Mitä tekisit jos sinulle annettaisiin nyt muutama vuosi elinaikaa?

Lopettaisin duunit ja viettäisin mahdollisimman paljon aikaa rakkaimpieni kanssa ja matkustaisin (korona hieman haittaa tätä kohtaa kyllä). Yrittäisin toki etsiä pidennystä elinaikaani kaikin keinoin. 

Eläisin enää muutaman vuoden.

Ryyppäisin ankarasti.

Mulla voi olla hyvinkin tämä tilanne. Yritän olla miettimättä koko asiaa ja elän tavallista elämää mahdollisimman pitkään. Olen perhekeskeinen ihminen, ja omat läheiseni ovat mulle tärkeintä elämässä. Käyn töissä ja harrastuksissa enkä kailota oman elämäni rajallisuutta kenellekään, sillä jokaisen päiväthän ovat rajalliset.

Ihan tätä samaa kuin nytkin.

Eläisin elämääni kunnes se päättyy.

Olen miettinyt tätä. En tiedä tekisinkö minäkään mitään erityisempää. Varmaan olisin koko ajan hoidoissa jotka rajoittaisivat elämää sen verran että siinä ei juuri mihinkään pystyisi tai jaksaisi tai viitsisi mennä tai lähteä.

Rakkaiden kanssa joo, mutta mulla ei ole juuri ketään läheisiä ihmisiä. Ne vähätkään eivät halua minua todellakaan nähdä kuin joskus välillä. Olisin varmaan suuren osan ajasta kuitenkin yksin.

Hyötyjiä kyllä riittäisi jos lähtisi siihen että kylvää rahaa vasemmalle ja oikealle ja tarjoaa sitä sun tätä. Lähteekö sitten sellaisten ns kavereiden kelkkaan, ehkä, jos ei ole muutakaan.

Olisin iloisesti yllättynyt.

Yrittäisin tavata sukulaisia.

Eläisin ihan normaalisti. Muutama on todella laaja käsite ja voihan tämä elämä muutenkin päättyä vaikka minuutin päästä. 

Eläisin kuin viimeistä päivää eli melkolailla samoin kuin nytkin.

Testamentin

Hihkuisin, tämän hetḱinen diagnoosi tarjoaa vain parisen kuukautta.

Tappaisin itseni.

Ottaisin pikavippiä kaikista mahdollisista paikoista ja antaisin ne rahat ystävälle ja pelaisin hulluna.

Söisin mitä haluan. Irtisanoutuisin töistä. Kattelisin netflixiä ja söisin enkä todellakaan kävis lenkillä enää ikinä.

Lähtisin illalla kaupungille aukomaan päätäni nuorisojoukoille.

ylös

Pikavipit maksimiin, pistäisin ranttaliksi ja sitten veks. En kertois kenellekään läheiselle, vasta im-kirjeessä kuulisivat syyn.

Lopettaisin työt. Tienaan hikisesti 24000€ vuodessa nettona. Jos olisi kolme vuotta elinaikaa, ni en näkis järkeä tuhlata niitä vuosia ankeaan työhön, jossa ei saa arvostusta edes omalta työnantajalta. 

Toukokuusta marraskuuhun jumittaisin mökillä aika huolella.

Oon jo konnarittanut, se puoli kunnossa.

Ottaisin juristiin yhteyttä, miten kannattaisi rahapuoli tehdä. Tai ainakin johonkin itseäni viisaampaan.

Lopun aikaa olisin ja nauttisin läheisteni seurasta.

Tänne jää kuitenkin mieheni ja meidän lapsi, en alkaisi tuhlaamaan.