Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin
Olisi ollut niin ihanaa esimerkiksi nukkua viikonloppuisin pidempään. Mutta ei, isä laittoi radion täysille klo 6.00 ja 10 minuutin sisään oli oltava aamiaisella tai jäi ilman. Olin intohimoinen lukija, mutta sekin suunnilleen demonisoitiin. Kun luin Neiti etsivää säkkituolissani, isän naama oli oven välissä "Ei päivisin lojuta, mene katsomaan tarvitseeko äiti apua keittiössä, jos ei, kerää risut pihalta"
Aina piti olla tekemässä jotain. Joskus sujautin kirjan paidan alle ja livahdin latoon lukemaan. Veljet saivat kyllä lorvia pitkin päivää.
Kommentit (1299)
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli just tuo, laiskuus on syntiä mentaliteetti. Kokoajan olisi pitänyt tehdä jotain hyödyllistä. Paitsi lauantaina illalla ja sunnuntaina aamulla. Mutta oli se silti ihan hyvä lapsuus. Mitään sadismia tai väkivaltaa ei ollut. Ja kun teini-iässä aloin kyseenalaistaa kaikkia puuhaa, tehtäviä muutettiin ja sain vastuuta ja vähän rahaa niistä. Muutamilla kavereilla oli paljon kurjempaa.
Meillä oli samanlaista "Luoja ei laiskoja elätä". Töitä tehtiin ja sunnuntai oli lepopäivä. Olen kiitollinen, että opin tekemään monenlaisia töitä.
Meistä sisaruksista tuli pärjääviä, saimme myös opiskella. Kaikilla on akateeminen loppututkinto ja hyvä virka.
Kermapyllyjäkö? Noh, enpä niinkään sanoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää, omia lapsia kuitenkin... Tämä on sairas maa.
Ei käsittääkseni ole maan, kansan, valtion tai hallituksenkaan syy, jos osa vanhemmista on älyttömiä.
Eivätköhän he ole omien vanhempiensa epäonnistuneen kasvatustyön tulos.
Vierailija kirjoitti:
Kuten saamme näistä kitkeristä kommenteista lukea: Tyhmyys periytyy ja köyhyys periytyy samoille ihmisille.
Onhan se perin ikävätä. Onneksi on sossu!
Typerys.
Juuri näistä kaltoinkohdelluista ylisuorittajista tuli korkeasti koulutettuja usein suvun ekoja akateemisia.
Mulla kaksi akateemista tutkintoa.
Sossu on tuttu vain sinulle.
Juuri sun kaltaiset mistään mitään tietämättömät typerykset pilaa tän ketjun.
Se että kolmikymppisenä sairastuu lapsuuden takia on kyllä uskomatonta!
Vierailija kirjoitti:
Kuten saamme näistä kitkeristä kommenteista lukea: Tyhmyys periytyy ja köyhyys periytyy samoille ihmisille.
Onhan se perin ikävätä. Onneksi on sossu!
Onhan se sossu. Mut miten mahtaa varat riittää kun Mariinin Sanna lupasi miljardit muualle? Ja ensi vuonna on tulossa tummapaahtoisempaa porukkaa Suomeen tuhatmäärin.
Onnellisia ovat he, joiden vanhemmat opettivat lapsensa ahkeriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen Vauvapalstaa en tiennyt, että Suomessa on NÄIN PALJON katkeria keski-ikäisiä naisia!!!
V*ttu miten lapsellinen omahyväinen viisastelija olet. Olipas hauskaa, hih hih. Kaikille rikosten uhreille on niin kiva nauraa! Hassu juttu kun joutuu pahoonpitelyn uhriksi! Hah hah!
Sitten voi vähän pilkata lisää ja haukkua katkeraksi akaksi.
Katsokaa nyt tätä kirjoittajaa. Tässä on kansakunnan tulevaisuus. Tällaisia ihmisiä oikeasti on. Käsittämätöntä. En tiedä MIKÄ on mennyt tällaisen ihmisen kasvatuksessa vikaan?
Vierailija kirjoitti:
Kuten saamme näistä kitkeristä kommenteista lukea: Tyhmyys periytyy ja köyhyys periytyy samoille ihmisille.
