Yli 20 vuotta ilman, että mies on järjestänyt mitään meille kahdelle.

Ollaan oltu yhdessä reilusti yli 20 vuotta, ihan nuorista saakka. Noin kaksi vuotta sitten havahduin siihen, että emme ole olleet kertaakaan syömässä, keikalla, baarissa, millään viikonloppureissulla tai pidemmälläkään lomalla niin, että mies olisi tässä aloitteellinen ja järjestäisi. Minä olen aina ehdottanut, varannut liput, hommannut lastenvahdin (enää sellaisia ei ole tarvittu pitkään aikaan) ja tehnyt muut järjestelyt mitä asiaan kuuluu. Ja ylipäätään pyytänyt miestä, että tuletko kanssani paikkaan x, että saataisiin vähän olla kahdestaan.

Havahduttuani otin asian puheeksi. Kysyin, että onko nämä asiat miehelle yhtään mieluisia tai tärkeitä, vai onko ne vain mua varten. Mies sanoi tykkäävänsä melkein kaikista, mitä ollaan tehty. ei ole vain hoksannut, että aloite ja vaivannäkö on mun. Minä kuvailin, että tämä olisi niitä rakkauden tekoja mulle, kertoisi mulle välittämisestä ja siinä se tärkeä asia olisi, että mies järjestää meitä varten. Jäin sitten odottamaan, että mies tarttuisi toimeen.

Odotin noin puolitoista vuotta ilman, että mitään on tapahtunut. Mitään treffien tapaisia ei siis ole ollut, kun lakkasin niitä järjestästämästä. Toki olihan siinä koronaakin välissä, mutta asumme pikkupaikkakunnalla, missä ollaan eletty hyvin vapaata elämää viime kevättä lukuunottamatta. vuodenvaihteessa otin asian uudelleen puheeksi, esitin taas saman toiveen, painokkaammin tällä kertaa. Mies sanoi, että täysin reilua, että hänen vuoro, kun minä olen järjestänyt ensimmäiset 20 vuotta.

Nyt siitä on viisi kuukautta, lähes puoli vuotta siis. Otanko enää asiaa puheeksi, otanko rakastajan, vai otanko eron?