Lapseton nainen ja "lapsellinen" mies

Vaikutustahan on myös sillä minkälaiset tapaamisjärjestelyt on.

Tuo on huonoin mahdollinen suhdetyyppi. Lapsellinen nainen ja lapseton mies - suhde toimii paremmin, kun mies saa naiselta valmiit ruuat ja muut edut, joita lasten takia täytyy tehdä. Nainen pitää miestä oikein ekstrahyvänä, ettei taas tulisi eroa uudestaan. Ja kun lapset tulee naiselle, mies voi mennä sillä aikaa vaikka äijäporukalla kaljalle. Toisinpäin se ei mene noin, vaan mies vaan yrittää pesettää lastensakin pyykit uudella naisystävällään, mutta muuten tekee kaikki ratkaisut ex-vaimonsa mielen mukaan. Uudella naisystävällä menee joka toinen viikonloppu ihan hukkaan, kun hän kuitenkin jää miehen mieliksi kotiin, vaikka mies keskittyykin vain lapsiinsa.

Yksi ainoa elämä, älä tuhlaa sitä passaamalla jonkun muun perhettä! Kannattaa hankkia oma. Ihan oikeasti.

Ei toimi, jos olet vauvakuumeinen kolmekymppinen, joka haaveilee  perhe-elämästä ja yhteisistä lapsista miehen kanssa saman katon alla. Huomaat pian olevasi miehelle kodinhoitaja ja piika, joka tarjoaa kaupan päälle myös seksipalveluita. Suhde toimii parhaiten, jos ette muuta yhteen. Jos pystyt pitämään kiinni omasta elämästäsi silloin, kun mies keskittyy lapsiinsa, niin suhde voi onnistua. 

Miksi ihmeessä? Kolmekymppisellä lapsettomalla naisella on hyvät mahdollisuudet napata myös joku lapseton mies.  

Olet aina se "kakkonen", vieras omassa kodissasi. Ei omaa rauhaa niinä päivinä kun lapset on isällään, jos kotona meinaat olla. Vähän kuin olisi vieraita tai sukulaisia yökylässä esim. joka toinen viikko.

Ennenkuin edes harkitset yhteenmuuttoa, kannattaa kunnolla tutustua lapsiin, isän kasvatustyyliin ja siihen millainen ihminen lasten äiti on.

Tapailen semmosta. Tosin ikää on enempi. Ihan oma asia jokaiselle mutta ei siinä joudu muiden lapsia hoitelemaan. Heillä on omat vanhempansa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on huonoin mahdollinen suhdetyyppi. Lapsellinen nainen ja lapseton mies - suhde toimii paremmin, kun mies saa naiselta valmiit ruuat ja muut edut, joita lasten takia täytyy tehdä. Nainen pitää miestä oikein ekstrahyvänä, ettei taas tulisi eroa uudestaan. Ja kun lapset tulee naiselle, mies voi mennä sillä aikaa vaikka äijäporukalla kaljalle. Toisinpäin se ei mene noin, vaan mies vaan yrittää pesettää lastensakin pyykit uudella naisystävällään, mutta muuten tekee kaikki ratkaisut ex-vaimonsa mielen mukaan. Uudella naisystävällä menee joka toinen viikonloppu ihan hukkaan, kun hän kuitenkin jää miehen mieliksi kotiin, vaikka mies keskittyykin vain lapsiinsa.

Aikamoinen stereotypia. Mutta omalla kohdallani homma meni juuri näin. 

Ihmissuhteissa on tietysti kyse monesta asiasta. Itse katsoisin sinuna, että miehellä on toimivat (asialliset)välit eksään, tapaamissopimus on tehty ja sitä noudatetaan (joustavuus on hyvä, mutta järjen rajoissa). Lisäksi se, että mies on hyvä isä joka osaa hoitaa itse kotinsa ja lapsensa, ja on sinut tilanteen kanssa (lapsilleen ikuisesti poissaoloaan hyvittävät miehet, eieiei). 

