Voiko lapsi olla onnellinen " väärin"
Mulla on mahdottoman hyväntuulinen ja touhukas alle 2,5 vuotias poika. Uhmaakin on jonkun verran, mutta yleensä poju tottelee tosi hyvin. Olen vielä toistaiseksi hoitovapaalla, tarkoitus oli laittaa lapsi hoitoon vasta 3-vuotiaana. Sekä minä että lapsi ollaan mielestäni onnellisia, meillä on myös paljon toimintaa, kyläilyä sun muuta.
Ongelma on lapsen käytös muitten lasten seurassa. Ihmisten ilmoilla kotona puhelias lapsi ei paljon suutansa avaa, katselee vaan alta kulmiensa, tuntuu ujolta eikä oikein osaa nätisti leikkiä muitten kanssa, ottaa agressiivisesti leluja kädestä jne. Joskus oikein hävettää minkälainen metsäläinen mulla on tenevana :(. Olenkin ruvennut miettimään, että pitäiskö lapsi laittaa jo päivähoitoon tämä takia. Arki siis sujuu mielestäni muuten aivan loistavasti ja lapsi osaa käyttäytyä juhlissa, kaupassa jne. ihan hyvin.
Kommentit (5)
vailla mutta ujostelee alkuuna muita ja pelästyy jos joku tulee heti liian lähelle tms. Nyt on ruvennut huutamaan lähestyville vieraille lapsille jo heti alkuu esim. " Mitä sä tänne tuut" Tai " Älä töllää siinä" . Puhuu siis tosi töykeästi ja jos tuo vieras lapsi tulee ja ottaa vaikka tytön jonkun lelun menee tyttö ja repii lelunsa takaisin. Ja siis isosta tytöstä kyse ja on myös ollut hoidossa. Hän vain puolustautuu ennen kuin kukaan kunnolla edes hyökkää. Ei osaa sanoa miksi näin tekee ja häntä usein jälkeenpäin harmittaa kun oikeesti olisi halunnut leikkiä sen uuden lapsen kanssa. Ollaan paljon puhuttu ja harjoiteltu tällaisia tilanteita että alkavassa esikoulussa ei tulisi liian pahoja ongelmia. Muuten tyttö on onnellinen ja tyytyväinen ja hyvin käyttäytyvä lapsi. Ai niin ja jos tyttö on tiulanteessa jossa on paljon outoja aikuisia esim. juhlissa vetäytyy hän kuoreensa, katselee varpaitaan eikä halua tulla lähelle. Ja jos häntä pakottaa alkaa itkemään. Pikkuveli taas on aivan toista maata joten ei kasvatus ja kotihoitokaan ole tuota aiheuttanut sillä 3v. poikamme ei ole ollut hoidossa.
Kertokaa miten kannattaa toimia noissa ristiriitatilanteissa. Siis kun esim. omani ja toisen lapsen välille tulee kinaa. Olen mennyt väliin ja kieltänyt omaani, mutta joskus tuntuu että vahdin häntä kuin haukka ja teenköhän nyt kärpäsestä härkäsen jne. Pitäiskö lasten antaa selvittää juttuja keskenään? Tietysti niin ettei kukaan loukkaannu.
Mukuva kuulla, että voi olla myös luonnekysymys eikä vain mun kasvatuksen vika :). ap
Saattaa just toiselle lapselle olla tosi hyökkäävä, ja huutaa:" EI SAA OTTAA TOISEN LELUA!!!" tms, vaikka toinen lapsi ei ois mitään sellaista suunnitellutkaan. Hoidossa lasten on vissiin oltava vähän röyhkeitä, että saavat isossa porukassa tahtonsa läpi. :(
Olkaa vaan kotona