Onhan se perin ikävätä. Onneksi on sossu!
Tuostahan oli uutisissakin, että köyhyys periytyy. Kun kommentteja lukee miten monilla on tyhmät vanhemmat, tulee väkisin mieleen, että köyhyys voi monen kohdalla johtua siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten saamme näistä kitkeristä kommenteista lukea: Tyhmyys periytyy ja köyhyys periytyy samoille ihmisille.
Onhan se perin ikävätä. Onneksi on sossu!Onhan se sossu. Mut miten mahtaa varat riittää kun Mariinin Sanna lupasi miljardit muualle? Ja ensi vuonna on tulossa tummapaahtoisempaa porukkaa Suomeen tuhatmäärin.
Onnellisia ovat he, joiden vanhemmat opettivat lapsensa ahkeriksi.
Sen se teki, että jakaa suomalaisten sossurahat työtä vieroksuviin maihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten saamme näistä kitkeristä kommenteista lukea: Tyhmyys periytyy ja köyhyys periytyy samoille ihmisille.
Onhan se perin ikävätä. Onneksi on sossu!Typerys.
Juuri näistä kaltoinkohdelluista ylisuorittajista tuli korkeasti koulutettuja usein suvun ekoja akateemisia.
Mulla kaksi akateemista tutkintoa.
Sossu on tuttu vain sinulle.
Juuri sun kaltaiset mistään mitään tietämättömät typerykset pilaa tän ketjun.
Juuri noin!😂 Ihan kaikki katkerat ketjut pilaavat nämä ylpeät kermaper§eet jotka saivat kotoa jopa terveyssiteet ja muun tarpeellisen (kun tekivät töitä ja oppivat tienaamaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa, ei vissiin ole enää väärti seurata tätä ketjua. Mistähän löytyisi keskustelupalsta, jossa osataan pysyä aiheessa? Taitaa olla turha toivo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen Vauvapalstaa en tiennyt, että Suomessa on NÄIN PALJON katkeria keski-ikäisiä naisia!!!
V*ttu miten lapsellinen omahyväinen viisastelija olet. Olipas hauskaa, hih hih. Kaikille rikosten uhreille on niin kiva nauraa! Hassu juttu kun joutuu pahoonpitelyn uhriksi! Hah hah!
Sitten voi vähän pilkata lisää ja haukkua katkeraksi akaksi.
Katsokaa nyt tätä kirjoittajaa. Tässä on kansakunnan tulevaisuus. Tällaisia ihmisiä oikeasti on. Käsittämätöntä. En tiedä MIKÄ on mennyt tällaisen ihmisen kasvatuksessa vikaan?
Mikään ei ole mennyt vikaan hänen kasvatuksessaan, sinun kasvatuksessa kaikki on mennyt vikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa ,hyvä ketju pilalla,mikä yllätys.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ajatelleet, mitä helvettiä elämänne tulee olemaan kun nuo vanhemmat muuttuvat vanhukseksi ja VAATIVAT (huom vaativat, eivät siis pyydä) teitä auttamaan heitä kaikessa? Alkaa tulla käskyttämistä katon putsauksesta, aitan maalaamisesta, lumien kolaamisesta, ikkunan pesusta ja pointtina se että _koko ajan_ pitäisi olla hyysäämässä ja tekemässä.
Eli lapsuuden komentelu ja orjaleiri ja käskytyshelvetti palaa taas!
Mutta aikuisena voi sanoa että hommaa orjas mistä lystäät, soromnoo 😌👋
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju on täysin pilalla. Hyväosaiset kermaperseteinit pilasi sen eivätkä tajua ollenkaan mistä tässä puhutaan.
Kaikki kaltoinkohdellut, orjuutetut, poistukaamme ketjusta. Aloitan muutaman päivän päästä uuden.
Vierailija kirjoitti:
Ketju on täysin pilalla. Hyväosaiset kermaperseteinit pilasi sen eivätkä tajua ollenkaan mistä tässä puhutaan.
Kaikki kaltoinkohdellut, orjuutetut, poistukaamme ketjusta. Aloitan muutaman päivän päästä uuden.
