Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani puuttuvat kaikkeen!
26.04.2021 |
Olen yli 40v nainen ja olen aina ollut läheisissä väleissä vanhempieni ja siskoni kanssa.
Vanhempani ovat OMASTA HALUSTAAN hoitaneet paljon lapsiani joista osa on jo aikuisia.
En saa enkä pyydä heiltä rahaa enkä velvoita mihinkään, he ovat vain halunneet osallistua joka asiaan.
Aina kun elämässäni tapahtuu jotain suurempaa he puuttuvat ja nousee kauhea meteli.
Nyt meille tulee koira eikä se käy laatuun, heille ei kuulemma voi sen kanssa mennä. (Olen kokenut koiraihminen muttei hetkeen ole ollut koiraa.) No en ole menossa sitten.
Heitä ei ole pyydetty koiraa hoitamaan ja he ovat jo liian vanhojakin siihen.
Olen lopen kyllästynyt ja otan nyt etäisyyttä.
Siskoni on aina saanut tehdä mitä haluaa, minua vain arvostellaan.
Onko muilla samanlaista?
Kommentit (20)
Minun napsnuorani ei ole kiinni mutta vanhemmistani en ole niinkään varma.
Heillä on tapana ottaa vastuuta asioista joissa kukaan ei sitä pyydä eikä oleta. Kuten nytkin.
He kokevat että koirasta tulee lisätöitä ja siksi vastustavat sitä.
Mielestäni en kyllä ole ansainnut jatkuvaa arvostelua tekemisistäni. En tiedä mitä herkkänahkaista siinä on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemusta vastaavasta sekä omien että puolisoni vanhempien taholta.
Heillä on ollut tapana kommentoida jokaista tekemäämme asiaa, koskipa se sitten työtä, lapsia, kotia, tai vaikka lomailua. Yleensähän puuttuminen tehtiin siksi, että (heidän mielestään) teemme ja toimimme väärin, ja pitäisi tehdä toisella tavalla.
Kyllästyimme ainaiseen suunpieksämiseen ja negatiivissävytteiseen kommentointiin, ja löimme selvät rajat. Tästä ei tietenkään tykätty, mutta niin vain ne napanuorat alkoivat katkeilla.
Juu on kivaa elää lähekkäin mutta jossain vaiheessa vanhempien soisi tajuavan että jokaisella on oma elämänsä.
Mua kiukuttaa eniten että arvostelut koskee aina vain minun perhettäni.
Ap
Koira on sun, ei vanhempiesi. Eikö teineille ole omaa palstaa? Sinähän puutut vanhempiesi asioihin, kun ahdistelet niitä koirahoidolla.
Vierailija kirjoitti:
Minun napsnuorani ei ole kiinni mutta vanhemmistani en ole niinkään varma.
Heillä on tapana ottaa vastuuta asioista joissa kukaan ei sitä pyydä eikä oleta. Kuten nytkin.
He kokevat että koirasta tulee lisätöitä ja siksi vastustavat sitä.
Mielestäni en kyllä ole ansainnut jatkuvaa arvostelua tekemisistäni. En tiedä mitä herkkänahkaista siinä on.
Ap
Et ole herkkänahkainen. Ja vaikka olisitkin, niin entä sitten? Saahan sinusta tuntua pahalta, että tekemisiäsi arvostellaan tai että niihin tuolla lailla puututaan - aikuinen ihminen kun kuitenkin olet.
Onko ongelma mielestäsi enemmänkin puuttuminen yleensä, vai se, miten asiat ilmaistaan?
Jos et halua vanhempiesi puuttuvan, sinun on katkottava napanuora. Tehtävä selvät rajat siis. Sanottava, että tämä on minun asiani, olen asiasta jo päättänyt enkä nyt kaipaa kommentteja.
Kieltäydyt yksinkertaisesti ottamatta vastaan palautetta, josta tulee jatkuvasti paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun napsnuorani ei ole kiinni mutta vanhemmistani en ole niinkään varma.
Heillä on tapana ottaa vastuuta asioista joissa kukaan ei sitä pyydä eikä oleta. Kuten nytkin.
He kokevat että koirasta tulee lisätöitä ja siksi vastustavat sitä.
Mielestäni en kyllä ole ansainnut jatkuvaa arvostelua tekemisistäni. En tiedä mitä herkkänahkaista siinä on.
ApEt ole herkkänahkainen. Ja vaikka olisitkin, niin entä sitten? Saahan sinusta tuntua pahalta, että tekemisiäsi arvostellaan tai että niihin tuolla lailla puututaan - aikuinen ihminen kun kuitenkin olet.
Onko ongelma mielestäsi enemmänkin puuttuminen yleensä, vai se, miten asiat ilmaistaan?
Jos et halua vanhempiesi puuttuvan, sinun on katkottava napanuora. Tehtävä selvät rajat siis. Sanottava, että tämä on minun asiani, olen asiasta jo päättänyt enkä nyt kaipaa kommentteja.
Kieltäydyt yksinkertaisesti ottamatta vastaan palautetta, josta tulee jatkuvasti paha mieli.
Näin siis teekin, en aijo ottaa palautetta enää.
Asioihin puututaan nostamalla täysi sota johon vedetään koko perhe mukaan sisartani myöden ja syyttävä sormi osuu minuun.
Yhden raskauden kohdalla on jopa tarvittu muita sukulaisia rauhoittamaan tilannetta. (Vuosia sitten.)
