Miksi halua erakoitua omasta suvustasi?

Pikkusen meinaa hermo mennä kun isoäidin tili on serkkupoikien toimesta putsattu tyhjäksi eikä siellä ole rahaa lääkkeisiin. Asiaa isoäidiltä kysyttäessä vastaus oli "annoin kortin ja se kävi kaupalla, nosti 50€, tässä kuitit ja loppurahat" Tiliotteella 50€ noston lisäksi 500€ nosto.

Eikä siis ollut ainutkertainen tapahtuma vaan säännöllistä.

Enoa ei kiinnostanut joten tein omat johtopäätökseni kuinka haluan pitää heihin yhteyttä.

Oliko muuta kysyttävää?

Itse en välitä kummankaan vanhemman suvuista näin yleisesti (setä ja pari serkkua on ihan jees ja heidän kanssa ollaan tekemisissä). Loput on teennäisen ystävällisiä mutta olen saanut tietää heidän puhuvan ilkeitä selän takana. Mm. Äitini on aikoja sitten savustettu ulos isän puolelta, isän siskot sulkivat kirjaimellisesti oven nenän edestä moneen otteeseen. Ja isääni he kohtelevat kuin koiraa, joka tekee kun pyydetään mutta saa palkaksi aina veetuilua. Äidin puolen suku jäi pois elämästä pappan kuoltua. Mummu on niin ilkeä tapaus, ettei kukaan halua enää kokoontua juhlapyhinä hänen luokseen. Ja äidin puolella muutama haukkui veljeäni aikanaan tyhmäksi/vammaiseksi, kun oli keskonen ja myöhemmin löytyi lukihäiriö. Sellaisilla ihmisillä ei ole asiaa mun elämään.

Äitipuoli jäätävän ilkeä, isä vetää mattoa jalkojen alta ja kaltoinkohtelee, äiti mielisairas ja persoonallisuushäiriöinen. Ei noiden tuntemisesta ole mitään hyötyä, haittaa vain.

Siinä vaiheessa kun oma kyyninen juoppo äitini rupeaa meuhkaamaan tyttäreni kastetilaisuudessa kirkon salissa, päätin että nyt riittää.

Juoppo isääni en ole nähnyt vuosikymmeneen, viimeksi tuli räkäkännissä "kylään", ja kusi mun lattialle...

Äidin sisaruksista toinen on alkkis ja toinen mieleltään erittäin epävakaa, ei kiinnosta pitää yhteyttä sellaisiin. Serkuista osa on ihan kummallisia ja loput serkuista tai isän sisarukset eivät ole kiinnostuneita sukulaisista yhtään sen enempää, kuin minäkään. Isovanhemmista puolet ovat kuolleet ja toisia nään harvakseltaan pari kertaa vuodessa, heidän kanssaan ei ole juuri yhteistä ja ovat tehneet asioita, joita en arvosta.

Vanhempani ovat ainoita sukulaisia, joiden kanssa olen tekemisissä.

Ei kaikissa suvuissa ole ihanaa ja auvoista. Vaikka oltaisiin sukua, niin ei se tarkoita automaattisesti välittämistä, hyvyyttä tai toimeentulemista.

Nyt kun mutsi on kuollut ja appiukko vaimoineen myös ei ole enää ketään. (Pieni suku siipan kanssa molemmilla.)

En varsinaisesti erakoidu, mutta sukujuhlissa (setien/tätien syntymäpäivät, serkkujen lakkiaiset yms.) käyn harvoin, koska asun 6h ajo/junamatkan päässä. Lisäksi en koe olevani erityisen läheinen sukulaisteni kanssa, osittain sen takia, että nähtiin suht harvakseltaan, kun olin lapsi, osittain melko erilaisten kiinnostuksen kohteiden takia.

Omien lapsieni kanssa pyrin siihen, että pidetään mahd paljon yhteyttä sukulaisiin, eli minun ja puolisoni sisaruksiin ja vanhempiin sekä lasten serkkuihin. Olen nimittäin hieman kateellinen esim. ystävälleni, jolla on todella hyvät välit serkkuihinsa, käyvät esim. kylässä toistensa luona ja yhdessä kahviloissa vielä näin aikuisiälläkin.

Isän puoli suvusta kuuluu uskonlahkoon, johon en itse kuulu, äidin puoli on täynnä väkivaltaisia kaappijuoppoja. Eipä ole juuri kiinnostusta pitää yhteyttä.

Veljeni ja äitini ovat väkivaltaisia narsisteja, isä on kuollut.

Miehen suvussa on normaaleja ihmisiä, mutta mies ei ole kovin sukurakas joten yhteydenpito on aika pinnallista. Anoppia tapaamme muutaman kerran vuodessa, muuta sukua harvoin, lähinnä juhlissa. En oikein osaa oma-aloitteisesti lähestyä mieheni sukulaisia, kun oma perheeni on ollut niin häiriintynyt. Koen että en oikein omaa sellaisia sosiaalisia taitoja, joita sukulaissuhteiden ylläpitoon tarvitaan.

Eipä suvusta juuri ole ollut minulle tukea vaikeina aikoina. Ja joo, varmaan olen "hankala ihminen" eli monenlaista juotua on minusta pistetty tahallaan liikkeelle. Yllättyisin, ellei olisi.

Paljon kusipäitä serkuissa.En halua enää nähdä

Vierailija kirjoitti:

Pikkusen meinaa hermo mennä kun isoäidin tili on serkkupoikien toimesta putsattu tyhjäksi eikä siellä ole rahaa lääkkeisiin. Asiaa isoäidiltä kysyttäessä vastaus oli "annoin kortin ja se kävi kaupalla, nosti 50€, tässä kuitit ja loppurahat" Tiliotteella 50€ noston lisäksi 500€ nosto.

Eikä siis ollut ainutkertainen tapahtuma vaan säännöllistä.

Enoa ei kiinnostanut joten tein omat johtopäätökseni kuinka haluan pitää heihin yhteyttä.

Oliko muuta kysyttävää?

Kai teit rikosilmoituksen? Se on velvollisuus.

Eipä kiinnosta yhteydenpito puolin eikä toisin.  Ei ole kiinnostanut pariinkymmeneen vuoteen.

Koko suku jätti mut yksin auttamaan muistisairasta läheistä, vaikka pyysin apua. En jaksa pitää yhteyttä, pari ihmistä on joiden kanssa joskus soitellaan.