Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin
Olisi ollut niin ihanaa esimerkiksi nukkua viikonloppuisin pidempään. Mutta ei, isä laittoi radion täysille klo 6.00 ja 10 minuutin sisään oli oltava aamiaisella tai jäi ilman. Olin intohimoinen lukija, mutta sekin suunnilleen demonisoitiin. Kun luin Neiti etsivää säkkituolissani, isän naama oli oven välissä "Ei päivisin lojuta, mene katsomaan tarvitseeko äiti apua keittiössä, jos ei, kerää risut pihalta"
Aina piti olla tekemässä jotain. Joskus sujautin kirjan paidan alle ja livahdin latoon lukemaan. Veljet saivat kyllä lorvia pitkin päivää.
Kommentit (1299)
Oma käsitykseni mukaan tuo on ensisijassa jonkinlainen luonnekysymys eli on olemassa ihmisiä jotka eivät osaa olla jouten vaan heillä on pakkomielle tehdä koko ajan jotain. Ei siinä mitään jos rääkkää itseään niin mutta jos tuollainen henkilö on vieläpä dominoiva luonne, hän yrittää levittää samaa puolisoonsa, lapsiinsa ja lastensa perheisiin. Oma anoppini on hieman tuon kaltainen mutta ymmärsi lopettaa kun vihjasin hänelle että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Nimittäin yleensä tuollainen jokahetken häärääjä aiheuttaa ainoastaan vahinkoa ja kun niistä alkaa huomattelemaan asianomaiselle niin eipä hän kamalasti tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En näe, että meillä olisi tuollaista ollut.
Matkalle piti tosin lähteä ajoissa ja kotityöt hoitaa, mutta oli paljon aikaa leikkiäkin.Kannattaa muistaa myös, että asiat voi lapsena nähdä hyvin eri tavalla kuin aikuisena.
Meillä lapsi vetää usein lauantaisin hirveän draamailukohtauksen, etten anna hänen ikinä levätä ja tehdä omia juttuja, kun kello viiden aikaan pakotan ruudut kiinni ja hänet osallistumaan ruuanlaittoon ja keittiön siivoukseen, usein sen jälkeen siivoamaan oman huoneensa ja katsotaan jotain leffaa yhdessä. Toki jos on ulkona tai kavereiden kanssa saa olla rauhassa, mutta usein on herännyt kympin aikaa ja istunut seitsemän tuntia tubessa, välillä käyden syömässä, siivoamatta omia sotkujaan.
Juu, niin voi nöhdä, mutta sun lapsen elämähän todellisestikin ON täysin erilaista kuin täällä on orjuuttaja-sadistivanhemmista kerrottu.
Mulla oli tuollaiset vanhemmat 70-80-luvulla lapsena, ja jos minä olisin saanut draamailukohtauksen, minä olisin istunut kellarissa pimeässä lukkojen takana vuorokauden tai saanut vyön remmipäästä persuukselleni välittömästi.
Jotenkin vain riepoo niin jumalattomasti, kun oma lapsuus oli mitä oli, niin pitäö vielä aikuisena kuunnella näitä "sun pitää ymmärtää, että sun vanhemmilla oli omiakin ongelmia" tai "lapsi nyt on voinut kokea orjuuttamisena sen mikä sitä ei ole ollut".
Mutta jos et ole kokenut itse, et ymmärrä.
Ei ollut tuollaista. Sain olla ns. rauhassa.
Näin jälkikäteen ajatellen minua pidettiin kuristuspannassa. Mitään en saanut tehdä rauhassa, en kirjoittaa kirjeitä "mitäs siellä taas kirjoittelet", en lukea rauhassa "taas sää luet pää savessa", en istua rauhassa "äläkä istu siinä kuin mikäkin paskaläjä", päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Loistava tapa kasvattaa lapsesta ylisuoriutuja, joka kärsii kroonisesta stressistä, huonosta itsetunnosta ja todennäköisesti sairastuu vakaviin mielenterveydellisiin ongelmiin. Hienoa vanhemmat!
Tässä vanhempani onnistuivat todella hyvin, yli odotusten. En ollut koskaan mitään, minusta ei koskaan pitänyt tulla yhtään mitään, täysin mitätön olento, jonka ei olisi pitänyt edes syntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alistettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.
Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!
Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!
Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa.
Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!
Osaisinpa itse muuttaa kokemukseni näin hyvin sanoiksi.
