Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko. Olen nyt vuosia paennut työtä / opiskelua tekemällä vauvan kolmen vuoden välein. Nyt alan olla liian vanha vauvan äidiksi. Mitäs nyt?
15.04.2021 |
Mikä auttoi sua? Saako tk:sta helposti rauhoittavia?
Voin mennä häihin ja synttäreille, kun sitä ennen voi ottaa rohkaisu ryyppyjä. Mies hoitaa vanhempain vartit ja illat, plus kevät ja joulujuhlat. Luojan kiitos Koronasta! Päästiin näistäkin.
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä suosittelisin ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen, ja muista kertoa, että asian vuoksi et ole nyt työkykyinen. Rauhoittavat lääkkeet ei pidemmällä tähtäimellä toimi, mutta jokin lääkitys ja terapia yhdessä olisi varmaan sinun hoitomuodoksi sopiva. Tsemppiä!
Mulla myös sosiaalisten tilanteiden pelko, estynyt persoonallisuus jne. Kävin terapiassa 4 vuotta ja edelleen kärsin peloista. En ymmärrä mikä auttaa. IHmiset usein sanoo, että mene vaan rohkeasti ja tee asioita niin pääset peloista mutta olen tehnyt ja kävin koulunkin(selvisin koska kävin erityisoppilaitoksessa) Nyt taas pelkään kaikkea esim töiden tekoa missä pitää olla sosiaalisissa tilanteissa ihmisten kanssa. Ruokakauppaan silti uskallan mennä. Olen silti työnhakijana koska pitäisi olla "parantunut" . ....
Ei siinä minusta mitään ihmeellistä ole, että olet alkanut uudestaan pelätä enemmän. Itsellänikin on vähän niin, että kun on aikoja, jolloin on menoa ja meininkiä, alkaa kaikki pelot painua taka-alalle, mutta jos olen monta päivää kotona, sydän hakkaa jo kauppaan mennessä. Usko pois, ainoa keino parantua on vain sitkeästi altistaa itseään toisten ihmisten seuralle. Aloita jostain melko helposta. Jos vaikka et yleensä uskalla tervehtiä ihmisiä viedessäsi lapsia harrastukseen, sanotkin "hei", mutta et vaadi mitään small talkia itseltäsi vaan kehut itseäsi jo yhdestä tervehdyksestä. Siis tuo oli vain esimerkki. Tai katsot kaupan kassaa silmiin ja kiität, jos et yleensä uskalla. Mikä sinulle nyt vain on sellainen pieni askel eteenpäin. Luulen, että vaikka olisi miten hyvät terapiat ym., niin silti se ratkaiseva asia on, uskaltaako lähteä kotoa vai ei. Usko pois, lapsesi tulevat sinua kiittämään tästä, sillä olet myös esimerkki siitä, miten elämää eletään - ei vanhemmuus ole vain hoivaa ja keskinäistä seuranpitoa.
Ai meinaatko että elämää ei voi elää näin? Hyvin se on tähänkin asti onnistunut ja olen melkein 40v.
Teini meillä teki esitelmän pienryhmässä, kun ei uskaltanut koko luokan edessä. Ja minusta se on ok ja mahtavasti tehty opettajalta.
Enemmän ymmärrystä erilaisille ihmisille.
Kun kerran nykyään hyväksytään eri rodut ja erilaiset kehot, niin miksi ei eri luonteisia ihmisiä?
ApTaitaa olla ilkeä luokka, kun ei uskalla luokan edessä pitää esitelmää.. luokka täynnä kiusaavia kusipäitä luokkatovereina. Jos saa kivan luokan niin yleensä ei tarvitse jännittää, koska siellä ei kiusata.
Kiva luokka on, mutta teini vaan pelkää. Ja ymmärrän häntä.
Minua ei teininä tuossa asiassa ymmärretty, isä vain haukkui hulluksi. Lopulta lopetin lukion esitelmien vuoksi.
