Viesti sille äidille joka murehti lapsensa koulumenestystä - lue tämä!

Yritin etsiä sitä keskustelua, missä äiti etsi lapsensa tueksi ohjeita koulumenestyksen parantamiseen. Luin sitä viime yönä ja samaistuin siihen lapseen niin paljon, että halusin tulla kommentoimaan, mutta nyt koko keskustelua ei löydy mistään.

Keskustelussa äiti siis ihmetteli kun lapsi pärjää koulutehtävissä hyvin kotona, mutta koulussa osaaminen on 6-7, nipinnapin kasia ja muistaakseni ongelma oli opettajan mukaan lapsessa. Joku jo ehdotti add/ad-hd:ta, mutta se tuntui melko kaukaa haetulta dg:ltä.
Halusin ihan hirveästi tulla yöllä kommentoimaan, että olin myös 6-7 oppilas, kunnes vaihtui koko kööri opettajasta luokkakavereihin. Luokkatilanne oli aina todella rauhaton. Tunnista meni aina ihan hirveästi aikaa siihen, että saatiin työrauha, koska opettajalla ei ollut mikään kiire tulla luokkaan ja jengi kävi ihan kierroksilla. Sama juttu oli koe tai ei, aikaa ei vain ollut, kun milloin kopiokone oli rikki, milloin hän jämähti puhelimeen. Tunnit menivät valtaosin siihen, että jouduin hirveästi jännittämään milloin tuli käsky lähteä taululle ja ylipäätään tuntien rakenne oli todella arvaamaton. Mitään tuttua kaavaa ei vain ollut ja aina kokeiltiin jotain uutta metodia minkä opettaja oli jollain kurssilla oppinut.

Kokeissa ei ollut keskittymisrauhaa. Jatkuvasti joku ulisi, että voiko sen uusia, kynä on kateissa, milloin saa lähteä välkälle ja yksi tyyppi häiritsi tuntia jatkuvasti kyselemällä tehtävien sisältöä tajuamatta mitä pitää tehdä. Kokeessa oli myös usein todella häiritseviä tehtäviä jokeri- ja kompakysymyksineen, eli mitään perusosaamista ei edes mitattu. Myöhemmin opekoululaisena tiedän, että tuollaiset kokeet on tietyn tyypin järjestämiä, eli hirveän vaikeat kokeet, mutta todella tiukka arvostelu.
Samainen opettaja myös suosi hirveästi ihmisiä, eli luokassa oli muutama tyttö ja poika, joiden tehtävät oli selkeästi sanellut aikuinen. Yhdenkin kerran koko muu luokka jätti yhdet norppalaskut tekemättä, koska kukaan ei ollut kotona tajunnut niitä, mutta nämä muutamat kotona kaiken avun saaneet loistivat kun tehtävät olikin tehtyinä. Seuraavat tunnit koko luokka istuikin sitten ratkomassa niitä ja muistan ettei opettajalla välähtänyt siltikään epäillä mitään, kun osa ei saanut niitä edes tunnilla valmiiksi. Ei edes se tyyppi, joka oli tavallisesti luokan välkyin tapaus. Tämä tehtäviä tekemätön luokka sai unohduksen ja loven arviointiin, eli nämä muutamat taas saivat numerossa anteeksi sen että aikuinen oli laskenut tehtävät.

Tämä koko sirkus loppui kun opettaja vaihtui. Kun opetuksesta tuli selkeämpää ja arvostelu oli suoraviivaisempaa, niin oli helpompi keskittyä opiskeluun. Aiemmalle opettajalle oli turha puhua mitään, koska vika ei ollut koskaan karttakepin ja taulun välillä, vaan aina oppilaassa joka ei soveltunut milloin mihinkin kotkotuksiin.

Halusin hirveästi sanoa sille äidille, että valaisi ennemin uskoa siihen poikaansa ja käskisi miettiä hetkeä kun ala-aste tai yläaste on ohi, koska silloin noi peruskoulun muottisäännöt ovat takana päin ja vasta sen jälkeen pystyy paremmin loistamaan.