Tämänkin olen huomannut: pariskunta rakentaa talon

Näitä uusia talojahan on myynnissä tuhottomat määrät kiinteistövälittäjillä

Juu, rakennusprojekti on rankka paikka parisuhteelle. Mies on kaksi vuotta raatanut rakennuksella ja odottanut, että nainen huolehtii kaiken muun. Lisäksi rakennustöistä väsyneenä kiukutellaan, tiuskitaan ja äyskitään toiselle, hiljalleen se murentaa rakkautta ja arvostusta. Ja sitten kun se talo on valmis, huomataan ettei se elämä muuttunutkaan ihanaksi auvoksi vaikka projektia ei enää olekaan, ja ero tulee.

Mies saa talon valmiiksi ja lepää sohvalla, vaimo hoitaa arkea samoin kuin teki raksa-aikana

Juu nähty on

Tunnen vain kolme paria, jotka rakensivat talot. Ovat kaikki edelleen yhdessä. Yksi noista pareista on rakentanut jo kaksi taloa ja suunnittelee kolmatta.

Jaa. Me olemme rakentaneet 25 vuoden aikana 3 taloa:D Ja vieläkin yhdessä. Ehkä siksi että ne on olleet yhteisiä projekteja joihin molemmat on osallistuneet eri tavoin. 

Samoin ystäväperheet, meitä oli 4 perhettä jotka rakensimme ensimmäiset yhtäaikaa. Kaikki yhdessä vielä. 

Oletpa sinä huomaavainen.

Niinhän sitä sanotaan, että talo on eroa vaille valmis. Ei ole tyhjästä tullut tuo sanonta.

Alon rakennusprojekti on valtava rasitus parisuhteelle.

Meille mäkinkin rakentaminen on osittautunut todella raskaaksi. Työmiehiä on vaikea saada tälle alueelle, mies on peukalo keskellä kämmentä, eikä osaa tehdä mitään, silti ei halunnut avaimet käteen projektia.

Meille tulee riitaa melkein kaikista päätettävistä asioista. Miehelle mökkiprojekti on maailman tärkein asia ja kaikki yksityiskohdat pitäisi olla niin kuin hän haluaa, mikään itse ehdottamani ei oikein kelpaa. Kuitenkaan ei itse osaa tehdä juuri mitään paitsi aputöitä. Niitä tekee ahkerasti ja mieluusti häviäisi koko lomaksi mökkiprojektiin auttelemaan.

Sitten kun pitäisi ajoittaa varmistaa, että työmies tulee, niin mies ei ehdi, kun on työstään kiireinen.

Maalasi itse, mutta jouduin opettamaan hänelle, miten maalataan. Itse en pysty käsivamman takia maalaamaan kuin vähän, mutta osaan tehdä melkein kaikki rakennushommat. Sitten kun mies jotain tekee, niin tekee sitä niin hirveän hitaasti ja pikkutarkasti, ettei valmista meinaa tulla mitään. Ja miten voisikaan, kun on peukalo keskellä kämmentä.

Kadun katkerasti sitä, että suostuin tähän projektiin enkä vaatinut avaimet käteen rakennettua mökkiä. Sitä mökkiä on rakennettu 3 vuotta eikä ole vieläkään lähimainkaan valmia. 25 neliötä on alaa, joten 3 vuotta on hemmetin kauan. Rahat on siinä kiinni ja olen ilman mökkiä.

Mies on muuten todella hyvä tapaus. Hyvä isä ja tekee kotitöitä niin kuin pitää emmekän riitele juuri mitstään muusta. Paitsi tuosta mökistä, joka nykyään ärsyttää minua siinä määrin, että haluaisin myydä koko roskan pois. Mutta myydä ei voi, kun on keskeneräinen mökki, siinä tekee vaan tappiota. Joten on vain kestettävä.

Tällä hetkellä tavoitevalmistuminen on 2 vuoden päässä!!!!

Meidän pitäi kohta rakentaa omakotitalo ja siinä olen päättänyt pitää pintani. Tulee ulkopuolinen rakentaja ja rakennusvalvoja ja maalaaja ja siivooja ja kaikki. Ei mitään tehtävää tuolle miehelle, kun ei niistä mitään tule. Olen senkin sanonut, että rakennusprojektiin en enää lähde, jos jokaisesta yksityiskohdasta pitää riidellä.

Mies on huono hahmottamaan asioita kolmiulotteisesti ja senkin takia on todella rasittavaa keskustella mistään, kun ensin pitää kuluttaa puoli tuntia, että saa miehen tajuamaan, mistä ollaan keskustelemassa, kun ei osaa hahmottaa.