Vanhempien olisi pitänyt ottaa yhteyttä opettajaan tai viedä lääkäriin minut.
ApHarjoittelee kotona paljon niin sujuu sitten koulussa hyvin.. Esiintymiskoulutusta kannattaa hankkia.
Ei auta, kun toinen melkein itkee. Jälkeenpäin selvisi, että kun valittanut pääkipua ja flunssaa (korona, niin niiden verukkeella pitää olla pois) niin onkin vain valehdellut, koska esitelmäpäivä.
Minusta hyvä, että asia hoidettiin pienryhmä esitelmällä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä olisi se jatkuva altistaminen tilanteille. Ja että viipyy niissä hiljalleen enemmän. Sitten voit huomata, että ahdistus hälvenee hetken kuluttua.
Olen siis itse 2 lapsen äiti, kärsin samasta vaivasta. Ylläolevat lauseet poimin youtubevideosta :D
Itsehän en uskalla edes naapureita moikata ja ne pitää mua varmaan ihan kummajaisena. En kuitenkaan halua siirtää ahdistusta lapsilleni ja tietenkin haluaisin kyetä olemaan "normaalisti" tilanteessa kuin tilanteessa. Korona iski just kun aloin altistaa itseäni näille tilanteille.. Arvaa onko tullut takapakkia :|
Bussissa ja kaupassa pystyn sentään nykyään olemaan. Tsemppiä.
Ap, mä en halua mitenkää pahoittaa sun (tai kenenkään muukaan. Siis en oikeasti halua!...) mieltä, mutta minkälainen ihminen hankkii säännöllisn väliajoin lapsia esimerkiksi sinunkin tapauksessa vain sen takia, että satut sairastamaan sosiaalisten tilanteiden pelkoa? Ei ole normaalia hankkia sen takia älyttömästi lapsia, jos et pysty heitä viemään kouluun, hakemaan koulusta, käymään koulun juhlissa, töissä et sen takia pysty olemaan jne.
Millaiset olot sinä teet sen takia lapsillesi? No tottakai sä annat huonoa esimerkkiä lapsille, ja opetat heitä tuolla tavalla jännittämään sosiaalisia tilanteita.
Hakeudu äkkiä ammattiauttajien pariin, sillä muuta keinoa ulospääsyyn ei oikein ole, kuin käsitellä niitä asioita jotka aiheuttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Kannattaa nyt vaan ajatella lasten elämää, ja palata heidän elämäänsä mukaan ene,män. Tutustu luokkakavereiden vanhempiin, ja hanki heistä uusoa tuttavia. Hae ammattiin johon olet opiskellut, tai alalle joka sua kiinnostaa ja ole avoin.
Se, että lukittaudut entistä syvemmälle lukkoon ei auta pääsemään tilanteesta pois. Se ei oo helppoa, mutta sitä voi itse monella eri tavalla helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä suosittelisin ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen, ja muista kertoa, että asian vuoksi et ole nyt työkykyinen. Rauhoittavat lääkkeet ei pidemmällä tähtäimellä toimi, mutta jokin lääkitys ja terapia yhdessä olisi varmaan sinun hoitomuodoksi sopiva. Tsemppiä!
Mulla myös sosiaalisten tilanteiden pelko, estynyt persoonallisuus jne. Kävin terapiassa 4 vuotta ja edelleen kärsin peloista. En ymmärrä mikä auttaa. IHmiset usein sanoo, että mene vaan rohkeasti ja tee asioita niin pääset peloista mutta olen tehnyt ja kävin koulunkin(selvisin koska kävin erityisoppilaitoksessa) Nyt taas pelkään kaikkea esim töiden tekoa missä pitää olla sosiaalisissa tilanteissa ihmisten kanssa. Ruokakauppaan silti uskallan mennä. Olen silti työnhakijana koska pitäisi olla "parantunut" . ....
