Muita jotka eivät saaneet olla lapsena/teininä hetkeäkään rauhassa, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotakin

Aika rajoittunutta joidenkin ihmisten kognitiivinen kapasiteetti ja looginen päättelykyky nykyään. Jos toisten kuvaukset eivät vastaa omaa lapsuutta, päätelmänä on,367

että ne eivät voi olla totta.

Huomaatteko mitään puutteita tuossa logiikassa?

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ollut tuollaista. Minä sain nukkua viikonloppuisin ihan niin pitkään kuin huvitti. Oman huoneen siivoaminen oli yhteydessä viikkorahaan ainakin yläasteella ja lukion alussa. Itse sain päättää, milloin siivoan ja sitten kutsuin äidin tekemään tupatarkastuksen, kun huone oli siivottu. Rahat tuli näppiin heti tarkastuksen jälkeen.

Ei minullakaan tuollaista, hieman epäilen ovatko nuo kaikki jutut aivan tosia mutta uskotaan että ovat,

Todellakin ovat tosia. Meillä monilla on ollut helvetillinen lapsuus. Viimeinen asia mitä kaipaamme on se että hyvän perheen rakkautta saaneet etuoikeutetut lapset tulee tänne lällättelemään että ”ei meillä tuollaista ollut, en usko että puhutte totta”.

Niin. TEILLÄ ei ollut tuollaista, sadoilla tuhansilla kuitenkin oli. Ette etuoikeutettuina osaa avata silmiä ja nähdä miten tavattoman laaja ilmiö tämä on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Aika rajoittunutta joidenkin ihmisten kognitiivinen kapasiteetti ja looginen päättelykyky nykyään. Jos toisten kuvaukset eivät vastaa omaa lapsuutta, päätelmänä on,367

että ne eivät voi olla totta.

Huomaatteko mitään puutteita tuossa logiikassa?

No tuo Ahkera-Liisa on boomeri joka puolustelee hakkaajavanhempia. Miksi mummoikäinen Ahkera-Liisa koko ajan kirjoittaa ketjussa vaikka sillä oli hyvä lapsuus? Nii-in, miettikääpä. Mä tiedän miksi.

Saa nukkua pitempään ja olla myös tehokkaampi töissä. Milloin vanhemmat oppivat pitämään naamansa kiinni?

Onko täällä muilla ollut sitä, että vanhempien suhteen ollessa kaikkea muuta kuin rakastava ja tasapainoinen, on lapsille vuodatettu katkerasti asioita ja laitettu ns. vahinko kiertämään? Itselle on siis pienestä saakka toitotettu, kuinka ei kannata mennä naimisiin, miehistä tulee aina juoppoja, ei kannata hankkia lapsia koska ovat niin hankalia, minusta tulee huono äiti yms.

Tähän lisäksi se, onko tätä vanhempien katkeruutta ja kateutta näkynyt teillä aikuisiällä, jos oma parisuhde kukoistaa ja on täynnä rakkautta, puoliso on maailman ihanin ja kannustavin, omilla lapsilla menee hyvin...? Koska katkeruus ja kateus otti ainakin omalla äidilläni ihan uudet kierrokset, kun puolisoni oli hyväkäytöksinen, hyvästä perheestä ja oli ihan rakastunut minuun.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä muilla ollut sitä, että vanhempien suhteen ollessa kaikkea muuta kuin rakastava ja tasapainoinen, on lapsille vuodatettu katkerasti asioita ja laitettu ns. vahinko kiertämään? Itselle on siis pienestä saakka toitotettu, kuinka ei kannata mennä naimisiin, miehistä tulee aina juoppoja, ei kannata hankkia lapsia koska ovat niin hankalia, minusta tulee huono äiti yms.

Tähän lisäksi se, onko tätä vanhempien katkeruutta ja kateutta näkynyt teillä aikuisiällä, jos oma parisuhde kukoistaa ja on täynnä rakkautta, puoliso on maailman ihanin ja kannustavin, omilla lapsilla menee hyvin...? Koska katkeruus ja kateus otti ainakin omalla äidilläni ihan uudet kierrokset, kun puolisoni oli hyväkäytöksinen, hyvästä perheestä ja oli ihan rakastunut minuun.

Jep, oli juuri tällaista. Maailmasta, perhe-elämästä ja työelämästä luotiin hyvin negatiivinen kuva. Se projektioiden määrä oli päätähuimaava, kun nykyään asiaa ajattelee. Kaikki omat ongelmat heijastettiin ihan surutta ulkomaailmaan ja perheenjäseniin, esim. itse sain koko ajan kuulla olevani "tyhmä tyttö" ja "ihan nolla".