Työn orjat sorron yöstä nouskaa
Varmaan nämä tarinat,ettei ole saanut olla hetkeäkään rauhassa on jo kerrottu.
Niin minäpä kerron oman lapsuuteni askareista. Me asuimme omakotitalossa ja siellä oli pieni puutarha. Muistan miten pienenä lapsena oli mukava tehdä äidin mukana kaikkea kun hän tykkäsi hoitaa puutarhaa.Minulla oli oma pieni kastelukannu ja minun tehtävänä oli kastella kun äiti istutti sipulia ja kylvi salaatin tai porkkanan siemenet keväällä maahan. Hän osti puutarhalta myös pieniä kaalin taimia joista kasvatti kaaleja.
Ala-aste ikäisenä minä kitkin myös rikkaruohoja ja sain siitä pientä palkkaa.
Kyllä se raha vaan innosti.Voi ostaa vaikka uuden barbinuken. Siitä rikkaruohojen kitkennästä oli se hyöty, että aikuisena kun perustin omaa puutarhaa niin tunnistin kaikki rikkaruohot. Ei ole tarvinnut fb:n puutarha ryhmään kuvata ja kysyä muilta ryhmäläisiltä, että mikäs tää on?
Täytyy myöntää, että teini-ikäisenä olin vähän hankala ja ei kyllä kitkemiset enää oikein kiinnostanut. Ja sanoin äidille että kitke ite.
Mä en ikinä joutunut fyysisesti raatamaan, mutta kun koulusta tullessani kävelin keittiöön, sanoin "Kato mitä sain kokeesta" ja näytin äidille koepaperia jossa luki arvosana 9½, niin äiti vilkaisi paperia koskemattakaan siihen, tokaisi "Ois se paremminki voinut mennä" ja jatkoi tiskaamista.
Ikinä en ollut tarpeeksi hyvä ja nykyään oonkin sitten estänyt äidin puhelinnumeron ja kieltänyt tulemasta oven taakse soittamaan ovikelloa. Miks pitää yhteyttä ihmiseen joka puhuu kaikista vaan paskaa
Vierailija kirjoitti:
Mä olen näennäisen terve ja reipas, siksi en saa terapiaa. Masennusta ei ole, sehän oikeuttaisi siihen terapiaan heti.
Sen sijaan on kaikkea haittaavaa joita yksittäisesti katsoen ei kukaan pidä poikkeavana mutta jotka muodostaa kokonaisuuden, eli esim tällaista:
- ääniherkkyys, säpsähtelen äänistä
- ”ahdistumis/tukehtumis”-tunne jos vaikka jää painavan peiton alle tai joku ottaa leikillään kiinni ja puristaa kovasti itseään vasten
- outo inho etten kestä jos mun selän takana on joku, pitää kääntyä niin että näen, näkiessä ei mitään ongelmaa
- paha kroonistunut unettomuus, kestänyt vuosia, ei ole hoidettu kunnolla (vain unilääkkeitä annetaan, syön hetkellisesti niitä, sitten välissä valvon)
- ahtaat paikat pelottaa, esim hoplopissa juutuin tunneliin ja tuli kauhu
-silloin jos saan nukuttua, narskutan
- puren kynsiä, en voi tälle mitään, oikeasti. Tällä lailla tyynnytin itseni lapsena väkivallan jälkeen, puremalla kynsiä siis.Nämä ei erikseen katsoen ole kummallisia, ihan normaalia tavallaan. Mutta minä, pahoinpidelty ja kaltoinkohdeltu orjuuttajien lapsi en voi välttyä siltä ajatukselta että mulla on ehkä joku hermostollinen stressitila tai joku vastaava. En tiedä mitä tälle voisi tehdä, lääkäri aina kuitannut asian että normaali on! Mutta se lääkäri ei tiedä taustoja, ja sitä mistä tuo kaikki on kehittynyt.
Tän lisäksi on sitten käytöspuolella esim voimakas oikeudentaju ja halu suojella sorrettuja. Mutta tästä en niin koe olevan haittaa.Mitä teillä muilla on, siis vastaavia?
