Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin
Olisi ollut niin ihanaa esimerkiksi nukkua viikonloppuisin pidempään. Mutta ei, isä laittoi radion täysille klo 6.00 ja 10 minuutin sisään oli oltava aamiaisella tai jäi ilman. Olin intohimoinen lukija, mutta sekin suunnilleen demonisoitiin. Kun luin Neiti etsivää säkkituolissani, isän naama oli oven välissä "Ei päivisin lojuta, mene katsomaan tarvitseeko äiti apua keittiössä, jos ei, kerää risut pihalta"
Aina piti olla tekemässä jotain. Joskus sujautin kirjan paidan alle ja livahdin latoon lukemaan. Veljet saivat kyllä lorvia pitkin päivää.
Kommentit (1299)
Vierailija kirjoitti:
Huom! Se on juuri tuo ikäluokka eli nykyiset eläkeikäiset jotka tänä päivänä keräävät marjat metsistä thaimaalaisten lisäksi. Sinne jäisivät mätänemään ellei olisi näitä tekijöitä.
Pahempia traumoja tulee jouten olosta kuin työnteosta. Koskaan ei ole ollut näin paljon nuoria työkyvyttömiä kuin nyt, vaikka eivät ole työstä ainakaan päässeet rasittumaan. Eli mikä mättää 2020-luvulla?
Niinpä. Hyvä kysymys mikä mättää 2020 luvulla? Eletään vaurauden aikaa. Lapsia ja nuoria varjellaan kaikin tavoin kaikesta vähänkin työhön viittaavasta. Suurin osa saa harrastaa mitä haluaa, eikä kotityöt rasita.
Silti nuorten psyk.pkl on täydempi kuin koskaan.
Ja pahoinvointi on edennyt siihen pisteeseen, että lapset tap-pavat toisiaan, ym. hirveyksiä tapahtuu. 😩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös samaa että vanhemmat vahtii omaisuuttaan kuin haukka, kukaan ei saa mitään käyttää tai lainata, ja eivät suostuisi mistään hinnasta mökkiään vuokraamaan vaikka tarjoaisi 2000e viikosta. Koska ajatuksena on aina se että se on HEIDÄN ja kukaan muu ei saa siitä saada iloa tai hyötyä.
Kaiken ovat saaneet lahjana OMILTA VANHEMMILTAAN, siis myös sen mökin ja tontin... vastaavasti omia lapsiaan eivät ikinä ole auttaneet mitenkään ja siellä mökillä ei saa edes käydä.
Ihan ookoo joo, varmaan ovat onnellisia. Mutta jos mulla olisi mökki niin se ei olisi mikään oikea ihana mökki jos sinne ei voisi tulla omat lapset ja lapsenlapset.
Elämän tarkoitus on vähän niinkuin auttaa ja tukea läheisiään ja välittää läheisistä ja toki muistakin. Tämä ei ole lainkaan vanhempieni näkökulma, he istua töröttävät kaksin mökissään ja vahtivat tiluksiaan, esim ajelevat vahtimassa metsäpalstaansa jos vaikka joku siellä kävelee. Ovat ajaneet sieltä retkeilijät pois. Eivät tajua jokamiehenoikeutta.Outoja ovat. Tähänkin sanon, että ei ole yleistä.
Ei todellakaan ole yleistä. Täällä on vain muutama vanhempiinsa suivaantunut valittaja. Samoja katkeria naisia kuin siinä toisessakin parjausketjussa, jossa kukaan ei saanut sanoa mitään hyvää omista vanhemmistaan tai haukut tuli.
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma lapsuus oli juuri toisin. Kirjoja oli kotona kymmeniä hyllymetrejä, lukemista arvostettiin ja kaikkea sai kokeilla ja kannustettiin ilman pakottamista mihinkään. Kun ensimmäiset kotitietokoneet alkoivat yleistymään, ei tarvinnut pyytää sellaista kun aloite tuli vanhemmilta. Lopputuloksena aikuisena tohtorin tutkinto alalta ja nykyisin niin korkea elintaso ettei enää tarvitsisi tehdä töitä lainkaan. Mutta miksi lopettaisin sellaisen asian tekemisen jota olen suurella intohimolla tehnyt aina.