No, kuin kostoksi kouluttauduin pitkälle, loin hyvän ja tuottoisan uran itselleni, tein omat valintani perheen suhteen, ja ennen kaikkea kaikki tämä tapahtui pitäen pitkä välimatka ja myöhemmin myös lopettamalla kaikki yhteydenpito näihin katkeriin ihmisiin. Mutta tietävät kyllä minun pärjäävän nykyään hyvin omillani ja että olen itse valitsemieni ihmisten ympäröimänä eläen hyvää elämää (ei siis ole ollut helppo rasti, mutta lopputuloksena on tämä vaikeuksien kautta voitto ja ikään kuin kosto sitä kautta, että eivät onnistuneet minua tuhoamaan). Jäi siis kokematta nuo mainitsemasi aikuisiän uudet kierrokset, mutta olen varma, että tilanteeni olisi ihan sama, jos en olisi välejä poikki laittanut aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä muilla ollut sitä, että vanhempien suhteen ollessa kaikkea muuta kuin rakastava ja tasapainoinen, on lapsille vuodatettu katkerasti asioita ja laitettu ns. vahinko kiertämään? Itselle on siis pienestä saakka toitotettu, kuinka ei kannata mennä naimisiin, miehistä tulee aina juoppoja, ei kannata hankkia lapsia koska ovat niin hankalia, minusta tulee huono äiti yms.

Tähän lisäksi se, onko tätä vanhempien katkeruutta ja kateutta näkynyt teillä aikuisiällä, jos oma parisuhde kukoistaa ja on täynnä rakkautta, puoliso on maailman ihanin ja kannustavin, omilla lapsilla menee hyvin...? Koska katkeruus ja kateus otti ainakin omalla äidilläni ihan uudet kierrokset, kun puolisoni oli hyväkäytöksinen, hyvästä perheestä ja oli ihan rakastunut minuun.

Melkein samaa, tai tarkemmin ajateltuna samaa mutta katkeralla huumorilla heitettynä.

Vanhemmat nauraen ivasi että sinusta ei tule mitään, typerys olet (tuli suvun eka akateeminen), ilkkuivat että kukaan mies ei suo huoli (sain oikein hyvän akateemisen miehen). Sitten miestä haukuttiin (mikä mies tuollainen on kun ei ole mitään kunnon ammattia kuten vaikka kirvesmies!). Sitten alkoi avioliiton dissaus (hah hah, kohta miehesi pettää ja yksin jäät) ja eritoten äidiltä katkera opastus väkivallasta (kunpa sunkin mies hakkaisi sinua ja oppisit olemaan!).

Siitten haukuttiin työpaikka, haukuttiin uusi talo homeiseksi mörskäksi, sitten haukuttiin lapsenlapset rumiksi ja vammaisen näköisiksi. Aina siis ivalla ja naurulla höystetyllä ”huumorilla”.

No tuohan on ”perus-settiä” että narsistinen ja julma vanhempi ei halua että lapsi saa mitään tai saavuttaa mitään. Sehän on vanhemmalle uhka. Vanhempi toivoo lapselleen vastoinkäymisiä ja vahinkoa ja tarkkaan varoo ettei lapsi vain ”mene ohi” hänestä millään sektorilla.

Just tällaset pahansuovat ja katkerat ja kilpailulliset sadistivanhemmat täälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika rajoittunutta joidenkin ihmisten kognitiivinen kapasiteetti ja looginen päättelykyky nykyään. Jos toisten kuvaukset eivät vastaa omaa lapsuutta, päätelmänä on,367

että ne eivät voi olla totta.

Huomaatteko mitään puutteita tuossa logiikassa?

No tuo Ahkera-Liisa on boomeri joka puolustelee hakkaajavanhempia. Miksi mummoikäinen Ahkera-Liisa koko ajan kirjoittaa ketjussa vaikka sillä oli hyvä lapsuus? Nii-in, miettikääpä. Mä tiedän miksi.

Kerro. Kirjoittelen kun on sattumalta vapaata eikä muuta tekemistä, olenhan muistakin aiheista kirjoitellut, mm. pörssiosakkeista, Olen lapsena saanut vitsaa jota en pidä pahoinpitelynä, eikä minun nyt kuolleita vanhempiani tarvitse puolustella, hyvä vanhempia olivat. Eikä minulla mitään sitä vastaan ole että teitä on lapsena pahoinpidelty, uskomattomalta minusta vain tuntuu kun minua ei ole. Alan nyt sitten uskomaan että näin on.

