Yläkertaan muutti yh-äiti kolmen lapsen kanssa, hyvästi kotirauha
Lapset juoksevat, huutavat, itkevät, saavat raivareita. Esineitä paiskotaan, pattereita kolistellaan. Nyt on vasta ensimmäinen päivä, kun muuttivat tähän.
Olen itse asunut tässä puolisen vuotta ja uuden asunnon etsintä alkoi. V-tuttaa.
Kommentit (24)
Muuta jonkun hyvän alueen omistusasuntoja sisältävään taloon, jossa lisäksi ei ole juurikaan sijoitusasuntoja (nimittäin niidenkin myötä on riski, että kohtaat liian köyhiä ihmisiä). Tai hommaa oma okt tai omistusrivari. Silloin olet ainakin tehnyt itse kaiken voitavasi.
Vartupas kun YH-äipän satunnaiset miespuoliset baarilöydöt rupeavat ulvottamaan vinkulelua.
Siinä sitä lystiä riittää.
Tiedän tunteen. Edellisessä asunnossa asuttiin 7 vuotta, kunnes yläkertaan muutti yh-äiti teininsä kanssa. Molemmat poltti sisällä ja kaikki tupakansavu tietenkin meidän asuntoon. Ja yötä myöten jatkuvaa kalusteiden siirtelyä paikasta A paikkaan B. Koska asunto oli muuten ihana, sinnittelin kolme vuotta, kunnes oli pakko luovuttaa.
Nyt ollaan asuttu tässä asunnossa kohta pari vuotta ja yläkerran vanha gubbe kuoli ja perikunta pisti kämpän vuokralle ja tietenkin tilalle tuli m@mu yh jolla lisäksi pieni rakki joka räksyttää joka.ikinen.kerta kun rappukäytävässä liikkuu joku. Lisäksi se tietenkin ulkolutetaan pihalla muiden ikkuinoiden alla heti aamuseitsemältä ja se räksyttää myös koko ulkoilun ajan.
Ei siinä, olen itsekin yh, mutta omat lapset on pienestä pitäen opetettu olemaan ihmisiksi, koska asutaan kerrostalossa.
Ongelma piilee sanassa "vuokra". Ei kannata asua vuokra-asunnossa, jos haluaa välttää sosiaalitapauksia. Menee nimittäin aika arpapeliksi, millaisen naapurin sattuu saamaan. En oikeastaan edes tajua, miksi joku olettaa päätyvänsä johonkin eliittijengiin jossain vuokra-asunnossa, vaikka alue olisikin ok. Se on liikaa vaadittu niiltä kaikilta muiltakin. Ei heillä vain ole resursseja ja siksi juuri vuokrasivatkin. Kannattaa muuttaa kaltaistensa joukkoon. Lika barn leka bäst.