Tällaisia viestejä ei saisi kirjoittaa, tämä nimenomaan herättää ahdistusta.
Kyllä saa. Hän ei kirjoittanut, että kylläpä toiset käyttävät värikynää, ei tuollaisia vanhempia ole olemassakaan, kun minullakaan ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös samaa että vanhemmat vahtii omaisuuttaan kuin haukka, kukaan ei saa mitään käyttää tai lainata, ja eivät suostuisi mistään hinnasta mökkiään vuokraamaan vaikka tarjoaisi 2000e viikosta. Koska ajatuksena on aina se että se on HEIDÄN ja kukaan muu ei saa siitä saada iloa tai hyötyä.
Kaiken ovat saaneet lahjana OMILTA VANHEMMILTAAN, siis myös sen mökin ja tontin... vastaavasti omia lapsiaan eivät ikinä ole auttaneet mitenkään ja siellä mökillä ei saa edes käydä.
Ihan ookoo joo, varmaan ovat onnellisia. Mutta jos mulla olisi mökki niin se ei olisi mikään oikea ihana mökki jos sinne ei voisi tulla omat lapset ja lapsenlapset.
Elämän tarkoitus on vähän niinkuin auttaa ja tukea läheisiään ja välittää läheisistä ja toki muistakin. Tämä ei ole lainkaan vanhempieni näkökulma, he istua töröttävät kaksin mökissään ja vahtivat tiluksiaan, esim ajelevat vahtimassa metsäpalstaansa jos vaikka joku siellä kävelee. Ovat ajaneet sieltä retkeilijät pois. Eivät tajua jokamiehenoikeutta.Outoja ovat. Tähänkin sanon, että ei ole yleistä.
On yllättävän yleistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös samaa että vanhemmat vahtii omaisuuttaan kuin haukka, kukaan ei saa mitään käyttää tai lainata, ja eivät suostuisi mistään hinnasta mökkiään vuokraamaan vaikka tarjoaisi 2000e viikosta. Koska ajatuksena on aina se että se on HEIDÄN ja kukaan muu ei saa siitä saada iloa tai hyötyä.
Kaiken ovat saaneet lahjana OMILTA VANHEMMILTAAN, siis myös sen mökin ja tontin... vastaavasti omia lapsiaan eivät ikinä ole auttaneet mitenkään ja siellä mökillä ei saa edes käydä.
Ihan ookoo joo, varmaan ovat onnellisia. Mutta jos mulla olisi mökki niin se ei olisi mikään oikea ihana mökki jos sinne ei voisi tulla omat lapset ja lapsenlapset.
Elämän tarkoitus on vähän niinkuin auttaa ja tukea läheisiään ja välittää läheisistä ja toki muistakin. Tämä ei ole lainkaan vanhempieni näkökulma, he istua töröttävät kaksin mökissään ja vahtivat tiluksiaan, esim ajelevat vahtimassa metsäpalstaansa jos vaikka joku siellä kävelee. Ovat ajaneet sieltä retkeilijät pois. Eivät tajua jokamiehenoikeutta.Outoja ovat. Tähänkin sanon, että ei ole yleistä.
Ei todellakaan ole yleistä. Täällä on vain muutama vanhempiinsa suivaantunut valittaja. Samoja katkeria naisia kuin siinä toisessakin parjausketjussa, jossa kukaan ei saanut sanoa mitään hyvää omista vanhemmistaan tai haukut tuli.
Olet selvästi pumpulissa kasvanut.
Tuo hirveä kohtelu on tavattoman yleistä. Meitä on satoja tuhansia, täällä on eräskin ketju jossa tuhansia kirjoituksia.
Sulla ei ole mitään oikeutta haukkua hirven lapsuuden kokeneita. Sinä olisit katkera, jos olisit kokenut saman. Sinulla on vain sattunut hyvä tuuri että synnyit hyvään kotiin. Se sama tuuri olisi voinut johdattaa sut syntymään hakkaajavanhemmille.
