Lähetin kaverille onnitteluviestin viisi päivää sitten, eikä hän ole vieläkään vastannut

Kaikille puhelin ei ole elämän keskipiste. Silloin ei ole välittömästi vastaamassa. Se on ihan normaalia. Sen sijaan sen laskeminen, kuinka kauan oman viestin lähettämisestä on, ei ole normaalia. 

Iiiik. Katastrofi!

Vierailija kirjoitti:

Opettele ottamaan tällaiset asiat vähemmän vakavasti. Joskus ihmiset eivät muista tai jaksa vastata, eikä se välttämättä tarkoita, että ihminen vihaa sinua, haluaa näpäyttää tai muuten vain pahoittaa mielesi. Jos onnittelet, onnittele siksi, että se tuntuu sinusta kivalta. Älä sen takia, että haluat siitä kiitoksen tai tietynlaisen reaktion.

Ja kyllä, tietenkin olisi kohteliasta vastata, mutta olen ainakin itse tajunnut, että säästyy mielipahalta, kun ei aseta mitään odotuksia muiden käytökselle (ainakaan näin pienissä jutuissa).

Minusta tämä on vähän huono neuvo. Joo, ei pety jos ei odota mitään, mutta kyllä kaverilta herran jestas käytöstapoja sentään voi odottaa. Että vastaa vaan kiitos! Mihin käytöstavat on unohtuneet? Tajuaako ihmiset nykyään että pahoittavat toisen mielen vastaamattomuudella? Vai pitääkö siihen nyt vaan sopeutua, että ei kannata odottaakaan mitään.

Makaa varmaan kalmona kylppärinsä lattialla, kun postailet AP täällä palstalla.

Kun ystävät eivät ota enää yhteyttä sinuun. Eivät vastaa viesteihisi. Eivät kiitä onnitteluista. Eivätkä enää vastaa puheluihisi, he eivät ole enää ystäviä tai ainakaan eivät sinun.

Surullista, mutta hyväksy tosiasiat. Tee kokeilu ja soita. Jos siihen ei vastata, eikä soiteta takaisin, et ole enää heille ystävä.

Jos et usko, voit kokeilla soittaa kolme kertaa. Jos yhteenkään niistä ei vastata, niin tiedämme, että minä olen oikeassa ja sinä väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Kun ystävät eivät ota enää yhteyttä sinuun. Eivät vastaa viesteihisi. Eivät kiitä onnitteluista. Eivätkä enää vastaa puheluihisi, he eivät ole enää ystäviä tai ainakaan eivät sinun.

Surullista, mutta hyväksy tosiasiat. Tee kokeilu ja soita. Jos siihen ei vastata, eikä soiteta takaisin, et ole enää heille ystävä.

Jos et usko, voit kokeilla soittaa kolme kertaa. Jos yhteenkään niistä ei vastata, niin tiedämme, että minä olen oikeassa ja sinä väärässä.

Näinhän se on, mutta silti tosi moni tässä ketjussa väittää että höpö höpö, se vaan unohti, ei ole mitään hätää, älä mieti jotain viestiä, tämä on ihan tyhmä juttu murehtia. Mielestäni he ovat väärässä ja sinä olet oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettele ottamaan tällaiset asiat vähemmän vakavasti. Joskus ihmiset eivät muista tai jaksa vastata, eikä se välttämättä tarkoita, että ihminen vihaa sinua, haluaa näpäyttää tai muuten vain pahoittaa mielesi. Jos onnittelet, onnittele siksi, että se tuntuu sinusta kivalta. Älä sen takia, että haluat siitä kiitoksen tai tietynlaisen reaktion.

Ja kyllä, tietenkin olisi kohteliasta vastata, mutta olen ainakin itse tajunnut, että säästyy mielipahalta, kun ei aseta mitään odotuksia muiden käytökselle (ainakaan näin pienissä jutuissa).

Minusta tämä on vähän huono neuvo. Joo, ei pety jos ei odota mitään, mutta kyllä kaverilta herran jestas käytöstapoja sentään voi odottaa. Että vastaa vaan kiitos! Mihin käytöstavat on unohtuneet? Tajuaako ihmiset nykyään että pahoittavat toisen mielen vastaamattomuudella? Vai pitääkö siihen nyt vaan sopeutua, että ei kannata odottaakaan mitään.

Tässä puhuttiin yhdestä ainoasta tapauksesta. Jos homma toistuu ja kaverin käytös on muutenkin nihkeää, se on sitten asia erikseen. Mistään aiemmista riidoista tai ilkeilyistä ap ei maininnut. Joten kyllä, pääsee helpommalla, kun on vähemmän herkkä, kun ei ota jatkuvasti itseensä kaikesta mahdollisesta ja kun ei odota, että muut osaavat käyttäytyä moitteettomasti. Säästän mielipahani ja energiani nykyään vähän isompiin juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille puhelin ei ole elämän keskipiste. Silloin ei ole välittömästi vastaamassa. Se on ihan normaalia. Sen sijaan sen laskeminen, kuinka kauan oman viestin lähettämisestä on, ei ole normaalia. 

Välittömällä vastaamisella ja siihen, ettei saa enää mitään kontaktia toiseen on aika suuri ero.