Käyn ylikierroksilla, on sata rautaa tulessa ja kiireen hellittäessä vajoan syvään väsymykseen, apatiaan ja aikaansaamattomuuteen. Tämä tosin hellittänyt hieman. Univaikeuksia, jotka kestäneet vuosia. Puren hampaita yhteen yöllä ja puristan kädet nyrkkeihin, jos on pidemmät kynnet, niin kämmenistä lähtee nahkaa sen seurauksena. Salamannopeasti aktivoituva taistele tai pakene -olotila. Koko kroppa jännittyy ja menee voimakkaaseen ylivirittyneeseen tilaan pienimmästäkin tilanteesta, jonka keho ja aistit tulkitsevat uhkaksi. Koko kroppa on pienessä jännitystilassa jatkuvasti, aina valmiina pakenemaan. Ja toisinaan voimakkaiden jännitystilojen päätteeksi dissosiaatio-kohtaus, jonka seurauksena menetän kontaktin kehooni ja itseeni. Tuntuu kuin olisin unessa, kaikki näyttäytyy tavallaan sumeana. Aivan kuin olisin jossain kuplassa, kuin en oikeasti olisi siinä. Oma keho ja ympäristö tuntuu vieraalta. Lisäksi menen suunniltani ja reagoin voimakkaasti, jos joku yrittää tavalla tai toisella hyväksikäyttää ja alistaa. Kestää päiviä palautua kokemuksesta. Hyvin vahva oikeudentunto ja halu auttaa heikommassa asemassa olevia. Työskentelen sellaisella alalla ja kaikesta huolimatta olen ihan hyvä työssäni. Saan hyvän yhteyden asiakkaisiin.
Nämä ainakin tulee mieleen. Aikoinaan myös kävin mielessäni jatkuvaa tarinankerrontaa, jossa yritin varautua ja ratkaista mahdollisia tulevia uhkia. Ja aloin harrastamaan voimaa kasvattavaa lajia, koska halusin tuntea itseni fyysisesti voimakkaammaksi. Etten olisi niin heikko. Pelkäsin pitkään sitä, että joku tekee minulle varmasti vielä jotain väkivaltaa, joten halusin varautua sitä varten kasvattamalla voimaa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan nämä tarinat,ettei ole saanut olla hetkeäkään rauhassa on jo kerrottu.
Niin minäpä kerron oman lapsuuteni askareista. Me asuimme omakotitalossa ja siellä oli pieni puutarha. Muistan miten pienenä lapsena oli mukava tehdä äidin mukana kaikkea kun hän tykkäsi hoitaa puutarhaa.Minulla oli oma pieni kastelukannu ja minun tehtävänä oli kastella kun äiti istutti sipulia ja kylvi salaatin tai porkkanan siemenet keväällä maahan. Hän osti puutarhalta myös pieniä kaalin taimia joista kasvatti kaaleja.
Ala-aste ikäisenä minä kitkin myös rikkaruohoja ja sain siitä pientä palkkaa.
Kyllä se raha vaan innosti.Voi ostaa vaikka uuden barbinuken. Siitä rikkaruohojen kitkennästä oli se hyöty, että aikuisena kun perustin omaa puutarhaa niin tunnistin kaikki rikkaruohot. Ei ole tarvinnut fb:n puutarha ryhmään kuvata ja kysyä muilta ryhmäläisiltä, että mikäs tää on?Täytyy myöntää, että teini-ikäisenä olin vähän hankala ja ei kyllä kitkemiset enää oikein kiinnostanut. Ja sanoin äidille että kitke ite.
Sanoit äidillesi vastaan? Miten ihmeessä uskalsit? Mitä sait rangaistukseksi?
Meidän ei tarvinnut tehdä mitään velvotteita muuta kuin päiväpeitto laitettava, äksyt tehtävä ja perus mut ei ollut mitään et kokoajan olisi pitänyt tehdä jtn. tiskikoneita ym en suostunut tyhjentään kotona asuessani teininä.. miksi olisin edes, ei huvittanut..koska ajattelin hoidan sit kun pääsen omaan kotiin..ja näin kävi. Eikä minusta mitään laiskaa ole tullut tai saamatonta vaan itsenäinen.