Kertoo erittäin paljon sinusta ihmisenä kun määrittelet hirveän väkivallan kohteeksi joutuneet lapset ”katkeriksi valittaviksi akoiksi”. Onneksi en tunne ketään kaltaistasi. Puistattava ihminen, ajatuksiltasi ja arvomaailmaltasi.
Varmaan rai$kauksen ja puukotuksen uhritkin on sun mielestä katkeria valittajia.
Melkeinpä toivon että sun kohdalla elämä opettaa kovalla kädellä. Vasta sellaisen myötä oppii nöyräksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös samaa että vanhemmat vahtii omaisuuttaan kuin haukka, kukaan ei saa mitään käyttää tai lainata, ja eivät suostuisi mistään hinnasta mökkiään vuokraamaan vaikka tarjoaisi 2000e viikosta. Koska ajatuksena on aina se että se on HEIDÄN ja kukaan muu ei saa siitä saada iloa tai hyötyä.
Kaiken ovat saaneet lahjana OMILTA VANHEMMILTAAN, siis myös sen mökin ja tontin... vastaavasti omia lapsiaan eivät ikinä ole auttaneet mitenkään ja siellä mökillä ei saa edes käydä.
Ihan ookoo joo, varmaan ovat onnellisia. Mutta jos mulla olisi mökki niin se ei olisi mikään oikea ihana mökki jos sinne ei voisi tulla omat lapset ja lapsenlapset.
Elämän tarkoitus on vähän niinkuin auttaa ja tukea läheisiään ja välittää läheisistä ja toki muistakin. Tämä ei ole lainkaan vanhempieni näkökulma, he istua töröttävät kaksin mökissään ja vahtivat tiluksiaan, esim ajelevat vahtimassa metsäpalstaansa jos vaikka joku siellä kävelee. Ovat ajaneet sieltä retkeilijät pois. Eivät tajua jokamiehenoikeutta.Outoja ovat. Tähänkin sanon, että ei ole yleistä.
Ei todellakaan ole yleistä. Täällä on vain muutama vanhempiinsa suivaantunut valittaja. Samoja katkeria naisia kuin siinä toisessakin parjausketjussa, jossa kukaan ei saanut sanoa mitään hyvää omista vanhemmistaan tai haukut tuli.
Olet selvästi pumpulissa kasvanut.
Tuo hirveä kohtelu on tavattoman yleistä. Meitä on satoja tuhansia, täällä on eräskin ketju jossa tuhansia kirjoituksia.
Sulla ei ole mitään oikeutta haukkua hirven lapsuuden kokeneita. Sinä olisit katkera, jos olisit kokenut saman. Sinulla on vain sattunut hyvä tuuri että synnyit hyvään kotiin. Se sama tuuri olisi voinut johdattaa sut syntymään hakkaajavanhemmille.Kertoo erittäin paljon sinusta ihmisenä kun määrittelet hirveän väkivallan kohteeksi joutuneet lapset ”katkeriksi valittaviksi akoiksi”. Onneksi en tunne ketään kaltaistasi. Puistattava ihminen, ajatuksiltasi ja arvomaailmaltasi.
Varmaan rai$kauksen ja puukotuksen uhritkin on sun mielestä katkeria valittajia.
Melkeinpä toivon että sun kohdalla elämä opettaa kovalla kädellä. Vasta sellaisen myötä oppii nöyräksi.
Todellakin näin. Jokaista väkivaltalapsuuden kokenutta tulee kunnioittaa. Nuo ihmiset ovat selvinneet helvetistä. Lellityt kermaperseet niitä heikkoja valittajia ovat, niiden suurin murhe on se että sattui väärän värinen kynsilakka.
Ärsyttää niin paljon että näen punaista. Siis nuo hyvien perheiden rakastetut lapset jotka tulee tänne mitätöimään valtavan ihmismäärän kokemukset. Juuri siten argumentoiden että ”mulla ei ollut tollasta, tuo ei ole totta eikä yleistä, koska mä oon hyvän kodin lapsi”
Lässynlää ja kiva homma teille.
