Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Just sen tajusin: en rakasta miestäni enää.
12.08.2006 |
Pakko se on myöntää, mä en rakasta miestäni enää. Surullinen toteamus, mutta joskus se on kai pakko lopettaa itsellensä valehtelu. Ollaan n. 35 v. molemmat, oltu 8v. yhdessä ja näistä 5 v. naimisissa, yksi lapsi 3v. Eli ei enää mitään teinejä teinien pikasuhteessa.
Me olemme ihan ensi tapaamisistamme lähtien olleen hirveän hyviä kavereita. Hyvä asia tietenkin, mutta nyt kun olen miettinyt tätä juttua, niin kaveruus ei ehkä kuitenkaan ole pelkästään hyvä pohja rakkaussuhteelle. Jo ennen lapsen syntymää tuntui aina välillä, että me olemme aivan erilaiset ihmiset, minä ehkä eniten ekstrovertti ja hän vastaavasti hyvinkin introvertti. Mulla on ollut tosi kurja olo tässä suhteessa jo pari vuotta. Olemme käyneet parisuhdeterapiassa jo viime keväästä lähtien, mutta en koe että siitäkään on juuri apua, koska olemme kertakaikkiaan niin erilaiset ihmiset. Tällä hetkellä musta tuntuu, että meillä ei ole oikeastaan mitään muuta yhteistä kuin lapsi, eikä hirveästi edes mahdollisuuksia tulevaisuudessa just tuosta erilaisuudestamme johtuen. Mieheni on monella tapaa kuin yksi lisälapsi tässä suhteessa, passiivinen, aikaansaamaton ja vastuutapakoileva eikä halua edes muuttaa katsantakantaansa. Tuntuu raskaalta ajatella, että mun pitäisi " vetää" häntä perässäni vuosikymmenet eteenpäin.
Surettaa ja masentaa. Kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia? Miten kävi?
Kommentit (11)
Talo ja tavarat ym. jakoon, mikä homma! Mutta en tiedä mitä muutakaan tässä tekisi. Tuskin tilanne ainakaan paranee. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia kerrallaan =) Tee itsellesi onnellinen elämä, ihan totta. Itse olen myös eroamassa, vähän samasta syystä ja nyt helpottaa =)
Silloin tulee usein juuri vastaavanlainen tunne, että ei tavallaan ole mitään perustavanlaatuista ongelmaa, mutta ei oikeastaan mitään kauheaa syytäkään olla yhdessä. Olette hieman erilaisia, haluatte ehkä myös eri asioita. Tulisi synkata hyvin ns. miehenä ja naisena, ei ainoastaan kuten kahden kaverin välillä.
Itse asiaan kommentoin minäkin sen verran, että en usko, että tilanne paranee, jos jos muutaman vuoden olet miettinyt asiaa. Joka suhteessa on tottakai ylä- ja alamäkiä, mutta jos elämä on pelkkää alamäkeä, niin ainakaan ja etenkään lapsen takia ei suhteeseen pidä jäädä. Lapsi tarvitsee onnelliset vanhemmat, vaikka sitten erilläänkin asuvat.
Kasva aikuiseksi. Taidat vain kaivata rakastumisen huumaa tai intohimoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolle vaimo on enemmän oma äiti kuin kumppani. Nr. 8 ei nyt oikein tainnut tajuta ap:n kirjoitusta. Itse olen juuri eronnut tuollaisesta miehestä, ja koko elämä muuttui niin mulle kuin lapsillekin niin paljon onnellisemmaksi ja paremmaksi, että en ole katunut sekuntiakaan.
kyllä siinä parisuhteessa täytyy pitää itsestään, siitä millainen on juuri tämän ihmisen kanssa. Itse olen ollut todella masentunut, huonovointinen, sairastunut mm. paniikkihäiriöön kaiken tämän keskellä. Mies on ihan OK mutta tämä ei ole se, mitä minulle kuuluu ja mitä tarvitsen! Ehkä itsekästä, mutta ketä muuta varten elämääni eläisin? Lasten vuoksi ei kannata olla onneton perässävetäjä.
Yleensäkin lapset ja parisuhde ovat kaksi eri asiaa. Perhe voi olla yksin- ja yhteishuoltajuudessakin ;) Anna itsellesi oikeus tavoitella sitä onnellisuutta, joka meille ihmisille suodaan valintojen ja yrittämisen kautta. Toivon sulle sydämeni pohjasta viisautta tehdä se päätös.
t. m
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n on aivan järkevää tehdä jotain ratkaisuja, että hänkin ehtii vielä nauttimaan elämästään ja mahdollisesti löytämään palkitsevan parisuhteen.
Vierailija:
jolle vaimo on enemmän oma äiti kuin kumppani. Nr. 8 ei nyt oikein tainnut tajuta ap:n kirjoitusta. Itse olen juuri eronnut tuollaisesta miehestä, ja koko elämä muuttui niin mulle kuin lapsillekin niin paljon onnellisemmaksi ja paremmaksi, että en ole katunut sekuntiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista, ja lisääkin saa laittaa.
Tähän allaolevaan viestiin täytyy vastata, että luitkohan alkuperäistä viestiäni ollenkaan tai tajusitko sen sisältöä? Ei tule sitten mieleen, että jos olemme käyneet jo parisuhdeterapiassakin puoli vuotta, niin ennen sitä niin me kuin varmasti aivan kaikki muutkin terapiaan asti ehtineet olemme aivan varmasti miettineen jo hyvinkin pitkän aikaa, että mikä siinä parisuhteessa mättää.
Vierailija:
Vastuuntuntoisempi voisi miettiä, mikä siinä parisuhteessa mättää.
Alue: Aihe vapaa
niin ei lapsikaan niin kärsi.