Ootteko kuunnelleet tuota Yonan uutta Uni Johon Herään -albumia?

Hyvän arvion sai Hesarissa?

Valtamedia mainostaa valitettavasti koko ajan enemmän kertakäyttöisempiä "artisteja" ja muita pintaliitäjiä, ei oikeita taiteilijoita. On tosi surullista, että nykyään pakotetaan kyllä joka paikassa tietoa siitä kuka on viimeisin BB-voittaja, kuka Seiskan ex-tähtityttö on ottanut huulitäytteet tai kuka vloggaaja on lähtenyt "tekemään musiikkia" (eli kelle on laskelmoidusti tehty joku yksi persoonaton biisi) mutta en itsekään tiedä ketä ovat nuo kärkinimet joita esim. tuossa Yonan levyn sinfoniaorkesterissa soittaa. Kyllähän Yona saa koko ajan enemmän julkisuutta ja sitä kautta myös lisää kuuntelijoita ja on omissa piireissään ollut yli kymmenen vuotta arvostettu, mutta on kuitenkin tehnyt sen verran taiteellista musiikkia että se on ollut suurelle massalle vaikeasti lähestyttävää. Tähän kun lisätään vielä persoona jolla on oikeita ajatuksia ja jota ei voi määritellä oikein mihinkään lokeroon, niin vaikea tehdä klikkiotsikoita. Tosi hienoa kuitenkin, että on puhunut mielellään nyt esim. tuosta epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Nyt ymmärrän häntä ja musiikkiaan taas hieman paremmin. <3

Vierailija kirjoitti:

Hyvän arvion sai Hesarissa?

Ei siellä mielestäni oo ollu levyn arviota, mut ne mitä oon lukenu on ollu 4,5 ja 5 tähteä

Tää levy on ehkä pelastanu tän vuoden ja ehkä mun loppuelämän. Oon rakastanu Yonan musaa nyt n. 8 vuotta, mutta vielä tähän mennessä yksikään levy ei oo mielestäni ollut yhtä täydellinen kuin tää uusin. Tuntuu sitä kuin ne aiemmat levyt olis tarkoituksella ollut vähän vähemmän sykähdyttäviä ja nyt odotus palkittiin.

Harvemmin musa liikuttaa näin syvältä ja pakottaa kuuntelemaan levyn jokaisen raidan alusta loppuun useamman kerran. Yhdenkään uuden levyn raidan kohdalla ei oo vielä tehnyt mieli skippaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tää levy on ehkä pelastanu tän vuoden ja ehkä mun loppuelämän. Oon rakastanu Yonan musaa nyt n. 8 vuotta, mutta vielä tähän mennessä yksikään levy ei oo mielestäni ollut yhtä täydellinen kuin tää uusin. Tuntuu sitä kuin ne aiemmat levyt olis tarkoituksella ollut vähän vähemmän sykähdyttäviä ja nyt odotus palkittiin.

Harvemmin musa liikuttaa näin syvältä ja pakottaa kuuntelemaan levyn jokaisen raidan alusta loppuun useamman kerran. Yhdenkään uuden levyn raidan kohdalla ei oo vielä tehnyt mieli skippaa.

Ap

Saanko kysyä minkä ikäinen olet? :) Mulla oli tuo sama kokemus nimittäin joskus kuutisen vuotta sitten Yonan musiikin kanssa, sen jälkeen en ole saanut ihan yhtä intensiivistä kokemusta vaikka tästä uudesta levystä toki paljon pidänkin. Mietin viimeksi tänään, johtuuko se oikeasti siitä että levyissä ja mieltymyksissä vain on eroja vai siitä omasta iästä ja vaiheesta, eli onko sitä nuorempana vain helpommin "fanaattinen" sellaisella hyvällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää levy on ehkä pelastanu tän vuoden ja ehkä mun loppuelämän. Oon rakastanu Yonan musaa nyt n. 8 vuotta, mutta vielä tähän mennessä yksikään levy ei oo mielestäni ollut yhtä täydellinen kuin tää uusin. Tuntuu sitä kuin ne aiemmat levyt olis tarkoituksella ollut vähän vähemmän sykähdyttäviä ja nyt odotus palkittiin.

Harvemmin musa liikuttaa näin syvältä ja pakottaa kuuntelemaan levyn jokaisen raidan alusta loppuun useamman kerran. Yhdenkään uuden levyn raidan kohdalla ei oo vielä tehnyt mieli skippaa.

Ap

Saanko kysyä minkä ikäinen olet? :) Mulla oli tuo sama kokemus nimittäin joskus kuutisen vuotta sitten Yonan musiikin kanssa, sen jälkeen en ole saanut ihan yhtä intensiivistä kokemusta vaikka tästä uudesta levystä toki paljon pidänkin. Mietin viimeksi tänään, johtuuko se oikeasti siitä että levyissä ja mieltymyksissä vain on eroja vai siitä omasta iästä ja vaiheesta, eli onko sitä nuorempana vain helpommin "fanaattinen" sellaisella hyvällä tavalla.

Oon yli 30-vuotias, jos ikä mitenkään tähän liittyy. En ole aikoihin tuntenut oikein yhtään mitään, kun kuuntelen musiikkia. Ap

Kannolla on niin hyvä biisi.

Kaikki nykymusiikki on roskaa. Hyvän rock- ja popmusiikin tekeminen loppui 1980-luvun lopulla. Suurinta roskaa on rap-musiikki.

Ne on tolllasta haaveilua mitä on kuultu jo maailman sivu. Kunnnolla rykäsee cd n siiitä hienosti lentäää.

Katsoin eilen Areenasta vähän jo vanhemman ohjelman nimeltä Tekijänä Yona ja välittyi kuva todella aidosta ihmisestä, joka on lahjakas siinä, mitä tekee. Kaikkea hyvää hänen uralleen!

Uusi levy oli loistokas ja mestarillinen. Harmi, että kovin harva tässä maassa edes tietää Yonan.

En ole koskaan kuullut enkä tule koskaan kuuntelemaankaan.

Jos joku Anna Puu tekis tällasen mestariteoksen, siitä puhuttaisiin joka paikassa, mut nyt suuri yleisö ei edes löydä tän pariin. Harmittaa, koska tää levy voisi koskettaa niin monia todella syvältä.