Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko. Olen nyt vuosia paennut työtä / opiskelua tekemällä vauvan kolmen vuoden välein. Nyt alan olla liian vanha vauvan äidiksi. Mitäs nyt?
15.04.2021 |
Mikä auttoi sua? Saako tk:sta helposti rauhoittavia?
Voin mennä häihin ja synttäreille, kun sitä ennen voi ottaa rohkaisu ryyppyjä. Mies hoitaa vanhempain vartit ja illat, plus kevät ja joulujuhlat. Luojan kiitos Koronasta! Päästiin näistäkin.
Kommentit (194)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei siihen auta kuin altistaa itseään sosiaalisille tilanteille, niihinkin tottuu. Ja opetella suhtautumaan itseensä vähemmän vakavasti. Et ole maailman tärkein henkilö, eikä ketään oikeasti kiinnosta sun toilailut. Vaikka mokaisitkin itsesi sosiaalisessa tilanteessa, ei sillä ole mitään väliä, koska miksi olisi? Ei siihen kuole. Olet vain yksi rippunen tässä maailmankaikkeudessa.
T: Ex-pelkuri
Tämä on ihan totta. Ei sosiaalisiin tilanteisiin välttämättä totu siten, että ne kivoiksi muuttuisi, mutta ehkä vähemmän elämää hallitseviksi.
Itse yritin töissä aluksi vältellä kaikkia sosiaalisia tilanteita. Aika pitkään toimin sillä tavalla. Aina, kun pakko oli, niin änkyttäen ja sanat seoten jotain sanoin. Olivat varmaan ymmärtäneet ahdistukseni, ja kehuivat noita änkytyksiä hyviksi pointeiksi ja vaikuttivat tosi iloisilta, kun osallistuin, vaikkei ulosanti todellakaan ollut kovin kiitettävää. Jotenkin aloin ymmärtämään, että nehän on mun puolella ja niitä kiinnostaa mun jutut. Edelleen änkytän ja takeltelen ja ahdistun, mutta en anna sen häiritä elämääni. Paitsi valvomalla jännityksestä palaveria edeltävän yön.
No näköjään sun vaihtoehdot on:
1. työskentelet oman ajattelusi / mielesi kanssa, etkä anna periksi.
2. eristyt kotiin.
3. alkoholisoidut.
Kun tuossa kuviossa on lapsiakin niin ei sulla ole muita vaihtoehtoja kuin ensimmäinen.
Et sä terveyskeskuksesta rauhoittavia tuohon saa. Propralia tai mielialalääkityksen kyllä.
Olen samaa mieltä, että tässä on nyt taas äiti, joka käyttää lapsiaan hyväksi omien traumojensa hoitoon. Halveksittavaa käytöstä. Ammattiapuakin olisi saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tekisit jonkun rikoksen josta saa ehdollisen tuomion? Vankilassa olet turvassa, varsinkin jos pyydät päästä eristykseen. Henkirikoksestahan ei saa juuri mitään joten kannattaa joko tehdä iso huumerikos tai talousrikos. Niistä pääsee vuosiksi suojaan vankilaan.
Se on ehdoton tuomio, jos vankilaan joutuu
Joo sori huomasin virheen, mutta kun sitä ei voi tekstistä korjata. Ehdoton siis.
Minulla on myös sosiaalisten tilanteiden pelko, ja sitten vielä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö sekä estynyt persoonallisuus.
Pystyn menemään paikkoihin, kuten kauppa tai kirjasto tai kauppakeskus ihan helposti - kunhan saan toimia kuten aina ennenkin. Jos vaikka vaatekaupassa hälytin pärähtää kohdallani huutamaan (turhaan, totta kai), minulla menee viikkoja toipua asiasta. Sitten on sellaisia paikkoja, joihin menen suh hyvin, kuten uimahalliin tai kylpylään lasten kanssa, tai ravintolaan tai kahvilaan (kunhan on tuttu paikka, eikä mikään ruuhkainen Subway). Lääkäriin menen koska on pakko, hammaslääkäriin myös, mutta se vaatii minulta paljon ja toipumiseen menee aikaa.
Se, mihin en pysty, on muiden edessä toimiminen. En pysty käymään esimerkiksi koulua, koska sen ympäristön ja muiden ihmisten aiheuttama ahdistus ja pelko syö kaikki voimavarani. Käyn kyllä vanhempainilloissa, vien lapsia harrastuksiin ja uusille kavereille, esittäydyn normaalisti ja voin jäädä kahville. Mutta sisintäni kalvaa silloin järkyttävä pelko ja huoli siitä, että tuo ihminen tuossa halveksuu minua. Pelkään, että kelpaa.
En pysty ajamaan autoa, ja täyteen bussiin nouseminen on minulle todella kamalaa. Ja olen kuitenkin vanhempi. Olen myöskin työkyvyttömyyseläkkeellä, ja asia on useasti ongelma muille enemmän kuin minulle tai perheelleni. Voi olla, että lapseni sitten tästä välillisesti kärsivät, mutta toisaalta minä en ole: neurootikko, päihteiden käyttäjä, väkivaltainen tai edes kouluvastainen. Lapsilleni puhun, että maailma on heille avoin ja mahdollinen, ja puhun koulutuksen tärkeydestä ja siitä, että autan aina parhaani mukaan heitä. Tiedän kokemuksesta, että teen paljon enemmän lasten kanssa kuin moni muu, ja olen paljon avoimempi elämän ja maailman suhteen kuin moni vanhempi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei siihen auta kuin altistaa itseään sosiaalisille tilanteille, niihinkin tottuu. Ja opetella suhtautumaan itseensä vähemmän vakavasti. Et ole maailman tärkein henkilö, eikä ketään oikeasti kiinnosta sun toilailut. Vaikka mokaisitkin itsesi sosiaalisessa tilanteessa, ei sillä ole mitään väliä, koska miksi olisi? Ei siihen kuole. Olet vain yksi rippunen tässä maailmankaikkeudessa.
