Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko. Olen nyt vuosia paennut työtä / opiskelua tekemällä vauvan kolmen vuoden välein. Nyt alan olla liian vanha vauvan äidiksi. Mitäs nyt?
15.04.2021 |
Mikä auttoi sua? Saako tk:sta helposti rauhoittavia?
Voin mennä häihin ja synttäreille, kun sitä ennen voi ottaa rohkaisu ryyppyjä. Mies hoitaa vanhempain vartit ja illat, plus kevät ja joulujuhlat. Luojan kiitos Koronasta! Päästiin näistäkin.
Kommentit (194)
Sosiaalisten tilanteiden pelosta voi päästä eroon
https://www.duodecim.fi/2016/08/23/sosiaalisten-tilanteiden-pelosta-voi…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmispelko asettaa ansan, mutta Herraan luottava on turvassa.» Snl. 29:25.
Toivon että pääset ihmispelostasi 🙏
Se ei ole yhtään mukavaa.😭
Itsellä oli vähän samaa. Lasten teon jälkeen perustin yrityksen missä ei tarvitse tavata ketään ja se oli loistoidea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei siihen auta kuin altistaa itseään sosiaalisille tilanteille, niihinkin tottuu. Ja opetella suhtautumaan itseensä vähemmän vakavasti. Et ole maailman tärkein henkilö, eikä ketään oikeasti kiinnosta sun toilailut. Vaikka mokaisitkin itsesi sosiaalisessa tilanteessa, ei sillä ole mitään väliä, koska miksi olisi? Ei siihen kuole. Olet vain yksi rippunen tässä maailmankaikkeudessa.
T: Ex-pelkuri
Ei totu. Olen altistanut usein,Jännitän silti ja stressaan koko ajan
Kyllä tottuu! Olin itse nuorena niin ujo, etten saanut seurassa sanaa suustani enkä saa edelleenkään porukassa. Koulussa en voinut esim. viitata, ja vastaavissa tilanteissa vieläkin nousee kylmä hiki, mutta pakotan itseni olemaan mahdollisimman normaali.
Muutin aikoinani ulkomaille ja voi h*tti että se oli vaikeaa. Kaikki oli erilaista ja piti oppia uudestaa. Edelleen nyt 4-kymppisenäkin jännitän uusia tilanteita ja ihmisiä, mutta niin vaan niihin tottuu. Vältteleminen ei kannata, koska se kaventaa elintilaa, kuten olet huomannut. Tsemppiä, ap!
Ei 5-kymppisenä kannata enää mikään, ja tilaa ei yksin paljon tarvitse.
Etäkokouksetkin ahistaa. 8-10 kok. per viikko, ei mitään vaikutusta vaikka altistaisi itseään koko ajan, ainoastaan elämästä katoaa ilo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa myös pohtia vaatimuksia, joita itseään kohtaan asettaa. Olen kärsinyt (ja jonkin verran edelleen) sosiaalisten tilanteiden pelosta. Muuten olen pärjännyt hyvin, mutta aloin saada paniikkikohtauksia esiintyessä ja syke huiteli pilvissä. En kyennyt puhumaan ja tuntui, että ”haukon” henkeä.
Jäi paha trauma ja alkoi välttely. Sitten hain apua ja ymmärsin kuinka aivot toimivat sosiaalisten tilanteiden pelossa. Omilla ajatuksilla ja asenteella on suuri merkitys parantumiseen.
Hain keskusteluapua ja sain lääkkeet.
Minulla on käytössä beetasalpaaja, nykyisin jännitän hieman esiintymistä, mutta selviän kyllä. 🙂
Alkuun ainut tavoite luokan edessä oli, että pidän esitelmän. Sanon vaikka sanan minuutissa, kunhan saan sen pidettyä.
Tuskin esiintymisestä tulen koskaan erityisesti pitämään, mutta riittää kun pärjään ja se ei ole esteenä elämälle.
Vierailija kirjoitti:
Annetaan ap:n syrjäytyä rauhassa.
Kyllähän me annettaiskin, mutta kun se itse tekee tätä aihetta koskevia aloituksia vähintään kerran viikossa! Ei ole montaa viikkoa, kun se päätti tehdä vielä ainakin yhden lapsen ja "kerätä rohkeutta kotona". Nyt on taas mieli muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
<jatkuu>
Vuoden päästä lopetin ssri-lääkkeiden käytön kokonaan. En huomannut koskaan minkäänlaista eroa jännittämiseen, mutta sivuvaikutukset katosivat. Olen kuullut että jotkut ihmiset saavat apua ssri-lääkkeistä. Itse en juurikaan. Sivuvaikutukset olivat paljon hyötyjä suuremmat. Suosittelen siis käyttämään niitä vain harkiten. Ja jos olen ymmärtänyt oikein, ne onkin tarkoitettu masennuksen hoitoon, mutta niitä jostain syystä annetaan myös sosiaalisesta fobiasta kärsiville.