Vierailija kirjoitti:

Aika rajoittunutta joidenkin ihmisten kognitiivinen kapasiteetti ja looginen päättelykyky nykyään. Jos toisten kuvaukset eivät vastaa omaa lapsuutta, päätelmänä on,367

että ne eivät voi olla totta.

Huomaatteko mitään puutteita tuossa logiikassa?

Sellainen tuntuma on, että tähän aiheeseen kommentoivat mieluiten ne,  joilla on omia negatiivisia muistoja. Ehkä helpottaa kertoa ja saa palstalaisilta vertaistukea. Auttaa, kun huomaa, että muillakin on vastaavia kokemuksia.

Negatiiviset epämiellyttävät muistot jäävät mieleen kenties syvemmin, varsinkin se pahanolon tunne,  jota koki aikoinaan, kun vanhemmat kohtelivat epäoikeudenmukaisesti.

Meillä oli oikeassa suhteessa. Vaadittiin, mutta ei koko ajan, tason mukaan. Ainoa mikä minua kiukuttaa vieläkin on isän kommentti, kun veli sai kesätöitä 17-vuotiaana "olis kyllä tarvittu taloa maalaamaan". Tein enemmän kotitöitä kuin moni luokkakaveri, mutta toisaalta jotkut tekivät paljonkin enemmän. Minua ei raadatettu pilalle, mutta ei kuitenkaan annettu löysäillä likaa, silti omaakin vapaata sai. Minusta tuli hyvä ja ahkera työntekijä töihin. 

<<Miksi mummoikäinen Ahkera-Liisa koko ajan kirjoittaa ketjussa vaikka sillä oli hyvä lapsuus? Nii-in, miettikääpä. Mä tiedän miksi.>>

Niin olen teitä hieman huijannut, Ahkera Liisa vain sopi tämän viestiketjun nikiksi kun työnteosta puhuttiin, Todellisuudessa olen Viisas Vanhus 75 vuotias mies.

Anteeksi.

Ahkera liisa on tosiaankin ahkera Liisa kun jaksaa ja koko päivä aikaa trollailla ja ilkkua ja vähätellä muiden Narsistista,kurjaa ja sadistista lapsuutta:/

Minulta vanhemmat ei vaatineet kuin oman huoneen siistinä pitoa ja siltikin äiti siivosi huoneitamme. Itse halusimme auttaa vanhempia kotitöissä ja varmaan juuri sen takia ettei siihen pakotettu.

Kun taas hyvää ystävääni odotti pitkä lista kotitöitä pöydällä koulun jälkeen mitkä piti hoitaa ennenkun pääsi kavereiden luo. Menin aina häntä auttamaan, koska muuten niissä olisi mennyt lähes koko päivä. Oli koko asunnon imurointi, tiskit, pyykit ja jopa päivällisen teko. Kun itse en suurinpiirtein kolmosluokalla saanut tehdä yksin ollessa hellalla mitään. Vieläkin muistelen tuota, että miten vanhemmat voivat vaatia lapselta koko asunnon hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä muilla ollut sitä, että vanhempien suhteen ollessa kaikkea muuta kuin rakastava ja tasapainoinen, on lapsille vuodatettu katkerasti asioita ja laitettu ns. vahinko kiertämään? Itselle on siis pienestä saakka toitotettu, kuinka ei kannata mennä naimisiin, miehistä tulee aina juoppoja, ei kannata hankkia lapsia koska ovat niin hankalia, minusta tulee huono äiti yms.

Tähän lisäksi se, onko tätä vanhempien katkeruutta ja kateutta näkynyt teillä aikuisiällä, jos oma parisuhde kukoistaa ja on täynnä rakkautta, puoliso on maailman ihanin ja kannustavin, omilla lapsilla menee hyvin...? Koska katkeruus ja kateus otti ainakin omalla äidilläni ihan uudet kierrokset, kun puolisoni oli hyväkäytöksinen, hyvästä perheestä ja oli ihan rakastunut minuun.

Melkein samaa, tai tarkemmin ajateltuna samaa mutta katkeralla huumorilla heitettynä.