Te ette tunnista ilmiötä koska olette SOKEITA. Ette tiedä hirveyksistä mitään, ette huomaa, ette näe.
Minä näen. Näen sen valtavan suuressa osassa ihmisiä. Näen sen monessa lapsessa. Näen sen koulun pihalla välituntia yksin viettävän lapsen hartoiden lysystä ja luovuttaneests ilmeestä. Näen sen arasta ja pelokkaasta työkaverista. Näen sen hyvästä ystävästä. Näen sen peilistä itsestäni.
Suurempi onni on olla se joka on empattinen, näkee ja tunnistaa. Kuin röyhkeä ja omahyväinen kellokas joka ylpeilee paremmuudellaan ja tuurillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä se ongelma on. Ei ole mitää foorumia, mitään paikkaa, mitään yhteisöä meille sadoille tuhansille kaltoinkohdelluille ja phoinpidellyille aikuisille lapsille. Saattaa olla tosi hyvä ketju, ihmiset kirjoittaa itku silmässä sydänverellään, ja eikös sitten kohta siihen tule asiasta mitään ymmärtämätön hyväosainen ilkkumaan ja lällättämään ja inttämään että valehtelette, ei ole totta, en usko.
Se yhden ihmisen lällättely voi tuntua aivan järkyttävän pahalta ja satuttavalta. Kun juuri pitkän harkinnan jälkeen arkana on uskaltanu kirjoittaa vaikeasta asiasta joka sattuu sydämeen. Ja sitten tulee joku pazkapää joka ilkkuu, mitätöi, vähättelee - IHAN SAMOIN kuin ne vanhemmat koko lapsuuden ja nuoruuden.
Ihan sama nujerrettu olo tulee, kuin ihmisarvo olisi viety taas, kuin millään lailla ei olisi minkään arvoinen.
Mutta se lällättelijä ja ilkkuja vaan onnellisena ja tyytyväisenä porskuttaa ja jatkaa ilkkumistaan. Välittämättä yhtään ketä talloo jalkoihinsa.
Tässä se on kiteytettynä koko ihmisyys. On herkkiä, ajattelevia, pohtivia, joilla on monesti vaikeita kokemuksi. Ja sitten on etuoikeutettuja hyvää saaneita tallojia, jotka surutta talloo heikommat alleen.
Vähän tässä varmaan monella alkaa mennä usko ihmisiin. En ihmettele.
Joo oli kaikkea tota mitä ketjussa kuvattu. Suoritin kovasti 30-vuotiaaksi saakka ja sitten sairastuin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Laukesi lopulta kun olin ihan romuna itseni kiduttamisesta. Nykyisin työkyvyttömyyseläkkeellä. Yritän opetella arvostamaan itseäni ilman suorittamista ja olemaan syyllistymättä jos teen joskus jotain mistä nautin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös samaa että vanhemmat vahtii omaisuuttaan kuin haukka, kukaan ei saa mitään käyttää tai lainata, ja eivät suostuisi mistään hinnasta mökkiään vuokraamaan vaikka tarjoaisi 2000e viikosta. Koska ajatuksena on aina se että se on HEIDÄN ja kukaan muu ei saa siitä saada iloa tai hyötyä.
Kaiken ovat saaneet lahjana OMILTA VANHEMMILTAAN, siis myös sen mökin ja tontin... vastaavasti omia lapsiaan eivät ikinä ole auttaneet mitenkään ja siellä mökillä ei saa edes käydä.
Ihan ookoo joo, varmaan ovat onnellisia. Mutta jos mulla olisi mökki niin se ei olisi mikään oikea ihana mökki jos sinne ei voisi tulla omat lapset ja lapsenlapset.
