Alkoholin aiheuttamasta päihtymyksestä en pidä (muiden päihteiden aiheuttamat päihtymystilat paljon miellyttävämpiä), mutta oikein kunnon itseinholla höystetty melankoliakrapula toisinaan on palkitseva tila, siinä pääsee jotenkin syvemmälle sieluunsa kuin muulloin. Silloin kun juon niin juon saadakseni krapulan, humalasta en välitä. Joisin useamminkin, jos humala ei olisi niin inhottava olotila.

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu