Olen Drifloon ja kerron tässä vähän tässä itsestäni

Tuulisessa säässä me liikumme iltasella parvissa, varsinkin syksyllä kun on ihanan koleaa ja kosteaa, ja me ajelehdimme ilmavirran mukana sillä olemme sisältä onttoja ja joskus, jos meihin tulee reikä, alamme kirkumaan korvia särkevällä ja kauas kantavalla äänellä sillä olemme täynnä kaasuja ja varastettuja sieluja. Näytämme pieniltä violeteilta ilmapalloilta joiden lakeen on tarrautunut hattaraa, mutta tosin ulkonäkömme ei meitä haittaa sillä se auttaa meitä saalista aamiainen ruokaa. Etsimme kotoa karanneita ja yksin kuljeskelevia pieniä lapsia ja saaliin havaittuamme tarraamme lonkeroillamme lasta kädestä ja raahaamme tämän kauas pois tuonpuoleiseen, siis mikäli tämä lapsi on sopivan kevyt eikä liian raskasta sorttia tai yritä väkisin leikkiä meillä, jolloin karkaamme kyllä kiireesti pois. Olen myös joskus kuullut että luonteen, käytöksemme ja elintapamme vuoksi, meitä kutsutaan "vaeltavien sielujen tienviitoiksi." Ja kun me kasvamme tarpeeksi ja voimistumme , kehitymme Drifblimeiksi jotka jaksavat kantaa aikuisia ja kokonaisia seurueita mukanaan.