Aihe kristityille: Jumalan tahdon mukainen elämä.
Miten määrittelet Jumalan tahdon mukaan elämisen? Mitä ns. sääntöjä tai käskyjä sinun ajatusmallisi mukaan kristityn tulee noudattaa? Vai tuleeko mitään?
Kommentit (12)
Minua tökkii ja ahdistaa, jos uskova käyttää koko elämänsä sen pohtimiseen, mitä saa tehdä ja mitä ei... Ihan kuin Jumala olisi joku pilven reunalta otsa kurtussa vahtiva tuomari, jolla ei ole parempaa tekemistä kuin jaelle käskyjä ja kieltoja lämpimikseen.
Rakkauden käsky on tärkein Jumalan antama käsky. Mitä taas kieltoihin tulee, niin jos jokin asia on Raamatussa selväsanaisesti kielletty (esim. älä tapa, älä tee aviorikosta), sille on olemassa myös hyvät perusteet. Synti on sellaista, joka vahingoittaa joko muita tai itseä, ja niinhän nuo edellämainitut asiat tekevät. Tappamista tai pettämistä pienempiä kysymyksiä taas mietin lähinnä siitä näkökulmasta, kannattaako niitä tehdä vai ei. Moniin elämän asioihin pätee minusta kohtuullisuuden laki: viisaasti nautittuna ne tuovat elämään iloa, mutta liiallinen käyttö voi haitata enemmän kuin hyödyttää. Aika moni kysymys kirkastuu myös rakkauden käskyn pohjalta: tee asioita, jotka edistävät rakkautta Jumalaan, lähimmäiseen ja itseesi.
Kysyn itseltäni jonkin epäselvän asian edessä " Mitä Jesus tekisi?" .
Helpottaa paljon erilaisissa tilanteissa sallitun ja kielletyn miettimistä.
Vaikka tää oli Kristityille niin haluun kommentoida. = )
Tästä on ollut vähän aikaa sitten juttua muslimi siskojen kaa. Tämä elämä on lahja Jumalalta mutta se on myös testi. Testi siitä kuka noudattaa Hänen antamiaan käskyjään ja sen mukaan määräytyy paikka tuonpuoleisessa. Tämä elämä on lahja Jumalalta ja me haluamme kiittää lahjasta ja pitää siitä hyvää huolta. Jos me ei tehtäisi niin ku Jumala haluaa niin sen voi verrata siihen että lapsi ei ole tyytyväinen lahjaan jonka sai vaikka synttärilahjaksi ja heittää sen seinään eikä käytä sitä koskaan.
Te Kristityt varmasti kiitätte lahjasta, mutta te ette käytä sitä ainakaa kovin paljoa. Heh en tiiä ymmärtääkö mun selityksestä mitää. = )
Tuli muuten tuosta kun (mikä se nimimerkki nyt olikaan???) kirjoitti, että häntä tökkii jos kristitty käyttää koko elämänsä siihen, mitä saa tehdä ja mitä ei. Itse olen monesti miettinyt samaa. Minun mielestäni tämä elämä on lahja ja kyllä tästä elämästä saa iloita ja nauttiakin ja kiittää Jumalaa. Ja ELÄÄ! :)
Usko on minun mielestäni arvo, joka vaikuttaa elämän ratkaisuihin ja muuhun, mutta kaikkea ei mielestäni tarvitse hengellistää. On kuitenkin kaksi ulottuvuutta ja toinen on inhimillisyys, toinen hengellisyys.
Ajattelen, että Jumalan laki on ne kymmenen käskyä ja kuten Raamattu sanoo, suurin niistä on kuitenkin Rakkauden käsky. Aina jos mietin, onko joku asia oikein vai väärin, mietin rikonko kyseisellä asialla jotain kymmenestä käskystä. Enempää syntejä en halua alkaa keksimään ja tulkitsemaan Raamatusta, koska en selviä näistäkään - en yhdestäkään niistä.
Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen, joka täytti lain, koska me emme kukaan siihen pystyneet emmekä koskaan tule pystymään. " Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" ja " Rakastakaa toinen toisianne" ovat sellaisia asioita, jotka alkavat luonnostaan vaikuttaa uudestisyntyneessä ihmisessä ja niihin " sisältyy" nuo kaikki lait.
Jumalan tahto voidaan lukea Raamatusta ja sen mukaan pyrin elämään. Lähinnä tuon rakkauskäskyn pohjalta.
Jos jokin mietityttää, en tiedä minkä vaihtoehdon valitsisin jne, kysyn siitä suoraan Kaikkivaltiaalta itseltään! Ja sekös on mahtavaa:) Elävä Jumala, joka ilmoittaa tahtonsa, kun sitä Häneltä kysytään! Enkä minä haluaisi elää Jumalan tahdon mukaista elämää, ellen tietäisi, että se on paras mahdollinen tapa. Hän haluaa minulle vain parasta!
Jumalan tahdon mukainen elämä.. tarkoittaa mun mielestä sitä, että elämme Hänen tahtonsa mukaan. Meille on kuitenkin annettu vapaa tahto ja sitä Hän kunnioittaa..