Ehkä jos miehellä on max yksi, pieni lapsi ja erostakin ainakin nyt se vuosi aikaa (me kun lapsiperheenä erosimme niin peruttiin se ero sitten kuitenkin vaikka oli uudet seurustelusuhteet aloitettu kumpikin, toki ei lapsille esitelty vielä ketään. Siksi siis eron pitäisi olla ihan todellinen jo). Ja se sisarus sitten vasta hyvään vaiheeseen, joten pientä ikäeroa tuohon potentiaaliseen sisarpuoleen ei tule vaan useampi vuosi. Näin oma ja yhteinen lapsenne ei olisi sisarilleen vain "puolikas" verrattuna heidän suhteeseensa, olettaisin että hyväksi. Ja ainokaiset itse asiassa usein toivovat sisarusta vaikka tietysti aluksi olisi varmasti vähän mustasukkainen vauvalle. Myös yhden lapsen isällä on todennäköisesti enemmän mielenkiintoa lopulta haluta toinen lapsi kuin miehellä, jolla on jo useampi lapsi. Sellainen voi hyvinkin todennäköisesti ilmoittaa sitten kun olet äitipuoleksi alkanut, että ei muuten haluakaan enempää. Jos sitten saat miehen taipumaan tai tulet "vahingossa" raskaaksi niin on helvetti irti

.. Näin olettaisin, että olisi parhaat mahdollisuudet onnistua onnellisesti, yhden pienen lapsen isän kanssa seurustelun aloittaen. Tai lapsettoman. Tai sellaisen, jolla aikuiset lapset, mutta olisi jo aika harppu sellainen.

Minä tapailin miestä, jolla 1 lapsi. Lapsi oli isällä lähes jokaisen vapaapäivän, kun koulua ei ollut. Ja sillon, kun ei ollut isällä. Lapsen äiti juoksutti lapsen varjolla exäänsä. Toimii, jos haluat hyppiä muiden pillin mukaan. Uhraa elämäsi miehen lapsen hoitamiseen ja passaamiseen. Parisuhdetta ei tuossa ollut mahdollista hoitaa.

Hyviä vastauksia edellä. Toisaalta se, että joku nainen on miehen valinnut isäksi lapselleen, on jo meriitti. Nelikymppisistä sinkuista sen huomaa, lapsettomat miehet ovat usein hieman kummallisia.

Olen itse 36 ja seurustelen yhden lapsen isän kanssa. On tässä aika dilemma, että tekeekö lapsia tämän kanssa vai lähtee vielä sinkkumarkkinoille etsimään lapsetonta, mukavaa ja täyspäistä ihmistä. Niitä ei joka puussa kasva eikä ehtisi missään tapauksessa enää montaa vuotta tutustua.

Nämä niin sanotut järkevät puolet on tulleet mieleen nyt kun rakastumisen huuma on ohi parin vuoden suhteen jälkeen.

Lapsi on ihan mukava mutta onhan se silti vieras. Lisäksi mulla on aika vahva malli siitä että ydinperhe on se paras tapa elää ja kaikki muut on huonompia (niin kai suurin osa ajattelee jos tästä palstasta esimerkiksi tekee päätelmiä ihmisten ajatuksista). Toisaalta jos lähtee enää tavoittelemaan kuuta taivaalta voi olla että jää kaikki saamatta.

Up.

Kun täällä niin usein puhutaan miehistä kuin isoista kakaroista - varsinkin näiden uusioperheitä koskevien aloitusten yhteydessä - ihmettelen aina, onko itselläni käynyt vain tosi hyvä tuuri. Olen lapseton ja puolisollani on yksi lapsi entisestä suhteesta. Yhteiseloa takana viisi vuotta, ja naimisissakin ollaan.

Mies ei minua passuuta tai automaattisesti oleta, että minä pääasiassa hoitaisin hänen lapsensa tai kantaisin hänen vastuunsa vanhempana. Ihan itse huolehtii ja on erittäin hyvä isä. Minä tietysti autan ja tuen, ja teen enemmän (päiväkodista hakemiset töiden venyessä tai lapsesta huolehtiminen jos miehellä joskus joku iltariento tms.) kun erikseen sovitaan. Enimmäkseen hyvin on sujunut.

Mies ei ole eksänsä talutusnuorassa, välit on vanhemmilla asialliset ja meillä omassa kodissa perhesuhteet hyvät ja lämpimät. En ole lapseen nähden vanhemman asemassa, mutta olen kovin kiintynyt häneen ja puuhaan myös lapsen kanssa kahdestaan kaikenlaista.

Toivoisin myös itse omaa lasta, mutta sitä en ehkä voi saada. Jos näin on, silloin varsinkin olen kiitollinen siitä että perhe-elämää olen saanut elää näin.

Olisi virkistävää kuulla joskus myös positiivisia kokemuksia, pakko kai niitäkin on olla olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppisistä sinkuista sen huomaa, että lapsettomat miehet ovat usein hieman kummallisia.

Voi hyvänen aika taas, mitä yleistystä. Meissä miehissäkin on niitä, jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia. Ei kaikilla ole halua perustaa perhettä, eli elämä on valintoja.