Samat diagnoosit täällä. Itse olen huomannut, että jos välttelen sosiaalisia tilanteita, niin pelko kasvaa aina vain isommaksi. Siksi oon pyrkinyt menemään kaikkiin mukaan, vaikka se on ihan hirveää edelleen ja fyysisiä oireitakin tuottaa. Jälkikäteen siitä tulee kuitenkin hyvä olo, että nyt se on ohi, vaikka sanat meni taas sekaisin ja kädet valui hiestä. Mulla ainakin tulee hirveän huono ja ahdistunut olo pitkäksi aikaa siitä, jos jätän jotain väliin tekosyyllä tai livistämällä vain siksi, että se pelottaa ja ahdistaa.
Minulla tulee vain helpotus kun pääsen pälkähästä.
Ap
Mitäs jos asennoituisit siten, että voisit ylittää itsesi ja selviytyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä suosittelisin ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen, ja muista kertoa, että asian vuoksi et ole nyt työkykyinen. Rauhoittavat lääkkeet ei pidemmällä tähtäimellä toimi, mutta jokin lääkitys ja terapia yhdessä olisi varmaan sinun hoitomuodoksi sopiva. Tsemppiä!
Mulla myös sosiaalisten tilanteiden pelko, estynyt persoonallisuus jne. Kävin terapiassa 4 vuotta ja edelleen kärsin peloista. En ymmärrä mikä auttaa. IHmiset usein sanoo, että mene vaan rohkeasti ja tee asioita niin pääset peloista mutta olen tehnyt ja kävin koulunkin(selvisin koska kävin erityisoppilaitoksessa) Nyt taas pelkään kaikkea esim töiden tekoa missä pitää olla sosiaalisissa tilanteissa ihmisten kanssa. Ruokakauppaan silti uskallan mennä. Olen silti työnhakijana koska pitäisi olla "parantunut" . ....
Ei siinä minusta mitään ihmeellistä ole, että olet alkanut uudestaan pelätä enemmän. Itsellänikin on vähän niin, että kun on aikoja, jolloin on menoa ja meininkiä, alkaa kaikki pelot painua taka-alalle, mutta jos olen monta päivää kotona, sydän hakkaa jo kauppaan mennessä. Usko pois, ainoa keino parantua on vain sitkeästi altistaa itseään toisten ihmisten seuralle. Aloita jostain melko helposta. Jos vaikka et yleensä uskalla tervehtiä ihmisiä viedessäsi lapsia harrastukseen, sanotkin "hei", mutta et vaadi mitään small talkia itseltäsi vaan kehut itseäsi jo yhdestä tervehdyksestä. Siis tuo oli vain esimerkki. Tai katsot kaupan kassaa silmiin ja kiität, jos et yleensä uskalla. Mikä sinulle nyt vain on sellainen pieni askel eteenpäin. Luulen, että vaikka olisi miten hyvät terapiat ym., niin silti se ratkaiseva asia on, uskaltaako lähteä kotoa vai ei. Usko pois, lapsesi tulevat sinua kiittämään tästä, sillä olet myös esimerkki siitä, miten elämää eletään - ei vanhemmuus ole vain hoivaa ja keskinäistä seuranpitoa.
Ai meinaatko että elämää ei voi elää näin? Hyvin se on tähänkin asti onnistunut ja olen melkein 40v.
Teini meillä teki esitelmän pienryhmässä, kun ei uskaltanut koko luokan edessä. Ja minusta se on ok ja mahtavasti tehty opettajalta.
Enemmän ymmärrystä erilaisille ihmisille.
Kun kerran nykyään hyväksytään eri rodut ja erilaiset kehot, niin miksi ei eri luonteisia ihmisiä?
ApTaitaa olla ilkeä luokka, kun ei uskalla luokan edessä pitää esitelmää.. luokka täynnä kiusaavia kusipäitä luokkatovereina. Jos saa kivan luokan niin yleensä ei tarvitse jännittää, koska siellä ei kiusata.
Kiva luokka on, mutta teini vaan pelkää. Ja ymmärrän häntä.