Omakotitalon suhteen on mies sanonut, että saan päättää kaiken, että vain mökki on hänelle tärkeä. Varmaan pitää ottaa kirjallisena, ennen kuin talon rakennusprojektiin lähtee.

Niin kummankohan projekti sekin sitten on ollut. Jos yhteinen niin varmasti pysytään yhdessä, mutta jos suhteessa muutenkin toteutetaan vain toisen unelmia, vääjämättä se jossain vaiheessa tulee tiensä päähän.

En kyllä lähtisi omakotitaloprojektiin tuollaisen miehen  kanssa. Vaikka kuinka olisi avaimet käteen periaatteella, niin silti on todella paljon kaikenlaista pientä säädettävää ja päätettävää ja hoidettavaa, mikä ei epäkäytännölliseltä ihmiseltä suju. Vaikka ei itse tarvitsisi mitään tehdä vaan vain päättää, niin epäkäytännöllinen ihminen ei edes ajatuksen tasolla hahmota, onko joku ratkaisu toimiva vai ei.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä lähtisi omakotitaloprojektiin tuollaisen miehen  kanssa. Vaikka kuinka olisi avaimet käteen periaatteella, niin silti on todella paljon kaikenlaista pientä säädettävää ja päätettävää ja hoidettavaa, mikä ei epäkäytännölliseltä ihmiseltä suju. Vaikka ei itse tarvitsisi mitään tehdä vaan vain päättää, niin epäkäytännöllinen ihminen ei edes ajatuksen tasolla hahmota, onko joku ratkaisu toimiva vai ei.

Tämä! Vaikka olisi reilusti rahaakin, niin kaikkea ei vaan voi ulkoistaa, niin pieniä hommia että niitä ei kannata kenenkään ammattimiehen urakakseen ottaa. Mutta silti sen verran työläitä, että niiden tekeminen ei onnistu epäkäytännölliseltä ihmiseltä, kuten vaikka tuo mainittu mies joka ei osaa edes maalata seinää.

Me raadettiin yhdessä ja edelleen ollaan onnellisesti yhdessä. Rankkaahan rakennusaika oli, mutta hyvin oppi tiimityötä.

Täällä maaseudulla tuohon ilmiöön liittyy vielä se, että pariskunta on yleensä ollut yhdessä teini-iästä saakka, nainen välillä asunut isommalla paikkakunnalla opiskelemassa jonkin sortin valkokaulustyöntekijäksi. Mies kouluttautuu tekniselle alalle naapuripitäjän opistossa. Heti parikymppisinä mennään naimisiin ja aletaan rakentaa taloa, vaimo rakentamisen aikaan raskaana. Vaimolla on sitkeä kuvitelma siitä, että siitä isän lahjoittamalle joutomaatontille rakennettavasta talosta tulee vähintään yhtä hieno kuin amerikkalaisissa saippuasarjoissa rikkailla perheillä on. Omaan taloon laitetaankin ne kaikkein hienoimmat vanhoja viinilaatikkopuuta imitoivat laminaatit. Uutena vuotena pidetään tupaantuliaiset, joihin kutsutaan ne kaikkein varakkaimmat kaverit ja mahdollisimman monta sukulaista ihmettelemään lopputulosta. Vieraat antavat kohteliaita arvioita uudesta kodista, joskin miettivät, saako kyhäelmää ikinä myytyä, jos tulee ero tai muutto muualle työn perässä, sen verran persoonallisia ratkaisuja talossa on. Kuluu pari vuotta, ja pariskunta kasvaa erilleen, kun vaimo tajuaa, että pikkupaikkakunnalla ihan kivan miehen kanssa eläminen ei sittenkään aivan riitä. Onhan lapsuuden parhaalla kaverillakin sentään oma viinitila ja b&b Etelä-Rankassa. Eikä se itse soramontun laidalle rakennettu talokaan nyt niin hienolta enää näytä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä maaseudulla tuohon ilmiöön liittyy vielä se, että pariskunta on yleensä ollut yhdessä teini-iästä saakka, nainen välillä asunut isommalla paikkakunnalla opiskelemassa jonkin sortin valkokaulustyöntekijäksi. Mies kouluttautuu tekniselle alalle naapuripitäjän opistossa. Heti parikymppisinä mennään naimisiin ja aletaan rakentaa taloa, vaimo rakentamisen aikaan raskaana. Vaimolla on sitkeä kuvitelma siitä, että siitä isän lahjoittamalle joutomaatontille rakennettavasta talosta tulee vähintään yhtä hieno kuin amerikkalaisissa saippuasarjoissa rikkailla perheillä on. Omaan taloon laitetaankin ne kaikkein hienoimmat vanhoja viinilaatikkopuuta imitoivat laminaatit. Uutena vuotena pidetään tupaantuliaiset, joihin kutsutaan ne kaikkein varakkaimmat kaverit ja mahdollisimman monta sukulaista ihmettelemään lopputulosta. Vieraat antavat kohteliaita arvioita uudesta kodista, joskin miettivät, saako kyhäelmää ikinä myytyä, jos tulee ero tai muutto muualle työn perässä, sen verran persoonallisia ratkaisuja talossa on. Kuluu pari vuotta, ja pariskunta kasvaa erilleen, kun vaimo tajuaa, että pikkupaikkakunnalla ihan kivan miehen kanssa eläminen ei sittenkään aivan riitä. Onhan lapsuuden parhaalla kaverillakin sentään oma viinitila ja b&b Etelä-Rankassa. Eikä se itse soramontun laidalle rakennettu talokaan nyt niin hienolta enää näytä.