Olen ajatellut että meidän perheen kasvatustavat ovat olleet poikkeuksellisia. Hirvittää ihan miten yleistä tämä on ollut.
Äitini kuoli viime vuonna. Yksin. Lapset eivät pitäneet yhteyttä. Juuri näistä syistä mitä tuossa lainatussa tekstissä on lueteltu.
Onko Suomi todella maailman onnellisin maa. Enpä usko.
Jaksamista ja uskoa tulevaan meille kaikille alistetuille ja aliarvostetuille viattomille lapsille. Itse olen menettänyt koko elämäni. En uskaltanut tehdä lapsia, on peloteltu niin hyvin, huudettu ja alistettu. Aloitekyky täysin nujerrettu halveksivilla ja aliarvioivilla kommenteilla. Uskomatonta miten paljon meitä on.
Omat vanhempansa nämä marttyyrit työnsivät vanhuksina laitoksiin heti kun oli vain mahdollista. Nyt tämä sukupolvi joka on mukana jossain yhdistystoiminnassa ei suinkaan ole valmistelemassa toiminnan jatkumista tulevien sukupolvien aikana. Vaan kauttarantain esitetään ajatuksia että omista vuosikymmenien takaisista jäsenmaksuista yhdistykselle pitäisi saada jotain korvausta.
Olen itse tullut mukaan 25v sitten erääseen yhdistykseen eli en ole enää mikään uusi jäsen. Olen tehnyt osani toiminnan hyväksi aivan taatusti tämän 25v aikana vaikka tulin ns. valmiiseen pöytään. Olen sitä mieltä että omana aikanani tehdyt hankinnat ja aikaisemmat hankinnat on maksettu jo. Ei niitä tarvitse uusien jäsenien enää maksaa. Joku raja pitäisi olla tämän pullamössösukupolven ahneudellakin.
Voin niin samaistua moniin kommentteihin. Ihmeellistä valtapeliä ollut lapsuudessa isän pompottelut. Meilläkin aina lapset huudettiin alakertaan ties mistä asiasta, useita kertoja joka pv, ja ainakun oli aloittamassa lautapeliä yms leikkiä niin omalta kohdalta se keskeytettiin ja piti mennä salamana mutisematta kotitöihin. Jopa harvoin kun joku kaveri oli kylässä niin jatkuvasti keskeytettiin ja käskettiin tehdä ties mitä turhanpäivästä minkä olisi voinut tehdä hiukan myöhemminkin tai vanhemmat olisivat voineet ihan itse tehdä. Lisäksi meille hamstrattiin kymmeniä eläimiä joita me lapset jouduimme hoitaa, esim koiria ja hevosia, nämä olivat aikalailla täysin meidän lasten vastuulla. Sekä tietysti pikkusisarusten kasvatus, leikitys ja hoivaaminen oli isompien lasten vastuulla. Lisäksi oli tietysti päivittäistä haukkumista, ivailua, vittuilua, läpsimistä, alistamista, kurkusta nostamista, seksuaalista hyväksikäyttöä ja ties mitä. 16v olin jo loppuunpalanut kun muutin pois tuolta. 10v jälkeenpäin edelleen loppu, en jaksa edes omia kotitöitä hoitaa tai huolehtia itsestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista, mitä olen tähän ketjuun vastannut, mutta meillä oli kesämökillä kauhea tekemisen pakko. Se alkoi aina toukokuun lopussa. Kun lauantaiaamuna autolla kaarrettiin mökin pihaan, ennenkuin oli ehditty mökin ovea avata, oli jo lista jaettu. Keksityt nimet. Irmeli, kerää sinä nuo risut pois, onpa kauhea siivo, sitten tulet auttamaan mökin pesussa. Isä laittaa laiturin Teron kanssa paikalleen.
Heti kun olin risut kerännyt ja mökki siivottu, tuli seuraavat komennot. Hyvä jos välissä ehti jotain syödä. Siis huussin pesua, saunan lauteiden pesua, mattojen pesua, verannan maalausta, puutuolien maalien rapsutus ja maalaus, laiturin huolto, kaislikon niittäminen tai repiminen irti rannasta.
Tuota iloa jatkui lähes joka viikonloppu kesällä. Keskikesällä vanhempien loma-aikaan saatettiin olla viikko tai pidempään mökillä ja silloin ehti ehkä jotain vapaa-aikaakin viettää.