Elämän tarkoitus on vähän niinkuin auttaa ja tukea läheisiään ja välittää läheisistä ja toki muistakin. Tämä ei ole lainkaan vanhempieni näkökulma, he istua töröttävät kaksin mökissään ja vahtivat tiluksiaan, esim ajelevat vahtimassa metsäpalstaansa jos vaikka joku siellä kävelee. Ovat ajaneet sieltä retkeilijät pois. Eivät tajua jokamiehenoikeutta.Outoja ovat. Tähänkin sanon, että ei ole yleistä.
Ei todellakaan ole yleistä. Täällä on vain muutama vanhempiinsa suivaantunut valittaja. Samoja katkeria naisia kuin siinä toisessakin parjausketjussa, jossa kukaan ei saanut sanoa mitään hyvää omista vanhemmistaan tai haukut tuli.
Olet selvästi pumpulissa kasvanut.
Tuo hirveä kohtelu on tavattoman yleistä. Meitä on satoja tuhansia, täällä on eräskin ketju jossa tuhansia kirjoituksia.
Sulla ei ole mitään oikeutta haukkua hirven lapsuuden kokeneita. Sinä olisit katkera, jos olisit kokenut saman. Sinulla on vain sattunut hyvä tuuri että synnyit hyvään kotiin. Se sama tuuri olisi voinut johdattaa sut syntymään hakkaajavanhemmille.Kertoo erittäin paljon sinusta ihmisenä kun määrittelet hirveän väkivallan kohteeksi joutuneet lapset ”katkeriksi valittaviksi akoiksi”. Onneksi en tunne ketään kaltaistasi. Puistattava ihminen, ajatuksiltasi ja arvomaailmaltasi.
Varmaan rai$kauksen ja puukotuksen uhritkin on sun mielestä katkeria valittajia.
Melkeinpä toivon että sun kohdalla elämä opettaa kovalla kädellä. Vasta sellaisen myötä oppii nöyräksi.Todellakin näin. Jokaista väkivaltalapsuuden kokenutta tulee kunnioittaa. Nuo ihmiset ovat selvinneet helvetistä. Lellityt kermaperseet niitä heikkoja valittajia ovat, niiden suurin murhe on se että sattui väärän värinen kynsilakka.
Väärä kynsilakka on myös suuri onnettomuus, aina voi saada onnellisen lapsuuden.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmilla on surkea perintömökki ja luulevat että se on miljoonaomaisuus. Ovat laittaneet sitä vuokralle jonkun järjestön kautta (oliko lomarengas? ) ja pyytävät 1000e viikko.
Se mökki on oikeasti kamala, sellaisen samean likaisen järven rannalla :)
Onpa tyhmät vanhemmat sinulla!
Ettei vaan olisi periytyvää sorttia?
Olihan se yksikin aloitus täällä, jossa tytär haukkui vanhempiaan kun luulevat että heidän kotinsa on arvokas!
Raskasta on elämä yksinkertaisten vanhempien lapsilla.
P.S. Onneksi kaikkien vanhemmat ei ole tyhmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut vasta 12 ensimmäistä sivua. Toistaiseksi en ole törmännyt yhteen tärkeää asiaan mikä vaikuttaa moniin näistä surullisista tarinoista. Suuret ikäluokat ovat sodan kokeneiden vanhempien lapsia. Monet sodankäyneet miehet olivat erittäin traumatisoituneita kokemuksistaan ja kärsivät psyykkisesti. Mitään apua he eivät tietenkään saaneet traumoihinsa. Eikä se sota-aika naisillekaan mitään herkkua ollut. Siihen päälle vielä pula-aika ja Karjalan siirtolaisten kärsimykset. Selvää on että niillä eväillä ei välttämättä kasvatettu lapsia rakkaudella tasapainoisiksi ihmisiksi.
Vahva veikkaukseni on että sodan kauhut ovat monessa perheessä sairastuttaneet usean sukupolven.
Kunnioitukseni kaikille heille (ja teille) jotka olette onnistuneet katkaisemaan tämän ketjun omia lapsianne kasvattaessa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä se ongelma on. Ei ole mitää foorumia, mitään paikkaa, mitään yhteisöä meille sadoille tuhansille kaltoinkohdelluille ja phoinpidellyille aikuisille lapsille. Saattaa olla tosi hyvä ketju, ihmiset kirjoittaa itku silmässä sydänverellään, ja eikös sitten kohta siihen tule asiasta mitään ymmärtämätön hyväosainen ilkkumaan ja lällättämään ja inttämään että valehtelette, ei ole totta, en usko.