Rauhoittavia en tainnut pahemmin juuri käyttää.
Parhaat hyödyt sain betasalpaajista. Vaikka ne eivät autakaan suoraan jännitykseen, niin ne ainakin itselläni auttavat siihen epäsuorasti.
Minulla oli niin että ensin tulee jännitys, ja se jännitys alkaa tuottamaan fyysisiä oireita, ja ne fyysiset oireet pahentavat jännitystä, ja se lisääntynyt jännitys tuottaa lisää fyysisiä oireita, jne. Eli betasalpaajat auttoivat ehkäisemään tuon kuvaamani kierteen syntymisen. En tiedä auttaako se kaikilla yhtä hyvin, mutta kannattaa kokeilla.
Nykyään sosiaalisten tilanteiden pelko on aika hyvin hallinnassa ellei jopa suurelta osin poistunut. En edelleenkään pahemmin pidä ihmisjoukossa olemisesta, mutta esim. esitelmien tai puheiden pitäminen ei ole enää ongelma. Nykyään itse asiassa minusta on mukava puhua yleisölle. Naisille en osaa puhua edelleenkään, enkä edes yritä.
Moni on täällä suositellut ehdollistamista, eli että hakeutuu sosiaalisiin tilanteisiin. Olen sitä mieltä että se auttaa mutta ei välttämättä keinotekoisesti yrittämällä. Itselläni auttoi se että ehdollistuin opinnoissa, ja sen jälkeen onnistuin työhaastatteluissa ja työpaikoissa olen pitkän ajan kuluessa ehdollistunut sosiaaliseen vuorovaikuttamiseen hyvin paljon. Ja on tullut onnistumisen kokemuksia.
Lisäksi omalla kohdallani vaikutti myös asennemuutos. Hyväksyin itseni ja sen että minulla on tällainen ongelma ja että sillä on seurauksia. Hyväksyin sen että en tule olemaan niin suosittu kuin muut ihmiset. Ja että tällä on vaikutuksia minun uraani, ja että en tule etenemään sillä niin hyvin kun tulisin ilman ongelmaa. Ja hyväksyin että minulla ei tule olemaan niin paljoa ystäviä kuin kenties muilla on. Ja hyväksyin sen että todennäköisesti en tule pariutumaan, menemään naimisiin ja perustamaan perhettä. Hyväksyin että elämäni tulee olemaan erilaista, yksinäisempää ja totuin siihen. Nyt olen 46 ja todellakin totuin siihen. Ja aloin pitämään siitä.
Olen tyytynyt elämääni sellaisena kuin se on ja oppinut nauttimaan siitä mitä minulla on. Ja tavoittelemaan sellaisia unelmia jotka voivat totetutua. Minulla on työ, oma asunto, harrastuksia ja muutama hyvä ystävä. Ja oikeastaan elämäni on aika hyvää.
En tarkoita että pitäisi tehdä kuten minä tein. Kannattaa hakea apua ja kokeilla mikä toimii ja mikä ei. Muuttaa ne asiat paremmiksi jotka voi muuttaa ja hyväksyä ne asiat mitä ei pysty muuttamaan.
^Jahas, automoderaattori päätti pistää ensimmäisen osan siihen kategoriaan joka "julkaistaan hyväksynnän jälkeen", eli ei koskaan.
MILLOIN HAKEA APUA
Altistusharjoituksia voi tehdä itsenäisesti kotona erilaisten omahoito-ohjeiden tukemana. Psykologin puoleen kannattaa kääntyä, mikäli ahdistus tuottaa suurta tuskaa, välttelykäyttäytyminen rajoittaa merkittävästi arjen toimintakykyä tai omahoito-ohjeet eivät tunnu riittäviltä. Avun hakeminen sosiaalisten tilanteiden pelkoon voi tuntua vaikealta, jos puheluiden soittaminen tai vieraiden ihmisten tapaaminen juuri on ongelma. Läheisten kannustus, apu ja turva voi siis olla tarpeen ammattilaisen luo hakeutumisessa.