T: Ex-pelkuri
Tää on niin totta! Kaikki luulevat aina, että juuri minua ihmiset tarkkailee, mutta kaikki ajattelevat itsestään noin. Itse olen koulukiusattu ja näin aikuisenakin jännitän eri tilanteissa, punastun ja hikoilen, mutta monesti otan tilanteen huumorilla esille ja tilanne ”raukeaa”. Ihmiset ovat ymmärtäväisiä kun itsekin on ymmärtävä. Kun lempeydellä suhtautuu itseensä ja muihin, niin kyllä siihen myös samalla lailla vastataan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei siihen auta kuin altistaa itseään sosiaalisille tilanteille, niihinkin tottuu. Ja opetella suhtautumaan itseensä vähemmän vakavasti. Et ole maailman tärkein henkilö, eikä ketään oikeasti kiinnosta sun toilailut. Vaikka mokaisitkin itsesi sosiaalisessa tilanteessa, ei sillä ole mitään väliä, koska miksi olisi? Ei siihen kuole. Olet vain yksi rippunen tässä maailmankaikkeudessa.
T: Ex-pelkuri
Ei totu. Olen altistanut usein,Jännitän silti ja stressaan koko ajan
No eihän se juttu olekaan se, jännittääkö sinua vai ei, vaan se, teetkö sen homman vai et. Jos koulussa on vanhempainvartti, juju on siinä, että siinä hoidetaan niitä lapsen asioita. Se on sinänsä ihan sama, jännittääkö sinua vai ei. Teet sen lapsen hyväksi. Myönnät itsellesi, että pelottaa ihan p*rkeleesti, mutta päätät vain tehdä jonkin asian ja se jännitys on yksi hailee. Itselläni on jännittämisessä auttanut juuri se, että kun hoidan lasten asioita, ajattelen, että se lapsen etu on paljon tärkeämpi asia kuin se, jännittääkö minua vai ei. Laitan itseni likoon, enkä edes mieti tuntuuko hyvältä, keskityn tekemään moraalisesti oikein. Jossain vaiheessa se jännityskin alkaa lieventyä, mutta luultavasti saat tosi monta kertaa tehdä asioita jännittäen ennen kuin niin tapahtuu. Ja jos pidät taukoa näissä itsesi altistamisissa, jännitys pahenee taas. Se parantuminen on maraton, ei pikamatka. Juokse se edes lastesi takia, olet heille esimerkkinä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on avutonta porukkaa ja sitten vielä ihmetellään kun tämä maa on suossa kaulaa myöten.Olet UUSAVUTON TYHMÄ LEHMÄ.
Hei haloo kaikki vastanneet, aloittaja juuri sanoi hommanneensa 3 lasta "tekosyynä" olla menemättä ulos ja samassa viestissä yhdyssanavirheiden saattelemana kyselee, mistä saisi rauhoittavia lääkkeitä...
0/5 provo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni taas on niin, että lapset toimii ns.suojakilpenä. Hoidan heidän asiat ja ennen koronaa kävin muskareissa, kerhoissa yms, mutta ilman lapsia en mielelläni mene mihinkään uuteen tilanteeseen. Ne on ihan painajaista..olen käynyt muutaman työpätkän ja se on todella raskasta, en juuri nuku kun pelkään ja jännitän seuraavaa työpäivää. Kaiken päälle olen aina saanut hyvää palautetta työstäni, mutta se paniikki on koko ajan päällä. Kotona en pysty keskittymään mihinkään kun mietin vaan sitä töihin menoa.
Beetasalpaaja auttaa - ihan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Beetasalpaaja auttaa - ihan oikeasti.
Auttaako se psyykkisesti vai vain fyysisesti? Toki, jos fyysiset oireet jäisi pois eivätkä huutaisi mielelle "panikoi", niin varmaan psyykkisetkään oireet eivät niin helposti tulisi.
Tuollaista tulevaisuutta minäkin pelkään!
Sairastuin vakavasti ja työt vaihtui eläkkeeseen.
No ota loparit ja rupea kotiäidiksi, jos et halua töitä tehdä, kun varmaan lapsiakin on siunaantunut melkomoinen katras. Ei siinä ole mitään väärää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on avutonta porukkaa ja sitten vielä ihmetellään kun tämä maa on suossa kaulaa myöten.Olet UUSAVUTON TYHMÄ LEHMÄ.
Sinä olet lehmä.
eri
Lievää autismia? Ei auta harjoittelu, pelko on ja pysyy!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Beetasalpaaja auttaa - ihan oikeasti.
Auttaako se psyykkisesti vai vain fyysisesti? Toki, jos fyysiset oireet jäisi pois eivätkä huutaisi mielelle "panikoi", niin varmaan psyykkisetkään oireet eivät niin helposti tulisi.
Proput auttaa fyysisesti,tarvitset pameja ja käy hakemassa niitä,tosin jos olet vielä nuori epäilen ettei kirjoiteta niitä.
Painostathan ensimmäisiä lapsia jo tekemään sulle lapsenlapsia?