Se yhden ihmisen lällättely voi tuntua aivan järkyttävän pahalta ja satuttavalta. Kun juuri pitkän harkinnan jälkeen arkana on uskaltanu kirjoittaa vaikeasta asiasta joka sattuu sydämeen. Ja sitten tulee joku pazkapää joka ilkkuu, mitätöi, vähättelee - IHAN SAMOIN kuin ne vanhemmat koko lapsuuden ja nuoruuden.
Ihan sama nujerrettu olo tulee, kuin ihmisarvo olisi viety taas, kuin millään lailla ei olisi minkään arvoinen.
Mutta se lällättelijä ja ilkkuja vaan onnellisena ja tyytyväisenä porskuttaa ja jatkaa ilkkumistaan. Välittämättä yhtään ketä talloo jalkoihinsa.Tässä se on kiteytettynä koko ihmisyys. On herkkiä, ajattelevia, pohtivia, joilla on monesti vaikeita kokemuksi. Ja sitten on etuoikeutettuja hyvää saaneita tallojia, jotka surutta talloo heikommat alleen.
Vähän tässä varmaan monella alkaa mennä usko ihmisiin. En ihmettele.
Ihminen katoaa pian, luonto kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun mielestä lapsen ei kyllä pidä ikinä olla vastuussa leivän tuomisesta pöytään. Se on lapsityövoimaa! Kotitöissä on hyvä autella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt v. 47. Olen kasvanut maaseudulla. Lapsena jo 12- vuotiaana jouduin peltotöihin mukaan. Juurikkaiden harvennus, heinänteko, viljojen korjuu, marjojen keruu. Isompana joutui myös navettatöihin.
Myös ruuanlaitossa apuna ja siivouksessa ja tiskauksessa.Sunnuntaisin sai onneksi levätä, mutta ei saanut nukkua pitkään. Kyllä seitsemältä jo herätettiin. No, oppihan siinä tekemään töitä.
Vasta aikuisena pystyi nauttimaan kesästä, kun oli oma koti ja työpaikasta kesäloma. Ei tarvinnut tehdä mitään, paitsi kotityöt ja lapsenhoito. Mutta se nyt ei oikeastaan ollut paljon mitään verrattuna niihin joka kesäisiin peltotöihin
polttavassa auringon paahteessa.Nykyisin eläkkeellä kyllä tykkään hoitaa puutarhaa, mutta se on ihan vapaaehtoista ja voi tehdä milloin huvittaa.
Jatkan vielä tätä kirjoitusta. Minun kokemukseni eroaa teidän muiden kokemuksesta sillä, että kun jouduin jo aika nuoresta maalaistalon töihin, niin se ei johtunut vanhempieni vallankäytöstä eikä tahdosta alistaa. Maalaistalon työt vaan oli tehtävä, että saimme ruokaa, viljan myynnistä ja eläinten pidosta rahaa, että suuri perhe tuli toimeen. Marjoja ja sieniä kerättiin, koska niitä syötiin. Silloin ei yhteiskunta avustanut. Tarkoituksena oli myös ilmeisesti osoittaa, että kun ihminen kasvaa aikuiseksi pitää opetella tekemään työtä, että tulee toimeen. Katsottiin, että isot lapset kyllä kykenee jo ruumiilliseen työhön. Silloin ei ollut vielä suuremmin koneita ja työvoimaa tarvittiin. Meitä ei kuitenkaan haukuttu eikä rangaistu, sitä vaan teki velvollisuudesta ja niin elettiin muissakin perheissä. Koulusta oli vielä syksyisin perunannostoloma. Eli tämä oli yhteiskunnan tapa. Siis minä kuulun suuriin ikäluokkiin. Hirmuvaltiasvanhemmat ovat tietysti asia erikseen. Jatkuva työn teettäminen, ettei nuori saisi yhtään omaa aikaa ja alistaminen ja nujertaminen on sairasta ja tuomittavaa.