En edelleenkään ymmärrä tiettyjä juttuja, esim. miksi sitä kalastamista täytyy tehdä joka päivä kun mökillä ollaan. Jopa vesisateella lähteä verkkoja katsomaan. Ja toinen juttu, että miksi pitää kasvattaa omat perunat ja porkkanat ja salaatit, kun niitä saa edullisesti kaupasta. Hirveä työmäärä ja lapset laitetaan vastuuseen.
Niin ja tietenkin päiväkirja ja puhelin ja kaikki käytiin salaa läpi ja niistä auottiin päätä. Ei ollut mitään yksityisyyttä, itkeä ei saanut. Nauruni oli kuulemma ärsyttävää joten lopetin nauramisen ja hymyilyn. Vaikka olit turpa kiinni ja robottina teit kaiken mitä käskettiin niin turpaan tuli. Ei saanut myöskään olla naama norsunvitulla :D mikään ei koskaan kelvannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alistettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.
Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!
Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!
Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa.
Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!
Osaisinpa itse muuttaa kokemukseni näin hyvin sanoiksi.
Olen ajatellut että meidän perheen kasvatustavat ovat olleet poikkeuksellisia. Hirvittää ihan miten yleistä tämä on ollut.
Äitini kuoli viime vuonna. Yksin. Lapset eivät pitäneet yhteyttä. Juuri näistä syistä mitä tuossa lainatussa tekstissä on lueteltu.
Onko Suomi todella maailman onnellisin maa. Enpä usko.
Jaksamista ja uskoa tulevaan meille kaikille alistetuille ja aliarvostetuille viattomille lapsille. Itse olen menettänyt koko elämäni. En uskaltanut tehdä lapsia, on peloteltu niin hyvin, huudettu ja alistettu. Aloitekyky täysin nujerrettu halveksivilla ja aliarvioivilla kommenteilla. Uskomatonta miten paljon meitä on.
Kuulehan, nämä 1940/1950-luvulla syntyneet kasvatti se sukupolvi, joka koki livenä sodan kauhut vuosien ajan.
Mitä luulet, saivatko he terapiaa?
Vierailija kirjoitti:
Alistettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.
Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!
Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!
Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa.
Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!
Osaisinpa itse muuttaa kokemukseni näin hyvin sanoiksi.
Olen ajatellut että meidän perheen kasvatustavat ovat olleet poikkeuksellisia. Hirvittää ihan miten yleistä tämä on ollut.
Äitini kuoli viime vuonna. Yksin. Lapset eivät pitäneet yhteyttä. Juuri näistä syistä mitä tuossa lainatussa tekstissä on lueteltu.
Onko Suomi todella maailman onnellisin maa. Enpä usko.
Jaksamista ja uskoa tulevaan meille kaikille alistetuille ja aliarvostetuille viattomille lapsille. Itse olen menettänyt koko elämäni. En uskaltanut tehdä lapsia, on peloteltu niin hyvin, huudettu ja alistettu. Aloitekyky täysin nujerrettu halveksivilla ja aliarvioivilla kommenteilla. Uskomatonta miten paljon meitä on.
Kuulehan, nämä 1940/1950-luvulla syntyneet kasvatti se sukupolvi, joka koki livenä sodan kauhut vuosien ajan.
Mitä luulet, saivatko he terapiaa?Ei kyse ole pelkästään sotien traumoista. Isompi syy on ovat sotia edeltävän ajan agraarisuomen köyhyyden perintö. Työtä tehtiin hullun lailla nälkiintymisen uhatessa, rahvas oli aliravittua ja saavutti ruosalaiset keskipituudessa vasta 80-luvulla, isäntien mielivallan alla ja siihen kaikkeen yhdistyi täydellinen oppimattomuus ja sivistymättömyys. Jossain maaseudun perukoilla ei ollut edes sitä vähää työväenliikkeen tuomaa sivistystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen silmäillyt ketjun kommentteja pienoisen hämmennyksen vallassa. Olen syntynyt 50-luvun puolivälissä, ja siitä huolimatta minä sain lukea niin paljon kuin sielu sieti... ?! Joskus kesäisin äiti patisti pihalle, ja silloin otin kirjan mukaan ja istahdin jollekin kivelle tai kannolle ja jatkoin lukemistani. Lapsuudenkotini ei ollut mikään paratiisi, mutta me lapset saatiin olla sellaisia kuin olimme.
