Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muilla semmosta että pelkää ihmisiä?
15.04.2021 |
Jos sua ois kiusattu melkein koko elämä ja kohdeltu eriarvoisesti niin onko mikää ihmekään et alkaa pelkäämään ihmisiä. Aina pidetty nolona ja huonona. Hävetty jos sun seurassa on oltu.
Ja siihen lisäksi vielä hyväksikäyttöä seksuaalisesti.
Tai melkein kun puhui sellasia ja käyttäytyi epäasiallisesti.
Mulle on tullut ongelma se etten uskalla mennä yksin lenkille, kauppaan tai mihinkään.
Tilaan kaiken netistä ja pidän visusti pimennysverhot kiinni.
Ala asteella mut aina suljettiin johonkin pimeään koppiin ja oppilaat seiso oven edessä etten pääse ulos.
Ammattikoulussa kiusaaminen jatkui pahana.
Ja vanhat sedät taksikuskeista alkaen on käyttäytyy epäasiattomasti. Mulle on tullu tästä trauma ja pelkotila. En uskalla liikkua ihmisten ilmoilla
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaiset kokemukset täälläkin. Kestin kiusaamista jo läpi kouluajan, en aio enää mennä minnekään töihin kiusattavaksi. Ystäviä ei ole, eikä tule, koska keneenkään ei voi luottaa, mukavimmatkin ihmiset paljastuvat selän takana paskaa puhuviksi ennemmin tai myöhemmin. Elän vain elämääni yksin, sitten kun kyllästyn, niin teen itsarin.
Mä oon päässyt lääkkeillä eroon ihmispelosta. Minua on kiusattu lähes jokaisessa työpaikassa (naisvaltainen ala) ja pikku hiljaa mitta tuli täyteen, että uskalsin alkaa pitämään puoliani. Olin niin vihainen koska minullakin on ihmisarvo jota ei saisi polkea. Se on vaan ikävä juttu kun itseään alkaa työelämässä puolustamaan niin saa kenkää.
Alue: Aihe vapaa
Normaalia. Luovuin työelämästä pitkän ammattikiusatun uran jälkeen. Peruskoulusta jaksoi pinnistää lukioon huippuarvosanoin, lukiosta miesvaltaiselle alalle yliopistoon (traumatisoituneena naisia karkuun) ja yliopistosta nelosen keskiarvolla työelämään... aina vain kiusattuna, ja ahdisteltuna, ja yhden raiskauksen täpärästi välttäneenä. Vanhemmatkin käskivät aina vain yrittää ja pinnistellä ja odottaa, josko joskus helpottaisi. Ei koskaan helpottanut, ja potkujen jälkeen takkini on tyhjä. Kiitoksena yrittämisestä PTSD, sosiaalisten tilanteiden pelko ja vaikea masennus.
Ei naisia haluta työelämään muuta kuin kiusattaviksi huoriksi. Sosiaaliturva pitää lopettaa kokonaan, ennen kuin menen töihin, ja sittenkin kaulakiikku on todennäköisempi vaihtoehto. Ei sitä vaan jaksa enää, kun on riittävästi rääkätty.
t. N27