Lue keskustelun säännöt.
4v tyttö itkee joka asiasta, keksii tarinoita
29.03.2021 |
Hei, vertaistukea?
Tyttöni 4v on sellainen , että jos asiat ei mene kuten hän toivoisi, alkaa itku josta ei meinaa tulla loppua. Ihan aitoa , kyyneleet valuu ja nyyhkyttää. Jos pelleillään jotain leikkiessämme yhdessä, esim hän eilen sanoi kun oltiin metsäretkellä että haluaisi jäädä yksin telttaan nukkumaan tänne , tiesin että se oli vitsi ja sanoin hänelle hymyssä suin ”höpinässä mukana” että joo haen vaan sun peiton ja tyynyn niin voit sitten jäädä , siitä alkoi kauhea itku ja se on rasittavaa kun ei aina oikein osaa ennakoida että mistä nämä milloinkin alkavat, ja kun itkusta ei meinaa tulla loppua.
Tänään tehtiin lähtöä puistoon, ja sisko höpisi afrikanpuistosta. Isoveli sanoi hänelle joo, matkustetaan afrikanpuistoon niin tyttö siitäkin kauhea itkuhuuto en halua en halua. Usein näihin tuntuu liittyvän kuin jotain pelkoa samalla.
Hän on pienestä pitäen ollut aika ujo,hiljainen ja jännitänyt uusia juttuja, veli taas ihan ääripää. Nyt tuntunut että rohkaistunut paljon, tullut sosiaalisemmaksi ja ns reippaamaksi mutta nyt kun hänen juttujaan kuuntelee, harvoin ne on mitään ”aitoa asiaa” enimmäkseen puhuu ns ”höpöjä” eli keksityistä henkilöistä/tapahtumista ja eläytyy niihin niin että välillä tuntuu meneekö tosi ja tarinat sekasin.
Meillä ihan tavallinen perhe elämä, säännöllinen elämän rytmi päiväunineen/ruokailuineen yms. Toisaalta, hän on tosi omatoiminen osaa hyvin ruokailut/pukemiset ilman että tarvitsi niihin erikoisemmin puuttua tms.
Välillä on ollut ongelmia lihan syönnin kanssa, koska herkkänä eläinrakkaana tyttönä rupesi ymmärtämään että liha on eläimistä lähtöisin.
Itkutilanteissa yleensä suhtaudun niin että jos hän ylireagoi esim eilisestä telttahöpinästä, sanon hänelle että hei se oli vitsiä, en minä nyy tosissaan tarkoittanut ja olen halannut häntä.
Kommentit (20)
Kiitos kun otat selvää ja välität hänestä.
Tulee mieleen että kyseessä on herkkä, mielikuvitusrikas ja luova lapsi.
Mielestäni toimit oikein, kun olet mukana mutta toisaalta palautat todellisuuteenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä on lapsuusiän skitsofrenia.
Vitsailin näin, koska ajattelin sen vain olevan osa leikkiä jota leikimme kun kuvittelimme olevamme retkeilemässä. En tarkoittanut häntä pelotella tuollaisella vaan vastasin hänen höpinöihinsö, mutta tämä oli juuri se esimerrki siitä miten välillä tuntuu että tosi ja mielikuvituksen jutut menee sekaisin ja pelottaa. Ja ei, en tällaisilla asioilla vitsaile muuten tai peloitellakseni tai mitään , tuntuu että hän pelkää niin monia asioita..
Kiitos toiselle viestin laittajalle asiallisesta vastauksestasi!💕
Ja kolmannelle, skitsofrenia??? Ei kai nyt sentään.
Voisiko olla joku asperger-tyyppinen, ottaa kaiken kirjaimellisesti eikä osaa hamottaa että milloin vitsaillaan?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla joku asperger-tyyppinen, ottaa kaiken kirjaimellisesti eikä osaa hamottaa että milloin vitsaillaan?
Eiköhän silloin aika monet neljävuotiaat ole aspergereita... Ei nelivuotias osaa erottaa mikä on totta ja mikä satua, sellainen ymmärrys kehittyy aikaisintaan 6 - 7 vuoden iässä. Kun läheinen tietää, että lapsi on herkkä eikä ymmärrä tietyntyyppisiä vitsejä, niin luulisi aikuisen ymmärtävän olla vitsailematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla joku asperger-tyyppinen, ottaa kaiken kirjaimellisesti eikä osaa hamottaa että milloin vitsaillaan?