Meilläkin isä alistaja, töihin,varsinkin puutöihin pakottaminen,automaattisesti piti tulla auttamaan pinomaan puita yms muuten hirveät raivot että kukaan ei taaskaan auttanut, jatkuva negatiivisuus,muiden haukkuminen,itseään parhaana joka asiassa pitävä, naisten sovinistinen solvaaja, poikien suosiminen (harvoin niille suuttui paitsi jos ei liittynyt mopon korjaamiseen tai ulkotöihin), persoonallisuushäiriön lisäksi narsistinen ja niim täynnä itseään,että oksat pois! Kun raivostui paiskoi tavaroita ympäriinsä, onneksi ei oo vuoteen tarvinnut olla tekemisissä,enkä aiokaan,raivotkoon ja alistakoot nyt muita siellä ihan keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alistettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.
Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!
Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!
Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa.
Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!
Osaisinpa itse muuttaa kokemukseni näin hyvin sanoiksi.
Olen ajatellut että meidän perheen kasvatustavat ovat olleet poikkeuksellisia. Hirvittää ihan miten yleistä tämä on ollut.
Äitini kuoli viime vuonna. Yksin. Lapset eivät pitäneet yhteyttä. Juuri näistä syistä mitä tuossa lainatussa tekstissä on lueteltu.
Onko Suomi todella maailman onnellisin maa. Enpä usko.
Jaksamista ja uskoa tulevaan meille kaikille alistetuille ja aliarvostetuille viattomille lapsille. Itse olen menettänyt koko elämäni. En uskaltanut tehdä lapsia, on peloteltu niin hyvin, huudettu ja alistettu. Aloitekyky täysin nujerrettu halveksivilla ja aliarvioivilla kommenteilla. Uskomatonta miten paljon meitä on.
Kuulehan, nämä 1940/1950-luvulla syntyneet kasvatti se sukupolvi, joka koki livenä sodan kauhut vuosien ajan.
Mitä luulet, saivatko he terapiaa?Ei kyse ole pelkästään sotien traumoista. Isompi syy on ovat sotia edeltävän ajan agraarisuomen köyhyyden perintö. Työtä tehtiin hullun lailla nälkiintymisen uhatessa, rahvas oli aliravittua ja saavutti ruosalaiset keskipituudessa vasta 80-luvulla, isäntien mielivallan alla ja siihen kaikkeen yhdistyi täydellinen oppimattomuus ja sivistymättömyys. Jossain maaseudun perukoilla ei ollut edes sitä vähää työväenliikkeen tuomaa sivistystä.
Juuri näin. Osa meistä kantaa köyhyyden ja huono-osaisuuden taakkaa yli sadan vuoden takaa. Äitienpäivä on inhottava tapahtuma meille, jotka tulevat tuollaisista sukujuurista. Oma äiti on psykopaatti, hänen äitinsä vielä pahempi väkivaltainen hirviö, mutta se kaikki kytkeytyy tuon sukupolven köyhälistön elämäntilanteeseen. Lapsia laitettiin tusinassa, niistä puolet jäi eloon ja luoja varjele, jos ei tullut poikia. Lapset tekivät kovaa fyysistä työtä taaperoiästä asti, sen mukaan kuin kykenivät. Väkivalta, silmitön kuri, ahdistus jokapäisestä selviämisestä, miesten juoppous, lasten näkeminen pelkkänä työvoimana ja ikään kuin rahana pankissa päivittäisen selviämisen tukena.
Äitienpäivä on minulla hirviöpäivä. Kiva lukea muiden tarinoita, miten ihana äiti ja isoäiti. Kumpaakaan isoäitiäni en ole tuntenut. Oman äitini osalta olen koko elämäni vain toivonut, että hänestä pääsisi eroon. Jos minulta olisi kysytty, haluanko syntyä näille vanhemmille, olisin vastannut, että en. Mieluummin olisin jättänyt syntymättä kokonaan. Paskat geenit ja vielä huonompi sosiaalinen perimä. Lisääntynyt en ole, ja sen ratkaisun tein jo hyvin nuorena. Tämä ylisukupolvinen ketju ei ainakaan minun osaltani jatku.
Vela ekonomi N39 kirjoitti:
Olen pääpiirteissään hyvästä perheestä, mutta äiti oli mulle, ainoalle tytölle Melkoinen tyranni.
Äidillä on tosi kapea näkemys siitä, millainen naisen pitää olla. Naisen ei pidä olla kiinnostunut mistään muusta kuin kotitöistä ja lapsista, kotitöitä pitää tehdä koko ajan. Ammatteja on 2, sairaanhoitaja ja lähihoitaja.