Vanhemmat nauraen ivasi että sinusta ei tule mitään, typerys olet (tuli suvun eka akateeminen), ilkkuivat että kukaan mies ei suo huoli (sain oikein hyvän akateemisen miehen). Sitten miestä haukuttiin (mikä mies tuollainen on kun ei ole mitään kunnon ammattia kuten vaikka kirvesmies!). Sitten alkoi avioliiton dissaus (hah hah, kohta miehesi pettää ja yksin jäät) ja eritoten äidiltä katkera opastus väkivallasta (kunpa sunkin mies hakkaisi sinua ja oppisit olemaan!).

Siitten haukuttiin työpaikka, haukuttiin uusi talo homeiseksi mörskäksi, sitten haukuttiin lapsenlapset rumiksi ja vammaisen näköisiksi. Aina siis ivalla ja naurulla höystetyllä ”huumorilla”.

Tuo on täysin sairasta, onneksi hyvin harvinaista. Joku sanoi että satojen tuhansien lasten elämä on ollut tuollaista helvettiä, mutta se ei pidä paikkaansa, luultavasti tuhansien on ollut, mutta ei missään nimessä Suomi ole täynnä sairaita ihmisiä joilla on lapsia jotta niitä lapsia olisi satoja tuhansia. Suomessa syntyi ennen eli 20 vuotta sitten 60 000 lasta vuodessa, joten aika suuri prosentti kaikista sen ajan vanhemmista olisi henkisesti sairaita jos satoja tuhansia lapsia olisi kärsinyt sellaisista vanhemmista. Minä en ainakaan tunne ketään noin sairasta ihmistä, kaikki koulukavereiden vanhemmatkin oli ihan normaaleja.

Vierailija kirjoitti:

Ahkera liisa on tosiaankin ahkera Liisa kun jaksaa ja koko päivä aikaa trollailla ja ilkkua ja vähätellä muiden Narsistista,kurjaa ja sadistista lapsuutta:/

Yritin saada selville onko nämä jutut todellakin totta, etenkin kun lasten pahoinpitelystä tuli rikos yli 30 vuotta sitten niin kyllähän se tuntuu uskomattomalta vaikka kyllähän ihmisiä murhataan vaikka on ollut kiellettyä kauemmin mutta aina oppii uutta kun on tämä internet. Itse on lapsuudestani muista yhtään perhettä joissa pahoinpideltiin, vitsaa saatiin eikä se usein ollut virpomista kummempaa, häpeä oli suurempi.

Menkää terapiaan ja hoitakaa itsenne kuntoon. Ei ne traumat tänne kirjoittamalla parane, pahenevat vain kun yleisesti niitä levittelette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä muilla ollut sitä, että vanhempien suhteen ollessa kaikkea muuta kuin rakastava ja tasapainoinen, on lapsille vuodatettu katkerasti asioita ja laitettu ns. vahinko kiertämään? Itselle on siis pienestä saakka toitotettu, kuinka ei kannata mennä naimisiin, miehistä tulee aina juoppoja, ei kannata hankkia lapsia koska ovat niin hankalia, minusta tulee huono äiti yms.

Tähän lisäksi se, onko tätä vanhempien katkeruutta ja kateutta näkynyt teillä aikuisiällä, jos oma parisuhde kukoistaa ja on täynnä rakkautta, puoliso on maailman ihanin ja kannustavin, omilla lapsilla menee hyvin...? Koska katkeruus ja kateus otti ainakin omalla äidilläni ihan uudet kierrokset, kun puolisoni oli hyväkäytöksinen, hyvästä perheestä ja oli ihan rakastunut minuun.

Melkein samaa, tai tarkemmin ajateltuna samaa mutta katkeralla huumorilla heitettynä.

Vanhemmat nauraen ivasi että sinusta ei tule mitään, typerys olet (tuli suvun eka akateeminen), ilkkuivat että kukaan mies ei suo huoli (sain oikein hyvän akateemisen miehen). Sitten miestä haukuttiin (mikä mies tuollainen on kun ei ole mitään kunnon ammattia kuten vaikka kirvesmies!). Sitten alkoi avioliiton dissaus (hah hah, kohta miehesi pettää ja yksin jäät) ja eritoten äidiltä katkera opastus väkivallasta (kunpa sunkin mies hakkaisi sinua ja oppisit olemaan!).

Siitten haukuttiin työpaikka, haukuttiin uusi talo homeiseksi mörskäksi, sitten haukuttiin lapsenlapset rumiksi ja vammaisen näköisiksi. Aina siis ivalla ja naurulla höystetyllä ”huumorilla”.

