Mikä on sinun motiivisi elää?

Elämä itsessään. Kun meillä todennäköisesti on vain tämä yksi, turha sitä on heti lopettaa vaan katsellaan nyt loppuun asti. Välillä on kivempaa, välillä vaikeampaa. Rakkaus on tärkeä asia.

Ei kai sitä muutakaan vaihtoehtoa ole?

Alkaa olemaan aika vähissä. Lähinnä enää se, että saa jotain kokemuksia esimerkiksi pelien, kirjojen ja muun viihteen kautta. Töihin en pääse, opiskelut on opiskeltu, perhettä en saa, taloa ei ole varaa ostaa ja muut "perinteiset" syyt elää ei vaan osu kohdalle.

Elämä, sen eteen tuomat hyvät asiat ja sen eteen tuomat huonot asiat. Nautin perheestä, arjesta, kodista. Työ on ok, harrastan lukemista, musiikkia ja katson paljon sarjoja ja elokuvia. Ulkoilen koiran kanssa. Jokainen päivä on lahja. 

Taustalla itsellä nuorena koettu väkivaltainen suhde, sairastuin kaksisuuntaiseen, perheessä vakavaa sairautta. Opin näiden kautta arvostamaan sitä aikaa ja elämää minkä olen saanut.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sitä muutakaan vaihtoehtoa ole?

Aina on olemassa se toinenkin vaihtoehto

Just hetki sitten mietin tätä.

Lapsi kohta 18v ja miehen kanssa ei mitään yhteistä. Minä en tykkää hänen harrastuksistaan ja omia harrastuksia minulla ei ole.

Työtäni vihaan.

Nytkin lomalla ja notkun sohvalla päivät.

Vihaan myös itseäni koska lihoan vaan enkä saa otettua itseäni niskasta kiinni.

Lapsen takia koitan pysyä tässä elämässä mukana vaikka tämä ei anna mitään.

Katkeruus on paha myrkky. Sitä vastaan täytyy taistella. Tavalla tai toisella.

Ei minulla mitään motiivia ole. Minä vain ajelehdin ajan virrassa.

Elää serkun puolesta pitkä ja hyvä elämä. Kuoli 17-vuotiaana ja oli ollut tosi tärkeä osa lapsuuttani. 

Enkä tietysti halua, että kukaan läheisistäni joutuu kokemaan surua tai muita negatiivisa tunteita mun kuoleman takia. Lisäksi nykyinen poikaystävä saa jaksamaan kaikki päivät enkä ole ennen ollut näin iloinen elämässä.