Moni ihminen on vain siirretty syrjään milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Milloin ei lue toisella aikaan, puhelin on laukussa, äänettömällä, huono hetki jne. jne.

Kun on lähettänyt kolme viestiä tai tehnyt kolme soittoa, eikä niiden ole reagoitu mitenkään, niin pitää vain hyväksyä tosiasiat ja todeta ettei enää ole edes sen vastaamisen arvoinen sille toiselle.

Netissä on sitten näitä selittelijöitä, jotka yrittävät ehkä tuntea itse olonsa paremmaksi, koska ovat käyttäytyneet näin.

Kaikki me tiedämme ettei kukaan ole töissä 24/7. Kukaan ei ole niin kiireinen, etteikö vuorokaudessa ole hetkeä naputella 1 minuutin viestiä. Vaikka pöntöllä istuessa, jos ei muuten. Ihmisillä on aikaa katsoa telkkua, uutiset, seistä kaupanjonossa, istua bussissa, pitää kahvitaukoa, juoda rauhassa kahvia aamuisin tai vaikka kuntopyöräillä kännykkä kädessä.

Se on vaan täysin tekosyy, jos kerran kuussa ei ole aikaa soittaa vaikka 10 minuutin puhelua ystävälle. Kukaan ei ole niin kiireinen. Ei edes 10 lapsen äiti. Mutta halun puuttuminen, se vaivaa kyllä lukemattomia ihmisiä.

Jätä se sika!

Mä varmaan ajattelisin, että pallo on nyt sillä kaverilla. Hän vastaa joskus tai ottaa yhteyttä, muussa tapauksessa meidän tunteminen oli sitten siinä. Itse en enää vaivautuisi. En siis mitään anelua tai anteeksipyytelyä odottaisi, vaan normaalia vastavuoroisuutta ja toisen arvostamista.

Kokemusta tuollaisesta on, ja aina se on lopulta johtanut siihen että yhteydenpito, joka yleensä yksipuolisesti oli mun harteilla, jäi lopullisesti. Sellaiset kaverit joutaakin mennä. En jaksa enää mieltäni pahoittaa roikottamisesta.

Mulla joskus ulkomaalainen kaveri ihmetteli kun "ystäväni" piti niin huonosti yhteyttä. Ihmettelin itsekin! Kyselin kuulumisia ja häneltä ei ikinä tullut vastausta. Piti kysellä peräänkin kun huolestuin. Mutta ei siellä mikään hätänä ollut. Ei vaan ollut vaivautunut ilmeisesti vastaamaan. Teistä tää on ehkä ok, ja Suomeen on rantautunut tuollainen kulttuuri ettei kavereihin tarvitse pitää yhteyttä, heitä ei tarvitse arvostaa edes sen vertaa että vastaa viesteihin. Mutta se ei ole ok eikä tarvitse totuttautua siihen että se olisi. Onko tää jostain jenkeistä että ystävyys on nykyään pelkkää sanahelinää? 

Eikä tosiaan ole kyse siitä että odottaisin vastausta heti. Mutta kyllä viikon sisällä varmaan voisi. 

Ja siis tuossahan kävi niin että ohareita sun muuta alkoi tulemaan ja kaveruus kuihtui kun en enää jaksanut yksin kannatella. Me oltiin joskus oltu tosi hyvät ystävät ainakin mielestäni. Mun mielestä sellaista tulee arvostaa, vaikka vastaus vähän viipyisi, ei aina ehtisi nähdä jne, mutta että arvostaa toista kuitenkin ja haluaa pitää yhteyksiä. Eli vastaa esim onnentoivotuksiin. Ei tää oo niin vaikeeta. Ehkä soisi että ihmiset ei sitten ghostaisi jos ei kiinnosta enää, vaan sanoisi suoraan. Se kai tässä se ongelma on.

Mutta tosiaan oli noloa selitellä ulkomaalaiselle kaverille että tälläsiä me suomalaiset kai ollaan, että ei edes vastata kaverille viestiin. Yritin puolustella sitä käytöstä ihan niinkun moni täällä. Että ei mulla mitään odotuksia olekaan. Totta puhuen kyllä mulla on jonkinlaisia odotuksia ystävinä pitämiä kohtaan. Oon yleensä aika joustava ja sitä sitten jotkut alkaneet käyttää hyväksi, että kohtelee miten sattuu. 

Ymmärrän ap:ta. En kuitenkaan loukkaantuisi, jos tällainen jää vain yhteen kertaan - ihan senkin takia että vastausviestit - lähtevät ne sähköisesti tai kirjepostin mukana - voivat mennä hukkaan. Ja ihmiset voivat yksinkertaisesti unohtaa joskus. Mutta tietysti jos tällainen toistuisi, pahastuisin minäkin. Itse asiassa minulla on ystävä, jonka kanssa välit ovat menneet viime vuosina tällaisiksi, että hän ei jaksa enää edes hyvää joulua toivottaa. Olenkin ajatellut, että jos hän enää haluaa ylläpitää ystävyyttämme, saa kyllä jatkossa olla aloitteellisempi tai sitten minä puolestani vajoan samanlaiseen pitkän hiljaisuuden tilaan hänen suuntaansa. Ihmissuhteiden pitää olla jollain tapaa vastavuoroísia. Yksipuolisina ne joutavat hiipumaan, vaikka surulliselta se tuntuukin.