Minua ei teininä tuossa asiassa ymmärretty, isä vain haukkui hulluksi. Lopulta lopetin lukion esitelmien vuoksi.
Vanhempien olisi pitänyt ottaa yhteyttä opettajaan tai viedä lääkäriin minut.
ApHarjoittelee kotona paljon niin sujuu sitten koulussa hyvin.. Esiintymiskoulutusta kannattaa hankkia.
Ei auta, kun toinen melkein itkee. Jälkeenpäin selvisi, että kun valittanut pääkipua ja flunssaa (korona, niin niiden verukkeella pitää olla pois) niin onkin vain valehdellut, koska esitelmäpäivä.
Minusta hyvä, että asia hoidettiin pienryhmä esitelmällä.
Ap
Haluatko että lapsesta tulee samanlainen työn ja koulujen välttelijä kuin sinusta? Moka on lahja, siitä voi oppia ja siihen voi suhtautua huumorilla rennosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut siihen tulokseen, että nämä sosiaalisesti ahdistuneet on AIVAN JÄRKYTTÄVÄN itsekeskeisiä ihmisiä. Siis eihän kukaan voi tosissaan kuvitella, että kaikki muut vain koko ajan kyttäisivät JUURI SINUN virheitäsi. Jokaisella riittää niissä omissa asioissaan ihan riittävästi murehdittavaa, ei niillä riitä aikaa eikä energiaa välittää sinusta. Voisi auttaa, jos vaikka ryhtyisit sijaisvanhemmaksi jollekin traumatisoituneelle lapselle, tai vaikka useammallekin, niin ei jäisi niin paljon aikaa murehtia omia olemattomia pelkojaan.
No sitten olet mielestäni tullut väärään lopputulokseen. 🙂
Usein tästä sairaudesta kärsivät ovat armollisia itseään kohtaan, mutta armottomia itsellensä.
Päähän on juurtunut tietty negatiivinen ajatusmalli, jota aivot pakonomaisesti toistavat. Näitä ajatusmalleja pitäisi lähteä tietoisesti avaamaan ja muuttamaan. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta omalla kohdalla ei ollut. Takana käsittelemättömiä vaikeita asioita, jonka vuoksi masennuin ja tuli sosiaalisten tilanteiden pelko. Nämä ovat aivojen tapa suojella ihmistä menemästä tilanteisiin, jossa ihminen kokee stressiä ja ahdistusta.
Pienin askelin pitäisi saada tilanteista positiivisia kokemuksia, jotta aivojen käsitys tilanteesta muuttuu. Samalla mieli ja kroppa alkaa tilanteessa rauhoittua.
Itse olen käynyt psykologin luona juttelemassa ja pääsin lääkärin kautta sosiaalisten pelkojen nettiterapiaryhmään.
Opiskelin ja olen työelämässä. Helppoa ei todellakaan aina ollut, mutta nyt olen niin kiitollinen, että uskalsin kohdata pelkojani. Ne todentotta ajan kanssa hälvenevät.
Joskus saattaa tulla ahdistavia olotiloja, mutta pääosin olo on kevyt ja onnellinen nykyisin.
Tsemppiä kaikille, jotka sairaudesta kärsivät!
Uskaltakaa kohdata pelkojanne ja olkaa armollisia itsellenne. Parantuminen vie myös aikaa. 🙂
Ap:n lapset jäävät paitsi monesta ihanasta jutusta, jos äiti vaan pelkää...
Valmistujaiset, häät, ym.? Ethän vain tee lapsistasi arkoja, ettet itse "menetä" mitään heidän elämästään? Älä rankaise lapsia omista heikkouksistasi, yritä hoidattaa itsesi kuntoon AP!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun edessä on itselle haastava tilanne, on jännittäminen täysin luonnollista. Jännittämistä ei pitäisikään hävetä tai kieltää. Kulttuurissamme saatetaan ajatella, että jännitys ei saisi näkyä. Tästä peittelystä voi syntyä harha, ettei kukaan muu jännitä. Kuitenkin valtaosa meistä jännittää silloin tällöin erilaisia vuorovaikutus- ja esiintymistilanteita. Suomalaisista 70 % kokee joskus jännittävänsä esiintymistilanteissa.