Kuinka monta kuvaamaasi tapausta sinä tiedät? 

Me ostettiin talo, jonka minä remontoin. Vaimoa kun pyysi lakaisemaan hiekkaa pihalla kivien väliin niin ei jaksanut. Ei laittanut tikkuakaan ristiin remontin eteen, kävi vain työpäivän jälkeen tai lauantaiaamuna katsomassa, että jaa joko kohta on valmista. Kun muutettiin taloon niin olikin väärin remontoitu ja vaimo "ei tuntenut oloaan kotoisaksi". Talo myyntiin ja nyt asutaan sitten taas kerrostalokaksiossa. Rahaa toki tuli vähän, koska oli juuri remontoitu talo, mutta itse ahersin siis siellä n. 7 kuukautta 7 päivänä viikossa ja palkkiona oli välilevyn pullistuma sekä kiukkuinen vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Alon rakennusprojekti on valtava rasitus parisuhteelle.

Kadun katkerasti sitä, että suostuin tähän projektiin enkä vaatinut avaimet käteen rakennettua mökkiä. Sitä mökkiä on rakennettu 3 vuotta eikä ole vieläkään lähimainkaan valmia. 25 neliötä on alaa, joten 3 vuotta on hemmetin kauan. Rahat on siinä kiinni ja olen ilman mökkiä.

Tällä hetkellä tavoitevalmistuminen on 2 vuoden päässä!!!!

Jumalauta 5 vuotta pieneen mökkiin!

Mulla meni omakotitalossa puiden kaadosta muuttoon tasan vuosi. Ja koulutus on ohjemistoinsinööri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä maaseudulla tuohon ilmiöön liittyy vielä se, että pariskunta on yleensä ollut yhdessä teini-iästä saakka, nainen välillä asunut isommalla paikkakunnalla opiskelemassa jonkin sortin valkokaulustyöntekijäksi. Mies kouluttautuu tekniselle alalle naapuripitäjän opistossa. Heti parikymppisinä mennään naimisiin ja aletaan rakentaa taloa, vaimo rakentamisen aikaan raskaana. Vaimolla on sitkeä kuvitelma siitä, että siitä isän lahjoittamalle joutomaatontille rakennettavasta talosta tulee vähintään yhtä hieno kuin amerikkalaisissa saippuasarjoissa rikkailla perheillä on. Omaan taloon laitetaankin ne kaikkein hienoimmat vanhoja viinilaatikkopuuta imitoivat laminaatit. Uutena vuotena pidetään tupaantuliaiset, joihin kutsutaan ne kaikkein varakkaimmat kaverit ja mahdollisimman monta sukulaista ihmettelemään lopputulosta. Vieraat antavat kohteliaita arvioita uudesta kodista, joskin miettivät, saako kyhäelmää ikinä myytyä, jos tulee ero tai muutto muualle työn perässä, sen verran persoonallisia ratkaisuja talossa on. Kuluu pari vuotta, ja pariskunta kasvaa erilleen, kun vaimo tajuaa, että pikkupaikkakunnalla ihan kivan miehen kanssa eläminen ei sittenkään aivan riitä. Onhan lapsuuden parhaalla kaverillakin sentään oma viinitila ja b&b Etelä-Rankassa. Eikä se itse soramontun laidalle rakennettu talokaan nyt niin hienolta enää näytä.

Kuinka monta kuvaamaasi tapausta sinä tiedät? 

