Lue keskustelun säännöt.
Miksi yliopistolla hyvät luennoitsijat ovat harvassa?
29.04.2021 |
Omalle opintaipaleelle osui ainakin harmittavan paljon suoraan kalvoista jargonia lukevia, joilla ei kykyä innostaa opiskelijoita aiheeseen.
Toisessa ääripäässä sitten nämä, joiden luennolle aina meni mielenkiinnolla, ja jotka osasivat tehdä tylsästä aiheesta lähestyttävän ja kiinnostavan.
Kommentit (14)
yliopistolla opettavat oman alansa asiantuntijat, jotka ovat lähtökohtaisesti tutkijoita, eivät opettajia. Se että tietää paljon alastaan ei vielä tarkoita että sen tiedon osaisi paketoida ja esittää suullisesti muille kiinnostavalla tavalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopiston palkkatasolla hyvät luennoijat menee töihin vaikka lukioihin tai sitten yksityiselle sektorille. Matalapalkka-alalle ei löydy osaajia. Proffia ei luennointi yleensä kiinnosta, vaan tutkiminen ja luennot sysätään jollekin assistentille.
Puhut ilmeisesti humanistisesta alasta? Sinne ei mennäkään pätevyys edellä.
Usein tuntuu, että opiskelijat ovat kuin joku kiviriippa ja pakollinen paha näille norsunluutornilaisille
Vähän oli kaksijakoista kun itse opiskelin: oli niitä harmaita tutkijaukkoja jotka nenänvarttaan pitkin katseli opiskelijoita. Ei pienintäkään yritystä ottaa kontaktia. Jos joku naisproffa oli sitten vähän äidillinen ja yritti huumoriakin joskus, hän oli kaikkien suursuosikki.
Toisaalta en tykännyt jos sinne eksyi joku moderneja pedagogisia metodeja käyttävä joka suosi ryhmätöitä ja keskusteluja. Itse koin niissä ajan menevän vähän hukkaan koska kaipasin tehokasta opiskelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tullut hyvin selväksi että luennoinnin tai edes tentin laatimisen sijaan halutaan tutkia.
Minusta se onkin yliopiston suola, että luennoitdjat ovat kuivia tieteilojöitä. Ei luennon ole tarkoitus olla mikään hupitunti. Sieltä kerätään kaikki tieto kuuntelemalla se olennainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta en tykännyt jos sinne eksyi joku moderneja pedagogisia metodeja käyttävä joka suosi ryhmätöitä ja keskusteluja. Itse koin niissä ajan menevän vähän hukkaan koska kaipasin tehokasta opiskelua.
Yliopiston ryhmätyöt ehkä kamalinta koko opiskeluissa :D Kurssin pitäjä saa kivasti luistettua opetuksesta (ehkä pääsee siksi aikaa sinne ihanan tutkimuksensa pariin) ja koko ryhmätyö on tuhoon tuomittu, kun eri aineista tulevat opiskelijat eivät koskaan pysty/ehdi tekemään työtä yhdessä.
Hyvä tutkija ei ole välttämättä hyvä luennoitsija, eikä hyvä luennoitsija ole välttämättä hyvä tutkija. Ja jos ei ole hyvä tutkija, ei ole asiaa yliopistoon (henkilökuntaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska asiantuntemus ei tuo mukanaan muita taitoja.
Pätee ihan kaikkeen työelämässä, vaikka aina kuvitellaan, että yhdessä asiassa hyvä on hyvä kaikessa (ns. hyvät tyypit).
Yliopistoväellä on opetusvelvollisuus, osa työajasta on käytettävä opetustyöhön. Joillekin se on ihan kauheaa pakkopullaa, toiset ovat parempia. Pedagogista koulutusta useimmilla ei ole lainkan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tutkija ei ole välttämättä hyvä luennoitsija, eikä hyvä luennoitsija ole välttämättä hyvä tutkija. Ja jos ei ole hyvä tutkija, ei ole asiaa yliopistoon (henkilökuntaan).
Mutta olisihan niistä pedagogisista taidoista ihan hyötyä luentojen ulkopuolellakin oman tutkimusaiheen popularisoinnissa ja löydösten jakamisessa tavan kansalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä muuta sano. Eniten ihmetyttää opetuksen taso opettajankoulutuksessa. Opettamaan opettamisen ammattilaisten osaaminen jämähtänyt kultaiselle 60-luvulle.
Vierailija kirjoitti:
Puhut ilmeisesti humanistisesta alasta? Sinne ei mennäkään pätevyys edellä.
Itselläni innostavimmat luennoitsijat ovat olleet historioitsijoita, taiteen-/kulttuurintutkijoita ja kielitieteilijöitä. T. luonnontieteilijä
Heillä ei ole vaatimusta pedagogisista opinnoista, kuten amk:ssa on. Opinnot eivät tietenkään takaa mitään, mutta moni saa jonkun oivalluksen niistä.