Täytyykö minun väittää, että minulla oli hyvät vanhemmat,

Huomannu saman et ei saa puhua siitä jos vanhemmat teki jtn väärin. Mulla on eräs sukulainen joka suuttuu ku puhun toisesta vanhemmasta ja hänen väkivaltaisuudesta. Hän toitottaa et vanhempani välittää musta ja et tollasen muistelu on turhaa.

Se on sen keskustelukumppanin ongelma, jos se ei ole ymmärtänyt, että kaikki vanhemmat eivät ole kultaisia.

Olen ennenkin lukenut täällä, että huonojen vanhempien tekoja joutuu salaamaan, ettei järkytä muita.

Tarviiko niistä puhua ollenkaan? Ohita ja vaihda puheenaihetta.

Vieraan keskustelukumppanin kanssa kai yleensä kierrellään enemmän. Tutumman kanssa voi avautua enemmän.

Suoraan kysymykseen 'oliko sulla hyvät vanhemmat', vastaisin välttelevästi 'olihan ne'. Eli valehtelisin, koska en haluaisi asiasta puhua.

Jos vastaisin 'ei', tulisi varmasti lisäkysymyksiä, joihin en haluaisi vastata.

Suojelisin näin itseäni. En kohteliaisuudesta.

Miksi ihmeessä kukaan kysyy oliko sulla hyvätvanhemmat? Joku terapiaistunto?

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko niistä puhua ollenkaan? Ohita ja vaihda puheenaihetta.

Ei tarvitse, olisi kyllä outoa, jos kukaan alkaisi moista utelemaan.

Valehtelu ei varmaan tunnu hyvältä.

Mitä jos sanoisit: "Eivät olleet ihan mallivanhempia. Mutta ei siitä nyt kannata puhua. Mitäs muuten meinasit illemmalla tehdä?"