Kyse on luonnollisesta reaktiosta, mutta moni meistä reagoi näihin oireisiin jännittämällä. Tällöin kehossa tuntuvia tuntemuksia säikähtää. Herää pelko, että punastuminen, hikoilu tai tärinä näkyvät ulospäin. Epävarmuus ja ajatukset epäonnistumisesta valtaavat mielen, mikä vain vahvistaa kehon reaktiota.
Kun opit tunnistamaan tuntemuksesi, voit oppia hyväksymään ne luonnollisina reaktioina sekä löytämään niihin rauhoittumis- ja rentoutuskeinoja. Lisäksi tunnistamalla sinulle pahimmat tilanteet voit löytää sopivat selviytymiskeinot tilanteisiin.
https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/jannittaminen/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä suosittelisin ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen, ja muista kertoa, että asian vuoksi et ole nyt työkykyinen. Rauhoittavat lääkkeet ei pidemmällä tähtäimellä toimi, mutta jokin lääkitys ja terapia yhdessä olisi varmaan sinun hoitomuodoksi sopiva. Tsemppiä!
Mulla myös sosiaalisten tilanteiden pelko, estynyt persoonallisuus jne. Kävin terapiassa 4 vuotta ja edelleen kärsin peloista. En ymmärrä mikä auttaa. IHmiset usein sanoo, että mene vaan rohkeasti ja tee asioita niin pääset peloista mutta olen tehnyt ja kävin koulunkin(selvisin koska kävin erityisoppilaitoksessa) Nyt taas pelkään kaikkea esim töiden tekoa missä pitää olla sosiaalisissa tilanteissa ihmisten kanssa. Ruokakauppaan silti uskallan mennä. Olen silti työnhakijana koska pitäisi olla "parantunut" . ....
Ei siinä minusta mitään ihmeellistä ole, että olet alkanut uudestaan pelätä enemmän. Itsellänikin on vähän niin, että kun on aikoja, jolloin on menoa ja meininkiä, alkaa kaikki pelot painua taka-alalle, mutta jos olen monta päivää kotona, sydän hakkaa jo kauppaan mennessä. Usko pois, ainoa keino parantua on vain sitkeästi altistaa itseään toisten ihmisten seuralle. Aloita jostain melko helposta. Jos vaikka et yleensä uskalla tervehtiä ihmisiä viedessäsi lapsia harrastukseen, sanotkin "hei", mutta et vaadi mitään small talkia itseltäsi vaan kehut itseäsi jo yhdestä tervehdyksestä. Siis tuo oli vain esimerkki. Tai katsot kaupan kassaa silmiin ja kiität, jos et yleensä uskalla. Mikä sinulle nyt vain on sellainen pieni askel eteenpäin. Luulen, että vaikka olisi miten hyvät terapiat ym., niin silti se ratkaiseva asia on, uskaltaako lähteä kotoa vai ei. Usko pois, lapsesi tulevat sinua kiittämään tästä, sillä olet myös esimerkki siitä, miten elämää eletään - ei vanhemmuus ole vain hoivaa ja keskinäistä seuranpitoa.
Ai meinaatko että elämää ei voi elää näin? Hyvin se on tähänkin asti onnistunut ja olen melkein 40v.
Teini meillä teki esitelmän pienryhmässä, kun ei uskaltanut koko luokan edessä. Ja minusta se on ok ja mahtavasti tehty opettajalta.
Enemmän ymmärrystä erilaisille ihmisille.
Kun kerran nykyään hyväksytään eri rodut ja erilaiset kehot, niin miksi ei eri luonteisia ihmisiä?
ApTaitaa olla ilkeä luokka, kun ei uskalla luokan edessä pitää esitelmää.. luokka täynnä kiusaavia kusipäitä luokkatovereina. Jos saa kivan luokan niin yleensä ei tarvitse jännittää, koska siellä ei kiusata.