Tuo on joo hyvä huomio. On eri asia että pitää tehdä töitä koska perheen elinkeino vaatii sitä ja eläminen ylipäätään, kuin että vanhempi sadistisesti orjuuttaa.
Meillä juuri sadistinen orjuutus ja kasvimaata kitkettiin vaikka joka päivä kolme tuntia, jos muuta pakkotyötä eivät keksineet.
No mun mielestä lapsen ei kyllä pidä ikinä olla vastuussa leivän tuomisesta pöytään. Se on lapsityövoimaa! Kotitöissä on hyvä autella.
Meillä oli just tuo, laiskuus on syntiä mentaliteetti. Kokoajan olisi pitänyt tehdä jotain hyödyllistä. Paitsi lauantaina illalla ja sunnuntaina aamulla. Mutta oli se silti ihan hyvä lapsuus. Mitään sadismia tai väkivaltaa ei ollut. Ja kun teini-iässä aloin kyseenalaistaa kaikkia puuhaa, tehtäviä muutettiin ja sain vastuuta ja vähän rahaa niistä. Muutamilla kavereilla oli paljon kurjempaa.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää niin paljon että näen punaista. Siis nuo hyvien perheiden rakastetut lapset jotka tulee tänne mitätöimään valtavan ihmismäärän kokemukset. Juuri siten argumentoiden että ”mulla ei ollut tollasta, tuo ei ole totta eikä yleistä, koska mä oon hyvän kodin lapsi”
Lässynlää ja kiva homma teille.Te ette tunnista ilmiötä koska olette SOKEITA. Ette tiedä hirveyksistä mitään, ette huomaa, ette näe.
Minä näen. Näen sen valtavan suuressa osassa ihmisiä. Näen sen monessa lapsessa. Näen sen koulun pihalla välituntia yksin viettävän lapsen hartoiden lysystä ja luovuttaneests ilmeestä. Näen sen arasta ja pelokkaasta työkaverista. Näen sen hyvästä ystävästä. Näen sen peilistä itsestäni.
Suurempi onni on olla se joka on empattinen, näkee ja tunnistaa. Kuin röyhkeä ja omahyväinen kellokas joka ylpeilee paremmuudellaan ja tuurillaan.
On ihanaa kun on kasvanut rakastavassa perheessä
Voi sentään, niin surullisia tarinoita 🤔
Pienellä asutustilalla vietin lapsuuteni ja nuoruuteni. Töitä piti tehdä, eikä kysytty, hotsittaako 😁 Kesäisin pidettiin huolta elikoista, kanoille ja sioille ruokaa, viikatteella ojanpenkoilta lehmille heinää (olin kyllä huono niittäjä). Kanamunat kerättiin pesistä ja välin niitä etsittiin muualtakin. Marjaan piti lähteä, kun oli marja aika eikä viikkoja sen jälkeen kun se ehkä olisi kiinnostanut. No, äiti hoiti hommat niin, että marjastuspäivinä oli aina lettuja tarjolla ♥️
Talvisin lumihommia ja avustusta navetalla. Ja tietty siivous- ja keittiöhommat tähän päälle. Ja aina inisin vastaan 🤭
Kyllä otti päähän aivan täpöllä välillä, kun oli olevinaan jotain parempaakin tekemistä.
Mutta - kun tekin olette mun ikäisiä (68) niin saatatte kaihoten muistella noita aikoja 😂
Uskokaa pois.
Niin, eikä tullut mitään burnouttia mistään lapsuuden töistä. Tuli ihan täyspäinen muija, joka 2- kymppisenä ymmärsi, että hänellä oli ollut ihan hyvä lapsuus - ja lakkasi syyttämästä vanhempiaan kurjasta lapsuudesta.
Jokaisen kokemus on arvokas.
Outoja ovat. Tähänkin sanon, että ei ole yleistä.