Tuo on täysin sairasta, onneksi hyvin harvinaista. Joku sanoi että satojen tuhansien lasten elämä on ollut tuollaista helvettiä, mutta se ei pidä paikkaansa, luultavasti tuhansien on ollut, mutta ei missään nimessä Suomi ole täynnä sairaita ihmisiä joilla on lapsia jotta niitä lapsia olisi satoja tuhansia. Suomessa syntyi ennen eli 20 vuotta sitten 60 000 lasta vuodessa, joten aika suuri prosentti kaikista sen ajan vanhemmista olisi henkisesti sairaita jos satoja tuhansia lapsia olisi kärsinyt sellaisista vanhemmista. Minä en ainakaan tunne ketään noin sairasta ihmistä, kaikki koulukavereiden vanhemmatkin oli ihan normaaleja.

Meitä on ENEMMÄN kuin satoja tuhansia, jos tarkasteluajankohta on vaikkapa 50 vuotta. Meitä on toista miljoonaa.

Kuten sanottu niin aina vanhemmista on 10% luonnevikaisia, 10% julmia, 10% tylyjä, 30% neutraaleja, 20% lämpimiä ja rakastavia jne

Prosenttiosuudet nyt esimerkkejä, pointti sen että kaikissa ajoissa osa vanhemmista on törkeitä sadisteja. Jos ajattelet vaikka että jokaisesta ikävuodesta jota suomessa syntyy, aina 15-20% on huonojen kotien lapsia, niin vuuodessa niitä on aina vajaa 10 000, kymnenessä vuodessa 100 000, viidessäkymmenessä vuodessa puoli miljoonaa jne

Nyt on elossa ihmisiä ainakin 9 eri vuosikymmeneltä. Siinäpä sitä sakkia riittää.

Aiemminkin totesin jo että tosi vaarallista ja väärää vähättelyä ajatella että ”toooosi harvinaista”! Kun ei ole, vaan TOSI YLEISTÄ.

Tiedän itseni lisäksi kymmenittäin muita samanlaisen lapsuuden kokeneita.

Sulla on pumpulilapsuus ja pumpuliaikuisuus jos et näe mitään ympärilläsi muuta kuin oman hyväosaisuutesi.

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera liisa on tosiaankin ahkera Liisa kun jaksaa ja koko päivä aikaa trollailla ja ilkkua ja vähätellä muiden Narsistista,kurjaa ja sadistista lapsuutta:/

Yritin saada selville onko nämä jutut todellakin totta, etenkin kun lasten pahoinpitelystä tuli rikos yli 30 vuotta sitten niin kyllähän se tuntuu uskomattomalta vaikka kyllähän ihmisiä murhataan vaikka on ollut kiellettyä kauemmin mutta aina oppii uutta kun on tämä internet. Itse on lapsuudestani muista yhtään perhettä joissa pahoinpideltiin, vitsaa saatiin eikä se usein ollut virpomista kummempaa, häpeä oli suurempi.

Menkää terapiaan ja hoitakaa itsenne kuntoon. Ei ne traumat tänne kirjoittamalla parane, pahenevat vain kun yleisesti niitä levittelette.

Lopeta jo tämä vänkyttäminen ja vähättely. Kaikilla on oikeus kertoa tässä ketjussa kokemuksistaan. SINÄ tässä terapiaa tarvit. Hyvän perheen lapsi täällä ilkkumassa kovia kokeneille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä muilla ollut sitä, että vanhempien suhteen ollessa kaikkea muuta kuin rakastava ja tasapainoinen, on lapsille vuodatettu katkerasti asioita ja laitettu ns. vahinko kiertämään? Itselle on siis pienestä saakka toitotettu, kuinka ei kannata mennä naimisiin, miehistä tulee aina juoppoja, ei kannata hankkia lapsia koska ovat niin hankalia, minusta tulee huono äiti yms.

Tähän lisäksi se, onko tätä vanhempien katkeruutta ja kateutta näkynyt teillä aikuisiällä, jos oma parisuhde kukoistaa ja on täynnä rakkautta, puoliso on maailman ihanin ja kannustavin, omilla lapsilla menee hyvin...? Koska katkeruus ja kateus otti ainakin omalla äidilläni ihan uudet kierrokset, kun puolisoni oli hyväkäytöksinen, hyvästä perheestä ja oli ihan rakastunut minuun.

Melkein samaa, tai tarkemmin ajateltuna samaa mutta katkeralla huumorilla heitettynä.