Kiva luokka on, mutta teini vaan pelkää. Ja ymmärrän häntä.
Minua ei teininä tuossa asiassa ymmärretty, isä vain haukkui hulluksi. Lopulta lopetin lukion esitelmien vuoksi.
Vanhempien olisi pitänyt ottaa yhteyttä opettajaan tai viedä lääkäriin minut.
ApHarjoittelee kotona paljon niin sujuu sitten koulussa hyvin.. Esiintymiskoulutusta kannattaa hankkia.
Ei auta, kun toinen melkein itkee. Jälkeenpäin selvisi, että kun valittanut pääkipua ja flunssaa (korona, niin niiden verukkeella pitää olla pois) niin onkin vain valehdellut, koska esitelmäpäivä.
Minusta hyvä, että asia hoidettiin pienryhmä esitelmällä.
Ap
Ap toimi juuri oikein. Todennäköisesti poika sai esiintymisestä hyvän kokemuksen. Todennäköisemmin uskaltautuu jossakin vaiheessa koko luokan eteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut siihen tulokseen, että nämä sosiaalisesti ahdistuneet on AIVAN JÄRKYTTÄVÄN itsekeskeisiä ihmisiä. Siis eihän kukaan voi tosissaan kuvitella, että kaikki muut vain koko ajan kyttäisivät JUURI SINUN virheitäsi. Jokaisella riittää niissä omissa asioissaan ihan riittävästi murehdittavaa, ei niillä riitä aikaa eikä energiaa välittää sinusta. Voisi auttaa, jos vaikka ryhtyisit sijaisvanhemmaksi jollekin traumatisoituneelle lapselle, tai vaikka useammallekin, niin ei jäisi niin paljon aikaa murehtia omia olemattomia pelkojaan.
No sitten olet mielestäni tullut väärään lopputulokseen. 🙂
Usein tästä sairaudesta kärsivät ovat armollisia itseään kohtaan, mutta armottomia itsellensä.
Päähän on juurtunut tietty negatiivinen ajatusmalli, jota aivot pakonomaisesti toistavat. Näitä ajatusmalleja pitäisi lähteä tietoisesti avaamaan ja muuttamaan. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta omalla kohdalla ei ollut. Takana käsittelemättömiä vaikeita asioita, jonka vuoksi masennuin ja tuli sosiaalisten tilanteiden pelko. Nämä ovat aivojen tapa suojella ihmistä menemästä tilanteisiin, jossa ihminen kokee stressiä ja ahdistusta.
Pienin askelin pitäisi saada tilanteista positiivisia kokemuksia, jotta aivojen käsitys tilanteesta muuttuu. Samalla mieli ja kroppa alkaa tilanteessa rauhoittua.Itse olen käynyt psykologin luona juttelemassa ja pääsin lääkärin kautta sosiaalisten pelkojen nettiterapiaryhmään.
Opiskelin ja olen työelämässä. Helppoa ei todellakaan aina ollut, mutta nyt olen niin kiitollinen, että uskalsin kohdata pelkojani. Ne todentotta ajan kanssa hälvenevät.
Joskus saattaa tulla ahdistavia olotiloja, mutta pääosin olo on kevyt ja onnellinen nykyisin.Tsemppiä kaikille, jotka sairaudesta kärsivät!
Uskaltakaa kohdata pelkojanne ja olkaa armollisia itsellenne. Parantuminen vie myös aikaa. 🙂
Armollisia muita kohtaan ja armottomia itsellensä oli tarkoitus siis laittaa.