Olen pahoillani siitä, että miehesi löysi paremman, ja jouduit 4 lapsen totaaliyksinhuoltajaksi.

En todellakaan rupeaisi kenekään miehen pershedelmiä hoitamaan ja elättämään.

Miksi aloittaja ei etsi lapsetonta miestä?

Ja ketjun naisille, ajattelumaailmanne on erittäin oksettava. 

Mikset ap ottaisi lapsetonta miestä? En ymmärrä

Vierailija kirjoitti:

Kun täällä niin usein puhutaan miehistä kuin isoista kakaroista - varsinkin näiden uusioperheitä koskevien aloitusten yhteydessä - ihmettelen aina, onko itselläni käynyt vain tosi hyvä tuuri. Olen lapseton ja puolisollani on yksi lapsi entisestä suhteesta. Yhteiseloa takana viisi vuotta, ja naimisissakin ollaan.

Mies ei minua passuuta tai automaattisesti oleta, että minä pääasiassa hoitaisin hänen lapsensa tai kantaisin hänen vastuunsa vanhempana. Ihan itse huolehtii ja on erittäin hyvä isä. Minä tietysti autan ja tuen, ja teen enemmän (päiväkodista hakemiset töiden venyessä tai lapsesta huolehtiminen jos miehellä joskus joku iltariento tms.) kun erikseen sovitaan. Enimmäkseen hyvin on sujunut.

Mies ei ole eksänsä talutusnuorassa, välit on vanhemmilla asialliset ja meillä omassa kodissa perhesuhteet hyvät ja lämpimät. En ole lapseen nähden vanhemman asemassa, mutta olen kovin kiintynyt häneen ja puuhaan myös lapsen kanssa kahdestaan kaikenlaista.

Toivoisin myös itse omaa lasta, mutta sitä en ehkä voi saada. Jos näin on, silloin varsinkin olen kiitollinen siitä että perhe-elämää olen saanut elää näin.

Olisi virkistävää kuulla joskus myös positiivisia kokemuksia, pakko kai niitäkin on olla olemassa?

Ei sinulla ole käynyt erityisen hyvä tuuri. Tämä palsta on täynnä katkeria elämässään epäonnistuneita ihmisiä, ja sellaisilla on tapana pariutua toisten samanlaisten kanssa. Suurin osa miehistä ja naisista on fiksuja ja tasapainoisia ihmisiä, mutta palstalla ylikorostuvat kokemukset siitä pienestä vähemmistöstä, jossa on kaikki kuviteltavissa olevat viat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun täällä niin usein puhutaan miehistä kuin isoista kakaroista - varsinkin näiden uusioperheitä koskevien aloitusten yhteydessä - ihmettelen aina, onko itselläni käynyt vain tosi hyvä tuuri. Olen lapseton ja puolisollani on yksi lapsi entisestä suhteesta. Yhteiseloa takana viisi vuotta, ja naimisissakin ollaan.

Mies ei minua passuuta tai automaattisesti oleta, että minä pääasiassa hoitaisin hänen lapsensa tai kantaisin hänen vastuunsa vanhempana. Ihan itse huolehtii ja on erittäin hyvä isä. Minä tietysti autan ja tuen, ja teen enemmän (päiväkodista hakemiset töiden venyessä tai lapsesta huolehtiminen jos miehellä joskus joku iltariento tms.) kun erikseen sovitaan. Enimmäkseen hyvin on sujunut.

Mies ei ole eksänsä talutusnuorassa, välit on vanhemmilla asialliset ja meillä omassa kodissa perhesuhteet hyvät ja lämpimät. En ole lapseen nähden vanhemman asemassa, mutta olen kovin kiintynyt häneen ja puuhaan myös lapsen kanssa kahdestaan kaikenlaista.

Toivoisin myös itse omaa lasta, mutta sitä en ehkä voi saada. Jos näin on, silloin varsinkin olen kiitollinen siitä että perhe-elämää olen saanut elää näin.

Olisi virkistävää kuulla joskus myös positiivisia kokemuksia, pakko kai niitäkin on olla olemassa?

Ei sinulla ole käynyt erityisen hyvä tuuri. Tämä palsta on täynnä katkeria elämässään epäonnistuneita ihmisiä, ja sellaisilla on tapana pariutua toisten samanlaisten kanssa. Suurin osa miehistä ja naisista on fiksuja ja tasapainoisia ihmisiä, mutta palstalla ylikorostuvat kokemukset siitä pienestä vähemmistöstä, jossa on kaikki kuviteltavissa olevat viat.

Tämä vastaus helpotti! Maailma ehkä onkin siis oikeasti vähän valoisampi paikka :)