Ja sitten kun minä olen kaikkea muuta kuin tuota, niin äiti on aina ollut mulle siitä vihainen. Paitsi silloin, kun onnistuu puhumaan mun persoonaa itselleen parhain päin. Eli esim vakuuttaa itselleen, että kyllä musta vielä hyvä perheenäiti tulee! Vaikka tietää etten tee ikinä yhtään lasta, koska en tahdo.Ja aina on vaatinut koko ajan tekemään kotitöitä. Muutin 16-vuotiaana omilleni, en vaan voinut asua äidin kanssa samassa talossa, ei hetken rauhaa ja jatkuva nalkutus kotitöistä.
Mä luulen äitisi olleen oman roolinsa vanki jonka oli itselleen luonut. Ei vaan hoksannut tuota. Olisi ollut varmasti onnellisempi ja positiivisempi, jos olisi tajunnut relata tuon konservatiivisuutensa kanssa.
Tulee mieleen jotkut uskovaiset, jotka moralisoivat ja arvostelevat muita. Ovat pohjimmiltaan onnettomia, koska rooli olla ja ajatella on niin kapea. Purkautuu sitten ulospäin muita kohtaan huonona käytöksenä ja vihaisina ajatuksina
Minä olen syntynyt vuonna - 46. Minunkaan vanhemmat eivät olleet sellaisia hirviöitä kuten täällä on kuvattu. Toki maalaistalossa joutui osallistumaan loma-aikoina töihin, mutta lukea sai niin paljon kuin huvitti. Vapaa-aikaa oli ihan riittävästi. Ainakin illat ja sunnuntait. Ja läksyt sai lukea rauhassa. Minun sukupolven lapsia onkin sitten pidetty jo melkein kuin kukkia kämmenellä. Tosin ihmisiksi kasvatettu. Ilmeisesti tämä porukka joita noin ikävästi on lapsena kohdeltu (eli heidän vanhempansa ovat omaa ikäluokkaani) ovat kotoisin jostain korpiseuduilta joissa on eletty ehkä köyhissä oloissa ja ajastaan jäljessä sekä osa ilmiselvästi mielenvikaisia. Ikävää, että teitä on näin paljon, mutta "ikinä en saanut olla rauhassa, aina olisi pitänyt jotain tehdä" - kasvatus ei ole ollut maan yleinen tapa. Vielä tuosta leikkimisestä, että kouluikäisenä ei saanut enää leikkiä. Jopa minun koulutodistuksessani oli alakoulussa aine nimeltä voimistelu, leikki ja urheilu ja olen jo siis vanhempaa sukupolvea. Leikkiä saimme me sekä edelleen lapsemme niin vanhoiksi kuin huvitti.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ajatelleet, mitä helvettiä elämänne tulee olemaan kun nuo vanhemmat muuttuvat vanhukseksi ja VAATIVAT (huom vaativat, eivät siis pyydä) teitä auttamaan heitä kaikessa? Alkaa tulla käskyttämistä katon putsauksesta, aitan maalaamisesta, lumien kolaamisesta, ikkunan pesusta ja pointtina se että _koko ajan_ pitäisi olla hyysäämässä ja tekemässä.
Eli lapsuuden komentelu ja orjaleiri ja käskytyshelvetti palaa taas!
Tuosta voi ja PITÄÄ kieltäytyä ihan suoralta kädeltä. Hirviövanhemmat maatukoot taloonsa, jos eivät sitä itse voi hoitaa tai palkata apua. Se ei lapselle enää kuulu, varsinkaan kun on kohdeltu niin huonosti. Luuria korvaan vain jos soittelevat.
Vierailija kirjoitti:
Alistettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te 1940- ja 1950-luvulla syntyneet, ahneet ja itsekkäät suuret ikäluokat olette surkeimpia vanhempia ja isovanhempia Suomen historiassa! Olette ahneita ja katkeria ja elämäänsä kyllästyneitä valittajia, joille lapset ovat aina olleet vain rasite. Te olette pilanneet lastenne lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden. Koska epäonnistuitte surkeasti omien lastenne hoitajina ja kasvattajina, yritätte nyt puuttua raivokkaasti aikuisten lastenne ja lastenlastenne elämään. Olitte surkeita vanhempia ja nyt olette yhtä surkeita isovanhempia. Jaatte pyytämättä ohjeita, neuvoja, komentoja,kommentteja ja toivomusmääräyksiä, rikotte lastenne kotirauhaa ja terrorisoitte aikuisten lastenne perhe-elämää.