Kannattaa katsoa ap oppia koomikoilta ja näyttelijöiltä ja muilta ammattiesiintyjiltä.. paljon mokailevat mutta se heitä tunnu haittaavan. Joskus heitäkin on ujostuttanut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mä en halua mitenkää pahoittaa sun (tai kenenkään muukaan. Siis en oikeasti halua!...) mieltä, mutta minkälainen ihminen hankkii säännöllisn väliajoin lapsia esimerkiksi sinunkin tapauksessa vain sen takia, että satut sairastamaan sosiaalisten tilanteiden pelkoa? Ei ole normaalia hankkia sen takia älyttömästi lapsia, jos et pysty heitä viemään kouluun, hakemaan koulusta, käymään koulun juhlissa, töissä et sen takia pysty olemaan jne.
Millaiset olot sinä teet sen takia lapsillesi? No tottakai sä annat huonoa esimerkkiä lapsille, ja opetat heitä tuolla tavalla jännittämään sosiaalisia tilanteita.
Hakeudu äkkiä ammattiauttajien pariin, sillä muuta keinoa ulospääsyyn ei oikein ole, kuin käsitellä niitä asioita jotka aiheuttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Kannattaa nyt vaan ajatella lasten elämää, ja palata heidän elämäänsä mukaan ene,män. Tutustu luokkakavereiden vanhempiin, ja hanki heistä uusoa tuttavia. Hae ammattiin johon olet opiskellut, tai alalle joka sua kiinnostaa ja ole avoin.
Se, että lukittaudut entistä syvemmälle lukkoon ei auta pääsemään tilanteesta pois. Se ei oo helppoa, mutta sitä voi itse monella eri tavalla helpottaa.
Mitä olen pakosta näitä luokkakaverien vanhempia tavannut, niin samanlaisia arkoja hissukoita kuin minä. Eli ei niistä tuttavia saa.
Ollaan muutettu muutama vuosi sitten uudelle paikkakunnalle, ja kyllähän se vähän harmittaa, että meillä ei ole mitään kyläpaikkaa, minne mennä perheenä, ja minulla 0 ystävää.
Omassa lapsuudessa oli paljon tuttavia, joissa vierailtiin, äidillä paljon ystäviä ja tuttuja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä suosittelisin ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen, ja muista kertoa, että asian vuoksi et ole nyt työkykyinen. Rauhoittavat lääkkeet ei pidemmällä tähtäimellä toimi, mutta jokin lääkitys ja terapia yhdessä olisi varmaan sinun hoitomuodoksi sopiva. Tsemppiä!
Mulla myös sosiaalisten tilanteiden pelko, estynyt persoonallisuus jne. Kävin terapiassa 4 vuotta ja edelleen kärsin peloista. En ymmärrä mikä auttaa. IHmiset usein sanoo, että mene vaan rohkeasti ja tee asioita niin pääset peloista mutta olen tehnyt ja kävin koulunkin(selvisin koska kävin erityisoppilaitoksessa) Nyt taas pelkään kaikkea esim töiden tekoa missä pitää olla sosiaalisissa tilanteissa ihmisten kanssa. Ruokakauppaan silti uskallan mennä. Olen silti työnhakijana koska pitäisi olla "parantunut" . ....
Samat diagnoosit täällä. Itse olen huomannut, että jos välttelen sosiaalisia tilanteita, niin pelko kasvaa aina vain isommaksi. Siksi oon pyrkinyt menemään kaikkiin mukaan, vaikka se on ihan hirveää edelleen ja fyysisiä oireitakin tuottaa. Jälkikäteen siitä tulee kuitenkin hyvä olo, että nyt se on ohi, vaikka sanat meni taas sekaisin ja kädet valui hiestä. Mulla ainakin tulee hirveän huono ja ahdistunut olo pitkäksi aikaa siitä, jos jätän jotain väliin tekosyyllä tai livistämällä vain siksi, että se pelottaa ja ahdistaa.
Minulla tulee vain helpotus kun pääsen pälkähästä.
