Lapset aloittamassa hoidon ja mina palaan toihin monen uoden jalkeen ja mieheni haihattelee viikonloppuisin omissa menoissaan!!

Mielestäni nyt olisi aika rauhoittaa viikonloput rauhalliselle yhteiselolle, sillä poikien elämässä on suuri muutos meneillään. Siitä huolimatta mieheni on nyt " kerännyt" usealle peräkkäiselle viikonlopulle paljon kaikenlaista menoa, joista yksikään ei ole niin tärkeä että ymmärtäisin sen pakollisuuden juuri nyt.



Olenko mielestäni nyt nipo vaimo ja hysteerikko äiti kun toivon mieheltäni omien menojen karsimista seuraavan kuukauden viikonloppuihin. Tänäänkin kuopus itki puoli tuntia sen jälkeen kun isi sanoi hei hei. Ihan selkeästi on ymmällään tilanteesta ja siitä että koko ajan joku on lähdössä pois. Ja kyseessä on aika pieni lapsi, eli ymmärrys ja ajantaju ei ole vielä kohdallaan.



Itse olen valmis karsimaan kaiken ylimääräisen menon, ja toimimaan lasten ehdoilla, miksi mieheni ei sitä tajua tehdä??



Kertokaa olenko nyt kohtuuton vai mitä itse toivoisitte miehenne tekevän?