Lue keskustelun säännöt.
Pettymys perheeseen
01.04.2021 |
Elämä ei ole antanut itselle sellaista perhettä, mitä odotin. Haaveissa toivoin, että lapsieni suhde minuun olisi samanlainen, mutkaton, kuin itsellä vanhempiini. Nyt kahdesta vanhemmasta lapsesta on tullut esiin sellaisia asioita, että sellaista suhdetta ei voi koskaan tulla (autismin kirjo). Rakastan heitä täydestä sydämestäni, mutta tunnen pettymystä elämään. Tuntuu, että heihin ei ole sisäänrakennettu myötätuntoa, rakkauta, sitä kaikkea, mitä itse olen koettanut tarjota. Näin ei varmaan saisi kirjoittaa, mutta johonkin haluan asian purkaa. Ja voihan olla, että tulevat vuodet muuttavat asioita. Kateellisena katselen kun nuoret juttelevat vanhempiensa kanssa. Sekin vähä, mitä tavallinen teininuori antaa, olisi ihan kultaa omassa elämässä. Olkaa onnellisia siitä, vaikkei arki aina kivalta tunnu.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus ja myötätunto ei ole kenessäkään sisäänrakennettuna vaan se pitää opetella. Ja nimenomaan mallioppimisena ei minkään kirjan kautta.
Onhan autismin kirjoon vertaistukea olemassa jotta josko sen kautta voisit purkaa tuntojasi.
Niin, jotain tuollaista pitäisi harkita. Tukea siis. Jotenkin voimat ihan lopussa. Kotona 3 sellaista. Olin sairaalassa 2 päivää, ja tuntui mahtavalta, kun joku puhui ystävällisesti. Meidän perheessä voit kehua jotakuta hyvästä suorituksesta, ja kehun saaja kääntää sen haukuksi ja loukkaantuu verisesti. Meidän perheessä pienikin epätietoisuus jostain asiasta aiheuttaa suuren kriisin.
Voi heillä olla sisäisiä tunteita, vaikkei aina voi ilmaista tai näytä ulospäin. Ainakin isompana.
Itse olisin halunnut sellaiset vanhemmat, jotka kuuntelevat minua olin sitten mitä tahansa.
Ei mene nallekarkit tasan. Vanhemmille toki voi puhua niitä näitä, mutta kaikki vähääkään vaikeat asiat pyyhkäistään maton alle .