Miten olette päässeet narsistisen äidin varjosta?
Itse tajusin tilanteen vasta isäni kuoltua. Isä oli aina se perheen syntipukki, joka maalattiin hirviöksi. Nyt olen tajunnut, että äiti on umpihullu narsisti ja isä oli ihan tavallinen mies, jolla oli huono onni kumppaninvalinnassa. Miten minimoida äidin vaikutusvalta elämääni? Miten te muut narsististen äitien tyttäret olette onnistuneet?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Toi on jo niin vanhanaikaista.
Kerro lisää, missä mielessä?
Vierailija kirjoitti:
Toi on jo niin vanhanaikaista.
Hmm, mitätöivä kuittaus. Oletko mahdollisesti itse narsisitäiti?
Olen laittanut rajat sille, mitä kestän ja mitä en. Lisäksi olen suoraan sanonut, mikä mieltäni painaa. Narsistia tämä ei muuta, mutta itselle ja itsetunnolle tekee hyvää tehdä rajat selväksi. Uskon, että kukaan kuka ei ole kokenut narsistivanhemman vaikutusta itseen ei voi tätä ymmärtää. Itse kärsin isosti syyllisyydentunteesta. Syyllistetty heti elämän alkumetreiltä saakka, muistikuvani ovat 3 - 4 vuotiaasta saakka.
Toi on jo niin vanhanaikaista.