Ap
Ihan luonnollista, että tulee helpottunut olo kun hankalia asioita välttelee. Hetkeksi. Entä pitkällä tähtäimellä? Tuollainen malli ei vaan toimi, pelko tilanteita kohtaan kasvaa kun välttelyä jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut siihen tulokseen, että nämä sosiaalisesti ahdistuneet on AIVAN JÄRKYTTÄVÄN itsekeskeisiä ihmisiä. Siis eihän kukaan voi tosissaan kuvitella, että kaikki muut vain koko ajan kyttäisivät JUURI SINUN virheitäsi. Jokaisella riittää niissä omissa asioissaan ihan riittävästi murehdittavaa, ei niillä riitä aikaa eikä energiaa välittää sinusta. Voisi auttaa, jos vaikka ryhtyisit sijaisvanhemmaksi jollekin traumatisoituneelle lapselle, tai vaikka useammallekin, niin ei jäisi niin paljon aikaa murehtia omia olemattomia pelkojaan.
Usein tästä sairaudesta kärsivät ovat armollisia itseään kohtaan, mutta armottomia itsellensä.
En ymmärrä mitä tämä tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsoa ap oppia koomikoilta ja näyttelijöiltä ja muilta ammattiesiintyjiltä.. paljon mokailevat mutta se heitä tunnu haittaavan. Joskus heitäkin on ujostuttanut!
Olen kyllä kauhistellut miten ne uskaltaa. Viimeksi kauhistelin korona tiedotustilaisuutta, jossa ministerit esiintyi. Itkettikin.
Harmitti, että en saa koskaan korkeakoulu tutkintoa, koska olen hullu.
Välillä mietin tämän kaiken päättämistä oman käden kautta, mutta lasten vuoksi jaksan elää.
Ap
Jännittäjiä on pilvin pimein myös julkkiksissa.. Saanut lukea lehdestä paljon esimerkkejä.
Tutut kertovat: Hauska Putous-mies Jussi Vatanen on siviilissä ujo mietiskelijä
https://www.is.fi/viihde/art-2000000716934.html
Näyttelijä Jenni Kokander on ujo ja tavallinen – ja pelkää tuottavansa ihmisille pettymyksen: ”Siviilielämässä en voi vetäytyä roolihahmoni suojaan”
https://seura.fi/viihde/julkkikset/nayttelija-jenni-kokander-on-ujo-ja-…
8 julkkista, jotka kärsivät ujoudesta - olisitko uskonut?
https://www.voice.fi/viihde/a-146951
Vierailija kirjoitti:
Jännittäjiä on pilvin pimein myös julkkiksissa.. Saanut lukea lehdestä paljon esimerkkejä.
Tutut kertovat: Hauska Putous-mies Jussi Vatanen on siviilissä ujo mietiskelijä
https://www.is.fi/viihde/art-2000000716934.html
Näyttelijä Jenni Kokander on ujo ja tavallinen – ja pelkää tuottavansa ihmisille pettymyksen: ”Siviilielämässä en voi vetäytyä roolihahmoni suojaan”
https://seura.fi/viihde/julkkikset/nayttelija-jenni-kokander-on-ujo-ja-…
8 julkkista, jotka kärsivät ujoudesta - olisitko uskonut?
https://www.voice.fi/viihde/a-146951
Mun kaltaiset sekopäät ei ikinä eksyisi lavalle.
Nuo on normi ihmisiä.
Ap
https://seura.fi/ilmiot/tarinat/tunnettu-nayttelija-avautuu-esiintymisj…
Kärsitkö esiintymisjännityksestä? Näin näyttelijä selätti sen
Minä rupesin yrittäjän vaimoksi ja työpaikka on kotona. Myöhemmin olen tajunnut että minulla on sos.tilanteiden pelko. Erityisesti koulumaailma tai juhlatilaisuudet kutsut jossa on paljon ihmisiä ahdistaa.
Naisten tunteita vähätellään yhä edelleen. Hulluksi tai hysteerikseksi syyttäminen on yleistä varsinkin silloin, kun mies on neuvoton naisen tunteiden edessä. Jos miehesi väittää sinua hulluksi, kun kerrot tunteistasi tai toiveistasi, se kertoo paljon enemmän hänestä kuin sinusta.