Me osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsemme vallan hyvin ilman isovanhempien apua. Meidän perhe on saanut 1940-luvulla syntyneiltä isovanhemmilta apua 0 tuntia vuodessa. Onneksi meillä on pitkä välimatka emmekä asu samalla paikkakunnalla isovanhempien kanssa!
Te itsekkäät narsistiäidit ja narsisti-isät saisitte hävetä! Tulevana äitienpäivänä nämä narsistiäidit ja narsisti-isoäidit eivät ansaitse yhtään kukkaa, korttia, kahvia tai kakkua! Sen sijaan ansaitsette Surkean Äidin palkinnon, kuravettä, risua ja keppiä ja yhtä huonon kohtelun kuin olette antaneet lapsillenne!
Te olette olleet lapsia kaltoinkohtelevia, laiminlyöviä, väkivaltaisia ja turvattomia äitejä ja isiä. Lapsenne ovat kasvaneet kotona turvattomuuden, pelon, välinpitämättömyyden ja väkivallan ilmapiirissä. Veitte vauvojanne päivähoitoon 2-3 kuukauden iässä. Hoidatitte pieniä lapsia ja koululaisia jatkuvasti mummoloissa, jotta pääsitte itse mahdollisimman helpolla lastenhoidossa ja lastenkasvatuksessa.
Teidän mielestä termi "lastenkasvatus" tarkoittaa lapsen alistamista, nöyryyttämistä, huutamista, nimittelyä, kiroilua, haukkumista, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua, pelottelua, uhkailua, kurittamista ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tosiasiassa perhepäivähoitaja, päiväkoti, koulu ja isovanhemmat ovat suurimmalta osalta hoitaneet ja kasvattaneet lapsenne. Olette pilanneet lastenne elämän. Ei tarvitse ihmetellä, miksi aikuinen tytär, poika, miniä, vävy tai lapsenlapset eivät halua olla kanssanne missään tekemissä. Sitä saa mitä tilaa!
Osaisinpa itse muuttaa kokemukseni näin hyvin sanoiksi.
Olen ajatellut että meidän perheen kasvatustavat ovat olleet poikkeuksellisia. Hirvittää ihan miten yleistä tämä on ollut.
Äitini kuoli viime vuonna. Yksin. Lapset eivät pitäneet yhteyttä. Juuri näistä syistä mitä tuossa lainatussa tekstissä on lueteltu.
Onko Suomi todella maailman onnellisin maa. Enpä usko.
Jaksamista ja uskoa tulevaan meille kaikille alistetuille ja aliarvostetuille viattomille lapsille. Itse olen menettänyt koko elämäni. En uskaltanut tehdä lapsia, on peloteltu niin hyvin, huudettu ja alistettu. Aloitekyky täysin nujerrettu halveksivilla ja aliarvioivilla kommenteilla. Uskomatonta miten paljon meitä on.
Kuulehan, nämä 1940/1950-luvulla syntyneet kasvatti se sukupolvi, joka koki livenä sodan kauhut vuosien ajan.
Mitä luulet, saivatko he terapiaa?Eivät, mutta ei se oikeuta kohtelemaan lapsia mitä kurjimmilla tavoilla!
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa kyllä hyvin tulee ilmi suomalaisten pakkomielle turhiinkin töihin. Omalle kotityölle ei lasketa tuntipalkkaa, eikä palveluita tai valmistuotteita osteta. Vaikka rahaa olisi niin kaikki pitää tehdä itse, joku lääkärikin käyttää kesälomansa mattopyykillä ja mustikkametsässä kyykkien vaikka voisi viedä ne pesulaan ja ostaa mustikat torilta ja käyttää aikansa paremmin.
Totta. Suomalainen kulttuuri on monessakin suhteessa todella sairas. Voitteko kuvitella vaikkapa keski- tai etelä-eurooppalaisten käyttävän lomansa noin?
Minä olen elänyt myös maalla 80-luvulla, ja kyllä silloin puhuttiin että leikki on lapsen työ. Meillä oli yksi tyttö joka yläasteellakin vielä koulun pihalla leikki ponilla ratsastamista. Silloin oltiin "isoja" vasta yläasteella kun murrosikä kunnolla iski.
Sun vanhemmat on olleet vaan mielisairaita, tai tosi vanhoja + vanhanaikaisia.