Eiköhän silloin aika monet neljävuotiaat ole aspergereita... Ei nelivuotias osaa erottaa mikä on totta ja mikä satua, sellainen ymmärrys kehittyy aikaisintaan 6 - 7 vuoden iässä. Kun läheinen tietää, että lapsi on herkkä eikä ymmärrä tietyntyyppisiä vitsejä, niin luulisi aikuisen ymmärtävän olla vitsailematta.
Tämä. Anna tytön olla herkkä ja opettele olemaan tukeva aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla joku asperger-tyyppinen, ottaa kaiken kirjaimellisesti eikä osaa hamottaa että milloin vitsaillaan?
Eiköhän silloin aika monet neljävuotiaat ole aspergereita... Ei nelivuotias osaa erottaa mikä on totta ja mikä satua, sellainen ymmärrys kehittyy aikaisintaan 6 - 7 vuoden iässä. Kun läheinen tietää, että lapsi on herkkä eikä ymmärrä tietyntyyppisiä vitsejä, niin luulisi aikuisen ymmärtävän olla vitsailematta.
No jaa, itse päiväkodissa töissä olevana olen kyllä sitä mieltä, että lapset ovat jo tosi pienenä huumorintajuisia, jos ovat. Osa on rasittavia tosikkoja, eikä miksikään muutu vanhenemisen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minusta vaikuttaa siltä, että hän ei hahmota noita vitsejä. Eli älä viitsi vitsailla tuolla tavalla.
Nelivuotiaat eivät yleensäkään oikein ymmärrä leikkipuhetta. Ei sikäli en usko että tässä on mitään poikeavaa. Hyvä, että suhtaudut itkuihin noin empaattisesti.
Itse pelkäsin nelivuotiaana kuollakseni kalastusta harrastanutta kummisetääni, joka "vitsaili" aina leikkaavansa hiukseni ja tekevänsä niitä vieheitä (tai mitä lie, terminologia ei ole oikein hallussa) perhoihinsa. Sain äidiltäni perusteelliset haukut huumorintajuttomuuteni vuoksi kun kehtasin ottaa asian puheeksi (taustan vuoksi mainittakoon, että olen luonnostaan punatukkainen ja ainoat kehut joita olen ikinä ulkonäöstäni saanut ovat liittyneet hiuksiini, eli ei varmaan ole ihme etten tykännyt "vitseistä" joissa menetän hiukseni). Tuli kyllä jotenkin synkän riemukas fiilis kun opin lukion psykologiantunneilla, etteivät alle kouluikäiset oikein tunnista "leikisti" ja "oikeesti" eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla joku asperger-tyyppinen, ottaa kaiken kirjaimellisesti eikä osaa hamottaa että milloin vitsaillaan?
Eiköhän silloin aika monet neljävuotiaat ole aspergereita... Ei nelivuotias osaa erottaa mikä on totta ja mikä satua, sellainen ymmärrys kehittyy aikaisintaan 6 - 7 vuoden iässä. Kun läheinen tietää, että lapsi on herkkä eikä ymmärrä tietyntyyppisiä vitsejä, niin luulisi aikuisen ymmärtävän olla vitsailematta.
No jaa, itse päiväkodissa töissä olevana olen kyllä sitä mieltä, että lapset ovat jo tosi pienenä huumorintajuisia, jos ovat. Osa on rasittavia tosikkoja, eikä miksikään muutu vanhenemisen myötä.
On aika kammottavaa, että päiväkodin työntekijä ajattelee pienten lasten olevan rasittavia tosikkoja. Ehkä kannattaisi harkita alanvaihtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin lapsena samanlainen. Näin jälkikäteen ajatellen olisin kaivannut omilta vanhemmiltani sitä, että he olisivat ystävällisesti, asiallisesti mutta myös ihan rohkeasti keskustelleet kanssani asioista ja tehneet selviksi, että olen turvassa. (Vilkas mielikuvitus aiheutti minulle turvattomuuden tunnetta, koska saatoin mielikuvitella vaikka mitä kauheuksia tapahtuvaksi tilanteissa, joissa muut lapset eivät nähneet mitään pelottavaa.) Omat vanhempani lähinnä moittivat itkemisestä ja käskivät ryhdistäytyä. Lopulta aloin piilottaa tuntemuksiani ja ajatuksiani, vaikka olisin vain tarvinnut äidin tai isän, joka olisi halannut ja sanonut, ettei ole mitään hätää. Heti kun opin lukemaan ja kirjoittamaan, aloin kirjoittaa tarinoita. Se auttoi, koska sen avulla opin hahmottamaan paremmin, mikä on totta ja mikä mielikuvituksen tuotetta. Ehkä sinäkin voisit käyttää jotain tämäntyylistä keinoa? Siis sanoittaa lapsen villi mielikuvitus ja pelot tarinoiksi, joissa on onnellinen ja turvallinen loppu?