Vanhemmat nauraen ivasi että sinusta ei tule mitään, typerys olet (tuli suvun eka akateeminen), ilkkuivat että kukaan mies ei suo huoli (sain oikein hyvän akateemisen miehen). Sitten miestä haukuttiin (mikä mies tuollainen on kun ei ole mitään kunnon ammattia kuten vaikka kirvesmies!). Sitten alkoi avioliiton dissaus (hah hah, kohta miehesi pettää ja yksin jäät) ja eritoten äidiltä katkera opastus väkivallasta (kunpa sunkin mies hakkaisi sinua ja oppisit olemaan!).

Siitten haukuttiin työpaikka, haukuttiin uusi talo homeiseksi mörskäksi, sitten haukuttiin lapsenlapset rumiksi ja vammaisen näköisiksi. Aina siis ivalla ja naurulla höystetyllä ”huumorilla”.

Tuo on täysin sairasta, onneksi hyvin harvinaista. Joku sanoi että satojen tuhansien lasten elämä on ollut tuollaista helvettiä, mutta se ei pidä paikkaansa, luultavasti tuhansien on ollut, mutta ei missään nimessä Suomi ole täynnä sairaita ihmisiä joilla on lapsia jotta niitä lapsia olisi satoja tuhansia. Suomessa syntyi ennen eli 20 vuotta sitten 60 000 lasta vuodessa, joten aika suuri prosentti kaikista sen ajan vanhemmista olisi henkisesti sairaita jos satoja tuhansia lapsia olisi kärsinyt sellaisista vanhemmista. Minä en ainakaan tunne ketään noin sairasta ihmistä, kaikki koulukavereiden vanhemmatkin oli ihan normaaleja.

Meitä on ENEMMÄN kuin satoja tuhansia, jos tarkasteluajankohta on vaikkapa 50 vuotta. Meitä on toista miljoonaa.

Kuten sanottu niin aina vanhemmista on 10% luonnevikaisia, 10% julmia, 10% tylyjä, 30% neutraaleja, 20% lämpimiä ja rakastavia jne

Prosenttiosuudet nyt esimerkkejä, pointti sen että kaikissa ajoissa osa vanhemmista on törkeitä sadisteja. Jos ajattelet vaikka että jokaisesta ikävuodesta jota suomessa syntyy, aina 15-20% on huonojen kotien lapsia, niin vuuodessa niitä on aina vajaa 10 000, kymnenessä vuodessa 100 000, viidessäkymmenessä vuodessa puoli miljoonaa jne

Nyt on elossa ihmisiä ainakin 9 eri vuosikymmeneltä. Siinäpä sitä sakkia riittää.

Aiemminkin totesin jo että tosi vaarallista ja väärää vähättelyä ajatella että ”toooosi harvinaista”! Kun ei ole, vaan TOSI YLEISTÄ.

Tiedän itseni lisäksi kymmenittäin muita samanlaisen lapsuuden kokeneita.

Sulla on pumpulilapsuus ja pumpuliaikuisuus jos et näe mitään ympärilläsi muuta kuin oman hyväosaisuutesi.

Aineellisesti oli köyhää. Synnyin 1945 sotaveteraanin ja evakon poikana. Asuttiin hellahuoneessa. En sitä koskaan ole huono osaisuutena pitänyt, pikku juttu. Olenhan sikäli hyväonninen syntyessäni täyspäisille vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Ahkera Liisa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahkera liisa on tosiaankin ahkera Liisa kun jaksaa ja koko päivä aikaa trollailla ja ilkkua ja vähätellä muiden Narsistista,kurjaa ja sadistista lapsuutta:/

Yritin saada selville onko nämä jutut todellakin totta, etenkin kun lasten pahoinpitelystä tuli rikos yli 30 vuotta sitten niin kyllähän se tuntuu uskomattomalta vaikka kyllähän ihmisiä murhataan vaikka on ollut kiellettyä kauemmin mutta aina oppii uutta kun on tämä internet. Itse on lapsuudestani muista yhtään perhettä joissa pahoinpideltiin, vitsaa saatiin eikä se usein ollut virpomista kummempaa, häpeä oli suurempi.

Menkää terapiaan ja hoitakaa itsenne kuntoon. Ei ne traumat tänne kirjoittamalla parane, pahenevat vain kun yleisesti niitä levittelette.

Lopeta jo tämä vänkyttäminen ja vähättely. Kaikilla on oikeus kertoa tässä ketjussa kokemuksistaan. SINÄ tässä terapiaa tarvit. Hyvän perheen lapsi täällä ilkkumassa kovia kokeneille.

Suosittelen terapiaa ei ole häpeä käydä terapiassa