Nykyään olen kyllin vahva jo, nuorempana oli rankkaa. Enää en kerta kaikkiaan ota palautetta vastaan. Vuosia onkin ollut rauhallista kunnes taas leimahti. Itselläni on olo että nyt riittää. AP
Olen 60v ja äitini osallistuu mielipiteineen kaikkeen elämässäni, tiskauksesta kukkien kasteluun, annan mennä ohi, miten ihmeessä 85v enää tapojaan muuttaisi, elän niinkuin haluan.
Tappelin ja irrotin napanuoran murkkuna, enää ei ole tarvetta, koitan olla puuttumatta omien aikuisten lasteni elämään, haluan pitää heidän ja äitinikin elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet edes kertonut koirasta heille?
Juuri keskustelin omien aikuisten lasteni kanssa. Itsellänikin on vahvat mielipiteet ja sanon ne kyllä lapsilleni. En kuitenkaan huuda enkä räyhää saati uhkaa laittaa välejä poikki.
Kerron ja perustelen mielipiteeni, mielestäni sen voi tehdä kauniisti ja asiallisesti sekä rakentavasti. Vanhempani taas ovat todella dramaattisia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu on kivaa elää lähekkäin mutta jossain vaiheessa vanhempien soisi tajuavan että jokaisella on oma elämänsä.
Mua kiukuttaa eniten että arvostelut koskee aina vain minun perhettäni.
Ap
Ja muutaman vuoden päästä joudut auttamaan heitä....
Mieti sitä. Eli ikinä et tule olemaan ns vapaa.
Vierailija kirjoitti:
Juuri keskustelin omien aikuisten lasteni kanssa. Itsellänikin on vahvat mielipiteet ja sanon ne kyllä lapsilleni. En kuitenkaan huuda enkä räyhää saati uhkaa laittaa välejä poikki.
Kerron ja perustelen mielipiteeni, mielestäni sen voi tehdä kauniisti ja asiallisesti sekä rakentavasti. Vanhempani taas ovat todella dramaattisia. Ap
Miksi ne mielipiteet pitää tuoda julki?
Joillakin ihmisillä on mielipide joka asiasta ja heidän täytyy tämä oma mielipide tuoda julki. Miksi?
Joskus on vain hyvä kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväpariskunta otti koiran. Anopin kommentti: "Ettehän te voi koiraa ottaa, hyvänen aika!"
Hän oli suorastaan vihainen, että häneltä ei oltu kysytty asiasta. Muutenkin puuttui vähän kaikkeen. Vaikea ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpariskunta otti koiran. Anopin kommentti: "Ettehän te voi koiraa ottaa, hyvänen aika!"
Hän oli suorastaan vihainen, että häneltä ei oltu kysytty asiasta. Muutenkin puuttui vähän kaikkeen. Vaikea ihminen.
Mäkin olen vuosien varrella oppinut etten edes ilmoita mistään kun tulee kauhea haloon.
Saavat vaan huomata että asioita tapahtuu.
Koirasta puhuin vasta kun se oli jo varattu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa on outo piirre, että vanhukset kuvittelevat, että nuorempien polvien pitäisi hyväksyttää heillä ulkomaan matkat. Pyrkimyksenä olisi siis kieltää moiset turhuudet ja vaarallisuudet.
Jännä, että muilla voi sitten olla vaikka koirat.
Meillä muuten ulkomaan matkoissa on parasta se, kun vanhukset pitävät loukkaantuneena mykkäkoulua, kun joku on uskaltanut turhan vuoksi käydä rahojaan haaskaamassa ja hengellään leikkimässä. Se on usein paras osuus koko reissua. Yritä soveltaa samaa sun tilanteeseen..
On se kumma, kun täällä keski-ikäiset muijat ruikuttaa
"mamma sitä ja mamma tätä"
"mamma niin ja mamma näin""
HYI
Mulla on myös takertuva äiti. Olen jo yli 40-vuotias ja ihan tosissaan hän voi soittaa jopa 15 kertaa päivässä, jos vähänkin antaa siimaa. Muutenkin puuttuu ihan kaikkeen, eikä vaan pelkästään minun asioihin vaan muidenkin sukulaisteni asioihin. Sukuni on äitini puolelta ollut aina aika "sisäänpäin lämpiävää" ja he olleet paljon tekemisissä vain keskenään. Heille on siis ihan käsittämätöntä, että minun sukupolvellani on myös omakin elämä. Itsenäistymisen suhteen äidin kanssa on saanut tapella aina ja siis vieläkin. Tuntuu ikävältä, että näin itsestään selvistä asioista pitää vielä aikuisenakin vääntää.
Jokainen määrittää rajansa itse. Toimii kaikissa ihmissuhteissa. Kukaan ei sitä sun puolesta tee, eikä myöskään voi tietää, minkälaiset rajat juuri sinä haluat.
Mun Appi harrasti asioihin puuttumista. Sitten vaan kerran kävin hälle huutamassa että mun yli ei kävellä enää missään asiassa. Oppi kerrasta.
M38
Musta tässä on sekin hauskaa ettei äitini olisi ikinä antanut oman äitinsä määrätä elämäänsä.
Enkä minäkään siis anna, aina olen kaikesta huolimatta itse ratkaisuni tehnyt vaikka mikä myrsky olisi seuranut.
En tajua miksi vanhempani edelleen yrittävät sellaista mihin eivät itsekään ole suostuneet.
Ap
Oletpa herkkänahkainen. Onko napanuora vielä kiinni?