Huusin tänään lapselleni, todella paha mieli ollut itsellä siitä loppupäivän
Kyseessä uhmaikäinen, joka usein ihan yllättäen ja ilman mitään ennakkovaroitusta saattaa lyödä minua, raapia kasvojani, kiskoa housuni/hameeni alas ja vastaavaa. Lähes aina jaksan kieltää, selittää miksi niin ei saa tehdä, viedä tilanteesta pois jne. Mutta nyt olen muutenkin väsynyt, niin tuli raja vastaan, siitä itsekin yllätyin. Oli jo kolme kertaa tänään kiskaissut hameeni alas, pari kertaa yrittänyt lyödä ja nämä kaikki tilanteet olin selvittänyt tiukasti kieltämällä ja rauhallisesti, mutta kun neljännen kerran kiskoi hameeni taas alas niin karjaisin täysiä että lopeta, älä ikinä tee noin. Lapsi tietenkin säikähti ja alkoi itkemään. Otin syliin ja lohdutin ja selitin miksi huusin.
Minulla on ollut asiasta kamalan paha mieli koko päivän, tiedän että tein väärin kun karjuin mutta en voi sille mitään että rajani tuli vastaan. Olisiko kellään viisaita sanoja tai vaikka vertaistukea?
Älä tunne syyllisyyttä siitä että pistät lapselle rajat. Lapsen tulee tietää että tekee väärin. Jatka vain ärähtelyjäsi jos ei oppi mene perille.