3,5v alkanut huutaa iltaisin kun mainitaankin nukkumaan menosta. Huoh..
Siis kaikki oli suht ok, kunnes olimme 4 yötä pois kotoa, nukuimme kaikki (siis me vanhemmat+3,5v poika ja 2v tyttö) pienessä mökissä yöt. Ennen nukkumaan menoa höpötettiin niitä näitä hetki, ja sit nukahdettiin kiltisti. No, kun palattiin kotiin, niin johan riemu repesi! Nyt poika kitisee/huutaa neljättä iltaa peräkkäin. Ei pysy enää huoneessaan/sängyssään kuten ennen, vaan tulee rappusiin ulvoamaan (makkarit yläkerrassa, me vanhemmat iltaisin olkkarissa alakerrassa). Mun pitäis mennä häntä halailemaan vähän väliä, ja sit hän taas alkaa sängyssään höpötellä kaiken maailman juttuja (" miks taivaalla on tähtiä" jne.. ihan mitä vaan, kunhan saa mut pysymään huoneessaan). Lopulta hän huutaa ylhäällä, minä alhaalla =,(. Todella rasittava tilanne, kai on tämäkin jokn vaihe, mutta saisi jo mennä ohi.
Olisi kiva kuulla, jos jollain kokemusta tilanteesta, kauanko tätä jatkuu. Vinkkejäkin otan mielellään vastaan, miten tulisi toimia. Itse en enää ole pojalle lainkaan huutoihin vastaillut (etten raivostuisi ja huutaisi takaisin, olen ennemmin hiljaa), mies sitten käy käskemässä sänkyyn (ei hänkään aina ihan rauhallisimmin, vaan ääni usein kohoaa, vaikka molemmat tiedämme, että huutamisesta ei ole apua!). Nyt juuri tuli hiljaisempi hetki, jospa tänään riittäisi reilu puolen tunnin huuto.. Ehkä se vielä tästä..?
Kommentit (3)
4-6 vuoden iässä lapsi on niin sanotussa oidipaalivaiheessa kehityksessään. Hän kiinnostuu omasta sukupuolestaan, toisesta sukupuolesta ja niiden välisistä eroista. Hän saattaa yrittää " kilpailla" aikuisen kanssa, yrittää esittää, tytär isälle ja poika äidille, että hän kyllä olisi parempi kumppani kuin kyseessä oleva toinen aikuinen. Hän saattaa olla varsin mustasukkainen ja toista hylkivä, keikistellä toiselle ja kiukutella toiselle ja välillä voivat roolit vaihtuakin. Siitä vanhemmasta, joka pyritään saamaan ulkopuolelle, jota ei haluta mukaan, voi tuntua joskus aika kurjalta, onhan jokaisen aikuisenkin sisällä pieni lapsi kaikkine tunteineen. Lapsen oidipaalivaihe voi koetella vanhempien parisuhdetta, lapsen mustasukkaisuus tuntua niin pahalta, ettei raaskisi kaksin ulos lähteäkään ilman lasta. Lapsen kannalta on kuitenkin tärkeää, että vanhemmat hoitavat pari suhdettaan ja varaavat sille oman aikansa, samoin kuin pitävät huolta siitä, että parisängystä ei tule lasten temmellyskenttä.
Kyllä tämä nyt jokin vaihe on, ehkä juuri mainitsemasi. En ole kyllä huomannut, että mitenkään " hylkisi" isäänsä, mutta kyllä hän _aina_ äitiä pyytää lohduttamaan jne.. Toivottavasti menee tämä vaihe pikaiseen ohi!
että poika siis kiukuttelee sitä(kin) kun minä en mene hänen kanssaan samaan aikaan nukkumaan omaan sänkyyni, vaan tulen alakertaan. En tiedä miten sitä pitäisi selittää, että vanhemmat menevät nukkumaan vasta kun lapset jo nukkuvat.