Minä tiedän montakin tällaista tapausta. Just johonkin metsän laidalle, vanhojen kallioleikkausten eteen rakennetaan upouusi talo, autotalli, trampoliini pihalle ja joku grillikatos takapihalle. Sitten kun vaimon mielestä siellä ei olekaan enää mitään tekemistä (kuten maaseudulla ei yleensä olekaan) niin lähdetään renkaat ulvoen seuraavan kaupungin sykkeeseen ja ostetaan sieltä 20 vuotta vanha kerrostalokaksio tai rivitalon pätkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alon rakennusprojekti on valtava rasitus parisuhteelle.

Kadun katkerasti sitä, että suostuin tähän projektiin enkä vaatinut avaimet käteen rakennettua mökkiä. Sitä mökkiä on rakennettu 3 vuotta eikä ole vieläkään lähimainkaan valmia. 25 neliötä on alaa, joten 3 vuotta on hemmetin kauan. Rahat on siinä kiinni ja olen ilman mökkiä.

Tällä hetkellä tavoitevalmistuminen on 2 vuoden päässä!!!!

Jumalauta 5 vuotta pieneen mökkiin!

Mulla meni omakotitalossa puiden kaadosta muuttoon tasan vuosi. Ja koulutus on ohjemistoinsinööri.

Meillä samoin +/- vuosi muutaman päivän tarkkuudella. 

Ammattina myyntijohtaja kummallakin, raksakokemusta vain joku mökin tai asunnon pikkuremppa.

6

Vierailija kirjoitti:

Alon rakennusprojekti on valtava rasitus parisuhteelle.

Meille mäkinkin rakentaminen on osittautunut todella raskaaksi. Työmiehiä on vaikea saada tälle alueelle, mies on peukalo keskellä kämmentä, eikä osaa tehdä mitään, silti ei halunnut avaimet käteen projektia.

Meille tulee riitaa melkein kaikista päätettävistä asioista. Miehelle mökkiprojekti on maailman tärkein asia ja kaikki yksityiskohdat pitäisi olla niin kuin hän haluaa, mikään itse ehdottamani ei oikein kelpaa. Kuitenkaan ei itse osaa tehdä juuri mitään paitsi aputöitä. Niitä tekee ahkerasti ja mieluusti häviäisi koko lomaksi mökkiprojektiin auttelemaan.

Sitten kun pitäisi ajoittaa varmistaa, että työmies tulee, niin mies ei ehdi, kun on työstään kiireinen.

Maalasi itse, mutta jouduin opettamaan hänelle, miten maalataan. Itse en pysty käsivamman takia maalaamaan kuin vähän, mutta osaan tehdä melkein kaikki rakennushommat. Sitten kun mies jotain tekee, niin tekee sitä niin hirveän hitaasti ja pikkutarkasti, ettei valmista meinaa tulla mitään. Ja miten voisikaan, kun on peukalo keskellä kämmentä.

Kadun katkerasti sitä, että suostuin tähän projektiin enkä vaatinut avaimet käteen rakennettua mökkiä. Sitä mökkiä on rakennettu 3 vuotta eikä ole vieläkään lähimainkaan valmia. 25 neliötä on alaa, joten 3 vuotta on hemmetin kauan. Rahat on siinä kiinni ja olen ilman mökkiä.

Mies on muuten todella hyvä tapaus. Hyvä isä ja tekee kotitöitä niin kuin pitää emmekän riitele juuri mitstään muusta. Paitsi tuosta mökistä, joka nykyään ärsyttää minua siinä määrin, että haluaisin myydä koko roskan pois. Mutta myydä ei voi, kun on keskeneräinen mökki, siinä tekee vaan tappiota. Joten on vain kestettävä.

Tällä hetkellä tavoitevalmistuminen on 2 vuoden päässä!!!!

Meidän pitäi kohta rakentaa omakotitalo ja siinä olen päättänyt pitää pintani. Tulee ulkopuolinen rakentaja ja rakennusvalvoja ja maalaaja ja siivooja ja kaikki. Ei mitään tehtävää tuolle miehelle, kun ei niistä mitään tule. Olen senkin sanonut, että rakennusprojektiin en enää lähde, jos jokaisesta yksityiskohdasta pitää riidellä.

Mies on huono hahmottamaan asioita kolmiulotteisesti ja senkin takia on todella rasittavaa keskustella mistään, kun ensin pitää kuluttaa puoli tuntia, että saa miehen tajuamaan, mistä ollaan keskustelemassa, kun ei osaa hahmottaa.

Omakotitalon suhteen on mies sanonut, että saan päättää kaiken, että vain mökki on hänelle tärkeä. Varmaan pitää ottaa kirjallisena, ennen kuin talon rakennusprojektiin lähtee.

Suuhuni tuli hieman oksennusta luettuani tämän. Sääliksi käy miestä, siis ihan oikeasti. Toivottavasti ymmärtää häipyä tuollaisesta suhteesta.