Huusin tänään lapselleni, todella paha mieli ollut itsellä siitä loppupäivän

Minusta et tehnyt mitään väärää. Lapsi ei lopettanut useista kielloista huolimatta, teit ihan oikein kun ärähdit.

Ihan tavallista että joskus palaa käämi. Se että tunnet pahaa oloa, kertoo että olet hyvä vanhempi. Moni huutaa lapselleen ilman minkäänlaisia tunnontuskia.

Eiköhän lapsen ole aika alkaa oppimaan muiden kunnioittamista. Käytte läpi tärkeää oppimisvaihetta. Lapsi ja sinä. Pidä omat rajasi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta et tehnyt mitään väärää. Lapsi ei lopettanut useista kielloista huolimatta, teit ihan oikein kun ärähdit.

Karjaisin täysiä. Olisi varmaan vähän pienempikin ärähdys riittänyt :( .

Ap

Tekee hyvää myös lapselle huomata, että aikuisetkin ”mokaavat”, ja pyytävät sitä sitten anteeksi. Pääasia oli, että otit syliin ja kerroit, että miksi huusit. Turha potea huonoa omaatuntoa, uskon, että suurin osa vanhemmista ärähtää jossain vaiheessa lapsilleen kerran tai useammin. Mielestäni pääasia on, että kodin perusilmapiiri on turvallinen :)

Noinhan eläintenkin emot tekevät, jollei pennut lopeta kiellettyä asiaa.

Ei emot anna poikastensa loputtomasti raapia ja purra itseään.

Olin luvannut itselleni aikoinaan, että lapselleni en koskaan huuda tämän ollessa pieni, se oli minulle hyvin tärkeä asia että lapsi saisi ekat vuotensa kasvaa niin että äiti ei koskaan huuda. Nyt tunnen rankasti epäonnistuneeni ja olevani ihan paska ihminen. Ap

Kyllä kaikki huutavat joskus. Hyvä, että lapsi oppii turvallisessa ympäristössä myös suuttumisen kokemuksia. Varmasti oot hyvä äiti.

Kyllä huutaa saa, kunhan asiat sitten puhutaan läpi ja sovitaan.

Mutta otit myös syliin ja lohdutit heti sen jälkeen.

Toimit ihan oikein. Lapsi tietää nyt, että toimi väärin. Tietää myös, että siitä huolimatta rakastat häntä.

Lässynlässyn

Vierailija kirjoitti:

Olin luvannut itselleni aikoinaan, että lapselleni en koskaan huuda tämän ollessa pieni, se oli minulle hyvin tärkeä asia että lapsi saisi ekat vuotensa kasvaa niin että äiti ei koskaan huuda. Nyt tunnen rankasti epäonnistuneeni ja olevani ihan paska ihminen. Ap

Mulla on ollut traumaattinen lapsuus. Jos itse suutun tai huudan, se muistuttaa mua näistä kokemuksista, vaikka todellisuudessa en todellakaan ole samanlainen. Mutta en haluaisi huutaa ollenkaan.

Tavallaan menen siihen tilaan, miltä musta tuntui itsestäni silloin lapsena.

Voisiko sullakin olla jotain tällaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin luvannut itselleni aikoinaan, että lapselleni en koskaan huuda tämän ollessa pieni, se oli minulle hyvin tärkeä asia että lapsi saisi ekat vuotensa kasvaa niin että äiti ei koskaan huuda. Nyt tunnen rankasti epäonnistuneeni ja olevani ihan paska ihminen. Ap

Mulla on ollut traumaattinen lapsuus. Jos itse suutun tai huudan, se muistuttaa mua näistä kokemuksista, vaikka todellisuudessa en todellakaan ole samanlainen. Mutta en haluaisi huutaa ollenkaan.

Tavallaan menen siihen tilaan, miltä musta tuntui itsestäni silloin lapsena.

Voisiko sullakin olla jotain tällaista?

Hmm. Kiitos kommentistasi. Tätä asiaan jään kyllä nyt miettimään. On ollut traumaattinen lapsuus, lapsuudenperheessä mm. perheväkivalta, huuto ja vanhempien riidat traumatisoineet. Muutakin traumatisoivaa ollut lisäksi. Ap

Vanhemmalla on myös oikeus näyttää tunteensa. Se olisi aika ristiriitaista lapsellekin, että sanotaan, että "kaikki tunteet saa näkyä ja blaablaa", mutta vanhempi ei koskaan menettäisi malttiaan.

Ei se lapsi mene siitä rikki.

Huutaminen on ihan ok. Kunhan ei käy käsiksi eikä ala väkivaltaiseksi. Se on vaan hyvä jos lapsi vähän säikähtää, mikäli ei pelkkää puhetta usko, oppiipahan paremmin. Pahempi on sanoa aina vain kiltisti vaikka lapsi ei uskoisi ja antaa sitten lopulta periksi. Lapsi kasvaa kurittomaksi ja luulee että hänellä on valta perheessä ja saa tehdä mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Noinhan eläintenkin emot tekevät, jollei pennut lopeta kiellettyä asiaa.

Ei emot anna poikastensa loputtomasti raapia ja purra itseään.

Tuo on muuten totta. Kissatkin ihan kurittaa pentujaan, jos ne menee mahdottomaksi. Nappaa tassujen väliin, puree ja potkii vimmatusti takajaloilla. Toki ihmisten ei pidä alkaa väkivaltaiseksi, mutta hyvä esimerkki että liian lepsukaan ei saa olla eikä sallia lapsen tehdä mitä tahtoo

Varmasti se lapsi on huutanut aika monta kertaa vastaan itsekin ja tietää sen. Ei se siitä vaurioidu. 

Vierailija kirjoitti:

Lässynlässyn

Lässynlässyn itsellesi. Hus pois, mene muualle.

Halaus täältä ap. Uhmaikäisen äiti olen itsekin. Uhmaikäinen voi olla hirveä riiviö välillä, ja sitten kuitenkin on vielä niin pieni ja herkkis. Itsellä myös vähän hankala perhetausta ja todella vaikea suhtautua omiin vihan tunteisiin. Olin jossain vaiheessa aika syvissä vesissä ja syyllisyyden alhossa kun lapsi sai hermoni aivan kireiksi jatkuvasti. Sain apua Maria Akatemiasta joka on nimenomaan tarkoitettu äitiyden negatiivisten tunteiden käsittelyyn ja siihen miten saisi hermonsa hillittyä. Enkä siis ole mikään väkivaltainen sekopää, mutta välillä huomasin että oma raivo kuohui yli enkä ollut sellainen äiti kuin olisin halunnut. Tajusin että paljon oli kyse siitä että en osannut pitää terveellä tavalla kiinni omista rajoistani. Nykyään on jo helpompaa. :)

Tässä näette miten koiraemo kouluttaa villejä pentujaan.