Miksi anopin happamuus minua kohtaan on lisääntynyt...

anoppi muuttui hirviöksi. En osannut hoitaa lasta, en osannut tehdä mitään.

Hän halusi omia lapsen itselleen ja vähätteli lapsen äitiä lapsen elämässä, eli minua. Oli aivan kamalaa käydä silloin anoppilassa. Niinpä käynnit harvenivat rajusti. Ja sittenhän anoppi alkoi itkemään sitä kun ei käydä! Ja vaati että lapsi tulisi isän kanssa (siis sehän ei muutenkaan kelvannut että mentiin kaikki yhdessä vaan isän olisi pitänyt mennä jo parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa sinne viikoksi jne). Olen niin mamo etten uskalla sanoa päin naamaa( ja tässä tapauksessa asiat menisivätkin vain huonompaan suuntaan jos sanoisin) mutta miten se haahka ei voi tajuta miksi ei käydä useammin!!!???

eli oma anoppini juttelee tytöillemme tuletko äidin syliin kun luulee ettemme ole kuulemassa. Ihan sairasta

Meillä ei ihan suoraan puhu äisitä, mutta niin kovasti on omistavainen että äiti kuvittelee olevansa varmaan myös

Meillä anoppi milestäni tekee just tollasta mun mitätöimistä, vihjailee, päättelee aina negatiivisia asioita jne.

On kyllä taipuvainen siihen muutenkin, mutta erityisesti lasten syntymien jälkeen.....no, kai tämäkin taas tästä paremmaksi muuttuu

Päin naamaa olen sille mielin kielin, mutta oikeasti tekisi mieleni kuristaa se. Se on ihan sekaisin lapsistamme ja yrittää omistella niitä. Yritti ehdottaa keväällä, että antaisimmeko hänelle koko kesäksi lapset. Huh huh!



Kun imetin, sen tunki nenänsä sentin päähän rinnastani. En tajua miksi. Hän on meillä kylässä yleensä kaksi kolme viikkoa kerrallaan ja syöttää lapsille karkkia ja hyörii niiden ympärillä, laulaa, ulvoo ja tanssii.



Anoppini yrittää keksiä minusta huonoja puolia ja vertailee jatkuvasti itseään ja minua keskenään. Jos teen hyvää ruokaa, hän korostaa miten hyvä ruoanlaittaja HÄN on.



Ymmärrän kyllä, että se rakastaa lapsenlapsiaan, mutta vähempi vouhkaaminen riittäisi.

anteeksi ja anoppi on alkanut käyttäytymään ihan siedettävästi.

Just tota meilläkin on, että MInä teen hyvää ruokaa kun lapset aina meillä vaan syö niin hyvin. (lapset eivät sinä päivänä syöneetkään paljon kun anoppi oli meillä)

" äiti vaan makaa kotona itekseen kun lapsi noin vierastaa" (tosiasiassa anopilla ei itsellään ole ystäviä ollenkaan ja itselläni vilkas seura elämä minkä kyllä tietää...)

Jos lapsi sanoo, että lempiruoka on makaroonia niin anoppi alkaa heti saarnan, ettei pelkkää makarooniruokaa voi syödä aina, epäillen että meillä syödään tosi yksipuolisesti vaikka itse on näitä vanhanajan perunaa ja kastiketta joka päivä tyyppejä.

En törmännyt näihin juttuihin ennen kuin lapset synty, mutta kyllä se anoppi varmaan on samanlainen aina ollut nyt ne tietysti huomaa herkemmin kun paljon ollaan tekemisissä