Kuitenkin kun alamme tuntemaan Jumalaa paremmin ja alamme ymmärtämään, että Hänen tahtonsa on aina HYVÄ, haluamme ottaa selville, mikä Hänen tahtonsa meidän elämässään on. Alamme lukemaan Raamattua ja toimimaan niinkuin siellä neuvotaan, ei pakosta, että meidän täytyisi niin tehdä, vaan siksi että Jumalan rakkaus meissä vaikuttaa sen, että haluamme toimia Hänen HYVÄN tahtonsa mukaan. Ja kaikki se meidän omaksi parhaaksemme, ei siksi, että meidän tulisi miellyttää Jumalaa.
meikämami:
Miten määrittelet Jumalan tahdon mukaan elämisen? Mitä ns. sääntöjä tai käskyjä sinun ajatusmallisi mukaan kristityn tulee noudattaa? Vai tuleeko mitään?
Tärkein on rakkauden kaksoiskäsky, ja tietysti kymmenen käskyä (sisältyvät tuohon kaksoiskäskyyn ). Se vaikuttaa ensi katsomalta simppeliltä, mutta porautuu syvemmälle kuin kukaan pystyy tekemään. Jos rakastan Jumalaa, teen sitä mikä on parasta lähimmäiselleni, mutta mistä voin tietää milloin vapauteni ( Jeesus on vapauttanut meidät )on kompastukseksi toiselle? Se vaatii nöyrää sydäntä ja herkkää mieltä, joku voisi nimittää tiukkapipoksi....
Onneli :-)
Ps. Jenni-äiti, Jumala on tuomari, mutta paikan tuonpuoleisessa kristitty saa yksin armosta.
Joh. 14:
22 Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: " Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?"
23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: " Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
25 Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne.
26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
28 Te kuulitte minun sanovan teille: ' Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne' . Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi.
29 Ja nyt minä olen sanonut sen teille, ennenkuin se on tapahtunut, että te uskoisitte, kun se tapahtuu.
30 En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään.
31 Mutta että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää ja tekevän, niinkuin Isä on minua käskenyt: nouskaa, lähtekäämme täältä."
Tässä on vielä käskyjen merkityksestä kristityn elämässä. Varsinkin jakeissa 23 ja 24 kerrotaan, mitä käskyjen pitäminen tarkoittaa: se on merkki siitä, että rakastaa Jumalaa. Käskyjen noudattaminen ei ole oman ulkokuoren kiillottamista ja pisteiden keräämistä Jumalan edessä. Sillä me emme saavuta yhtään mitään, jos etsimme omaa etuamme. Käskyjen pitäminen on merkki rakkaudesta.
Jumalan tahdon mukainen elämä on siis käsitykseni mukaan elämää uskossa. Me suuret syntiset, saamme uskoa kaiken anteeksi Jeesuksen Kristuksen tähden, ilman omia ansioita, yksin armosta. Jos yritämme omilla teoillamme elää Jumalan tahdon mukaan, se on omaa vanhurskautta. Me emme voi kuitenkaan täyttää piirtoakaan Jumalan vanhurskaasta laista.
Uskon voimasta voimme taistella syntiä vastaan. Mutta sitä me emme tee itse, vaan uusi ihminen meissä, siis Jumalan voima, jonka hän meille antaa. Kun jaksamme uskoa syntimme anteeksi, saamme myös lisää voimia välttää uusia syntejä.
Tuo rakkauden kaksoiskäsky pitää sisällään kaiken. Kuten joku sanoi myös kymmenen käskyä, mutta ne ovat uskovalle kristitylle vain ohjeita ja neuvoja, ei jotain noudatettavia sääntöjä. Ne ovat ikäänkuin tienviittoja jotka helpottavat taivaantien matkaa, älä poikkea tuonne, voit saada synnin haavoja..... Samalla kun itse haluamme välttää syntiä, haluamme välttää myös sitä että olisimme johdattamassa toisia syntiin. Esimerkiksi jos itse meikkaisin, värjäisin hiuksiani, pukeutuisin viimeisen muodin mukaisesti tai paljastaviin vaatteisiin, kokisin että saatan olla johdattamassa jotakin miestä huoruuden syntiin. Siis ajatuksissa rikkomaan kuudennen käskyn. Ja epäilisin kyllä omiakin motiivejani, MIKSI minun tarvitsisi näyttää joltain muulta kuin siltä joksi Luoja minut loi.... Ettei vain siinäkin olisi synnin vaikutus sydämessä. Siksi toimin tässäkin asiassa niinkuin toimin. Ei niin että se olisi joku sääntö jota täytyy noudattaa, vaan siksi etten turhaan saastuttaisi omaatuntoani. Syntejä kyllä riittää ihan ilman että niitä tahallaan haalii luokseen ja mieleensä.
olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Kiitos kun sanoit sen noin selvästi.
:-)
Tehdessämme uskonratkaisun ja ottaessamme vastaan Jumalan pelastuksen lahjan, matkamme vasta alkaa. Me olemme pelastetut armosta. Kristityn elämän ei ole luvattu olevan helppoa. Muutos ei koskaan ole. Meissä on uusi ihminen, mutta myös vanha aatami, sekä Maailma joka ei meitä rakasta...
Eikö se osoita että rakastamme Jumalaa, jos rukoilemme rutiinirukouksen joka päivä, mutta teemme sen kuitenkin, ja käymme ehkä hieman tylsässä seurakunnassa, mutta käymme kuitenkin? Siis luovumme omasta ajasta ja mukavuudesta tehdäksemme Jumalan tahdon. Eikö Jumala ole luvannut palkita sen, mistä ihminen hänen vuokseen luopuu?
ajattelen tärkeimpänä ohjenuorana käskyä " Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi." Eli asiat, jotka vahingoittavat toista ihmistä ovat syntiä. En kykene näkemään esim. ulkonäköön liittyviä asioita syntinä, koska kukaan lähimmäinen ei vahingoitu esim. minun hiusten värjäämisestä.