liittyen kansainvälisiin kehitysprojekteihin. Mutta olin ollut lukioaikana töissä useassa paikassa kesätöissä ja muutenkin, joten oli jonkinverran työkokemusta vaikka nuori olinkin.
Pidemmän päälle alkoi vaivata se, ettei ollut koulutusta ja palasin Suomeen opiskelemaan. Suomesta lähdin sitten USA:han opiskelemaan yliopistoon. Kanadassa olen ollut työharjoittelussa eräässä nuorisokeskuksessa.
Lyhyesti sanottuna, kannattaa miettiä niitä opintoja, etteivät jää liian myöhäiseksi kuten mulla. Lisäksi elämä sellaisten töiden varassa, joita lukiosta valmistuneena saa, ei ole pidempään herkkua. Joka maassa oli myös tiettyjä ongelmia byrokratian kanssa sekä työnsaannissa, asunnon hankkimisessa, että muussa.
Tuo on kyllä kunniatonta ja halpamaista, että kuluttaa suomalaisten varoja opiskeluun eikä millään tavalla maksa niitä takaisin. Kunniallisempaa on lähteä heti lukion jälkeen ja opiskella muualla omalla kustannuksellaan.
Kannattaa maata valitessa ottaa huomioon seuraavat asiat:
- Koulutuksen taso ja hinta. Euroopassa on maita joissa saa samantasoista koulutusta kuin Suomessa joko ilmaiseksi (Itävalta) tai ainakin hyvin halvalla (Saksa). Sitten on maita joissa taso on hyvä mutta maksut korkeat (Iso-Britannia, Italia, Espanja).
- Terveydenhuollon taso ja hinta.
- Yleiset elinkustannukset ja palkkataso. Mikä on suunniteltu ammattisi, ja kuinka paljon siitä tienaa kohdemaassa verrattuna Suomeen? Entä kuinka paljon asuminen, ruoka, polttoaine ja muut elinkustannukset tekevät?
- Jos olet nainen, niin varmista että kohdemaassasi on saatavilla kohtuuhintaisia päivähoitopaikkoja. Muuten voi käydä niin, että jämähdät vastoin tahtoasi kotiäidiksi taloudellisen pakon vuoksi.
Tietysti jotkut myös haluavat kotiäidiksi, ja siihen on Keski-Euroopassa paremmat mahdollisuudet kuin Suomessa.
- Etäisyys Suomeen. Haluat joka tapauksessa käydä Suomessa vierailemassa, joten kannattaa valita maa josta pääsee nopeasti ja halvalla käymään.
Miten rahoitit yliopisto-opinnot usassa? Ne on tosi kalliit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lähdin lukion jälkeen Ranskaan. Sieltä sitten matka kulki muualle maailmaan USA:han ja Lähi-itään. Jossain vaiheessa sitten tuli koti-ikävä ja palasin Suomeen.
millaisia töitä teit? ja löytykö helposti
Tämä oli ennen EU-aikaa. Silloin Ranskasta oli vaikea löytää työtä ja asuntoa. Tosin yksi kollegani sai työpaikan toissa vuonna Ranskasta, mutta sinne asettuminen ja asunnon saaminen oli edelleen EU:sta huolimatta ihan tuskaa ja tuli takaisin Suomeen ns. maitojunassa.
Lukiosta kun lähdet niin sulla ei ole mitään ammattikoulutusta, joten sitä joutuu alimpaan kastiin. Ja jos ei puhu kieltä kunnolla, sekin vaikuttaa. En lähtisi itse enää ilman koulutusta. Mulla oli hyvä tsäkä siinä mielessä että puhun ruotsia sujuvasti, ja yllättäen sain esim. sen avulla töitä useamman kerran. Tämä siis Pariisissa.
Lähi-idässä sain töitä todella helposti, koska siellä riitti että on suomalainen työmoraali ja osasi englantia. Sain toimisto-töitä, itse asiassa ihan mielenkiintoisia töitä liittyen kansainvälisiin kehitysprojekteihin. Mutta olin ollut lukioaikana töissä useassa paikassa kesätöissä ja muutenkin, joten oli jonkinverran työkokemusta vaikka nuori olinkin.
Pidemmän päälle alkoi vaivata se, ettei ollut koulutusta ja palasin Suomeen opiskelemaan. Suomesta lähdin sitten USA:han opiskelemaan yliopistoon. Kanadassa olen ollut työharjoittelussa eräässä nuorisokeskuksessa.
Lyhyesti sanottuna, kannattaa miettiä niitä opintoja, etteivät jää liian myöhäiseksi kuten mulla. Lisäksi elämä sellaisten töiden varassa, joita lukiosta valmistuneena saa, ei ole pidempään herkkua. Joka maassa oli myös tiettyjä ongelmia byrokratian kanssa sekä työnsaannissa, asunnon hankkimisessa, että muussa.
Kannattaa ehdottomasti lähteä! Opiskelu on hyvä tapa liittyä paikalliseen yhteiskuntaan.
Jos rahoitus kunnossa ja aina koti mihin palata lihapatojen ääreen,niin tottakai kannattaa mennä reissaan.
Itse lahdin lukion jalkeen. Tein hanttihommia vuoden ja paransin kielitaitoani. Taman jalkeen paikalliseen yliopistoon. Olen nyt ollut Englannissa 20v. Opiskellut lisaa ja tehnyt koko ajan toita. Suosittelen lahtemaan! Takaisin Suomeen paaset kylla ja vanhempana on hankalampi lahtea esim. asuntolaina, lapset ym.
Sitten kannattaa hankkia kunnollinen opiskelupaikka sieltä ulkomailta, muuten saat kilpailla halpatyövoiman kanssa halpatyöpaikoista.