Nuppi vikainen. Ei itselläni mennyt pikkulapsenakaan noin pahasti todellisuus ja kuvitelmat sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sitä itkua kun ymmärtää vihdoin mistä kasvisruuat on. Kasvitkin kun ovat tuntevia olioita. Ja yhden salaatin harvestointiin on kuollut todella monta hiirtä traktorin renkaiden alle, voi sitä itkua sitten.
Opetus on se, että kasvisruoka ja liha ei eroa toisistaan kärsimyksessä mitenkään.
Pikkulapset eivät ymmärrä ironiaa ja sarkasmia. Lapsi itki, koska luuli että aiot hylätä hänet nukkumaan ulos yksin. Pikkulasten maailma on hyvin mustavalkoinen ja kyky erottaa totta valheesta ja vitsiä vakavasta puheesta ei ole vielä kunnolla kehittynyt.
Lapsesi on ihan normaali herkkä lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä itkua kun ymmärtää vihdoin mistä kasvisruuat on. Kasvitkin kun ovat tuntevia olioita. Ja yhden salaatin harvestointiin on kuollut todella monta hiirtä traktorin renkaiden alle, voi sitä itkua sitten.
Opetus on se, että kasvisruoka ja liha ei eroa toisistaan kärsimyksessä mitenkään.
Luuletko tosissaasi että suomalaisia kasvihuonesalaatteja "harvestoidaan" traktorilla. Salaatti on pieni lisuke, ei sillä kukaan elä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä itkua kun ymmärtää vihdoin mistä kasvisruuat on. Kasvitkin kun ovat tuntevia olioita. Ja yhden salaatin harvestointiin on kuollut todella monta hiirtä traktorin renkaiden alle, voi sitä itkua sitten.
Opetus on se, että kasvisruoka ja liha ei eroa toisistaan kärsimyksessä mitenkään.
Luuletko tosissaasi että suomalaisia kasvihuonesalaatteja "harvestoidaan" traktorilla. Salaatti on pieni lisuke, ei sillä kukaan elä.
Itse asiassa porkkanoita kyllä harvestoidaan usein traktorilla, niiden nostoon tarkoitetulla laitteella.
Meillä myös 4v neiti ja aivan samanlainen herkkis. Kuuluu ikään. Lapsi ei vielä ymmärrä vitsejä, vaan ottaa asiat kirjaimellisesti, joten kannattaa puhua selkeästi siitä mihin mennään ja mitä tehdään. Vitsailla voi sitten niistä asioista missä lapsi on jo varma itsestään, esim äiti voi olla niin hölmö että ei tiedä minkä värinen paita lapsella on tänään päällä..
Kuulostaa normaalilta mitä omaa lapsuuttani muistan ja kummityttöäni olen seuraillut, siinä mielessä että molemmat kovia höpöttelemään omia ja keksimään mielikuvitusmaailmoja. Erona tuo että häntä pelottaa. En muista että ikinä olisin omilla mielikuvitusleikeillä pelottanut itseäni, nehän nimen omaan voi olla täysin turvallisia kun ne on omassa hallinnassa. Tärkeimmäksi näkisin että koitat lievittää pelkoja, ja jos tuo puhuminen auttaa niin siinä hyvä alku ainakin.
Minusta lapsi selvästi testasi mitä sanot, jos hän jäisi ihan yksin sinne varmasti hurjalta tuntuvaan metsään ja koska vastasit noin hän säikähti tosissaan.
Lapsi voi siis tuntea olonsa vähän turvattomaksi. Kohteletko häntä ehkä jo liian vanhana?
minusta vaikuttaa siltä, että hän ei hahmota noita vitsejä. Eli älä viitsi vitsailla tuolla tavalla.