Neuvoja korona-ajan aviosolmuun

Joskus se oma itse pitää panna narikkaan ja halata ja pussata sitä mököttäjää, sanoa kuinka rakas se on ja kuinka haluaisi, että sen olo paranisi. 

Varaatte kalenteriin aikaa toisillenne, voitte vaikka suunnitella jo valmiiksi mitä silloin tehdään, seksille voi myös varata aikaa ja kannattaa se lieventää stressiä ja ahdistusta.

No kai sitä nyt jotain asioita voi tehdä korona-aikanakin.

Mikä ratkaisuksi? Puhuminen. Käyttö läpi mitä kumpainenkin haluaa/tarvitsee ja pyritte löytämään ratkaisun yhdessä. Ei kenelläkään ole tarjota teille valmista lopputulosta.

Kiitos vastauksista, hyviä pointteja. Kuulostaa tyhmältä, mutta minulle tuli itse asiassa vähän yllätyksenä, että mies kokee, että hän saa jotain siitä, että syödään lounasta yhdessä. Itse olen luullut, että minut voisi korvata vaikka pahvihahmolla, kun hän ei kerran katso minuun, ei puhu eikä kuuntele. Se tuntuu minusta todella nöyryyttävältä ja kylmältä. (Vaikka tiedän, että hän ei tee sitä ilkeyttään)

Hän on itse sanonut, ettei kaipaa haleja ja lämpöä silloin kun on huono päivä. Olen kyllä yrittänyt tarjota. Ja kuten sanottu, minulle ne hylkäämiset aiheuttavat ahdistusta ja painajaisia. Kun tarjoan hellyyttäni ja hän työntää sen pois. Tunnen itseni ihan roskaksi silloin. Joten yritän vain pysyä poissa tieltä niinä päivinä ja suojata itseäni.

Eli mies ei saa olla hiljainen, koska sinulle tulee siitä paha mieli.

Sulla on omien tunteidesi kanssa nyt tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Eli mies ei saa olla hiljainen, koska sinulle tulee siitä paha mieli.

Sulla on omien tunteidesi kanssa nyt tekemistä.

Olet aivan oikeassa. Johtuen aikaisemmista elämänkokemuksista, minulla on paljon tämän asian kanssa tekemistä, ja käynkin nyt psykologilla. Työ on kuitenkin kesken, ja toistaiseksi tuo jääkohtelu aiheuttaa minussa turvattomuutta ja arvottomuuden tunnetta. Tuollaisen puhumattoman lounaan /kävelyretken/ lisää mikä vain aktiviteetti / jälkeen tunnen itseni märäksi tiskirätiksi, ja vie paljon voimia nousta sieltä ja tuntea itseni taas pystypäiseksi vahvaksi, joustavaksi aikuiseksi, jollainen minun täytyy olla töissä tietenkin.

Jos kävisin toimistolla lounaalla työkaverin kanssa ja hän tuijottaisi puhumattomana seinää, olisin kyllä silloinkin ihmeissäni ja loukkaantunut. Totta kai kotona ihminen saa näyttää useammin myös huonoja tunteitaan, mutta ei tämä kokonaisuus täällä kotona nyt ihan balanssissa ole.

Ap

Puhukaa. Kun olette sanoittaneet tunteet ja toimintatavat, niin toista on helpompi ymmärtää. Esimerkiksi juuri tuo, että miehesi saa voimaa siitä, että syötte yhdessä vaikka sinä koet hänen torjuvan sinut. Olethan itse muistanut kertoa miehellesi, että sinusta tuntuu pahalta, kun miehesi torjuu sinut?

Joskus on vaikea muistaa kertoa toiselle ne omat käyttöohjeet, koska ajattelee, että tunnetaan toisemme. Kirjoittakaa ne vaikka ylös lapulle. Esimerkiksi sinä voisit kirjoittaa "kun minulla on huono päivä, kaipaan läheisyyttä ja kosketusta" ja miehesi voisi kirjoittaa "kun minulla on huono päivä, kaipaan läsnäoloasi mutten halua puhua tai halia". Näin miehesi osaa tulla lohduttamaan sinua oikein ja sinä taas tiedät, että miehesi haluaa sinun olevan lähellä. Istu vaikka vieressä kutomassa sukkaa mutta älä tarjoa hänelle haleja.

Menee jo draaman puolelle, että et voi syödä lounasta hiljaa olevan miehen kanssa... Teidän pitää vaan puhua tuosta oman ajan tarpeesta ja läheisyyden tarpeesta. Kunnioittaa toista ja pyrkiä tarjoamaan itselle ja toiselle parasta mihin pystyy

Vierailija kirjoitti:

Puhukaa. Kun olette sanoittaneet tunteet ja toimintatavat, niin toista on helpompi ymmärtää. Esimerkiksi juuri tuo, että miehesi saa voimaa siitä, että syötte yhdessä vaikka sinä koet hänen torjuvan sinut. Olethan itse muistanut kertoa miehellesi, että sinusta tuntuu pahalta, kun miehesi torjuu sinut?

Joskus on vaikea muistaa kertoa toiselle ne omat käyttöohjeet, koska ajattelee, että tunnetaan toisemme. Kirjoittakaa ne vaikka ylös lapulle. Esimerkiksi sinä voisit kirjoittaa "kun minulla on huono päivä, kaipaan läheisyyttä ja kosketusta" ja miehesi voisi kirjoittaa "kun minulla on huono päivä, kaipaan läsnäoloasi mutten halua puhua tai halia". Näin miehesi osaa tulla lohduttamaan sinua oikein ja sinä taas tiedät, että miehesi haluaa sinun olevan lähellä. Istu vaikka vieressä kutomassa sukkaa mutta älä tarjoa hänelle haleja.

Kiitos näistä neuvoista. Totta! Minua auttaisi niin paljon, jos mies edes vähän voisi sanoittaa ajatuksiaan noina hetkinä. Vaikka että ”Kuten huomaat, en voi oikein hyvin tänään. On kuitenkin kiva, kun syödään yhdessä. Älä loukkaannu, kun en puhu. En tarkoita sillä pahaa”. Muutama lause, sen sijaan että kohtaan kylmän jääseinän. Tiedon tasolla arvaan mistä se johtuu. Mutta se TUNNE jonka se minussa aiheuttaa, on että MINÄ olen niin huono, epäkiinnostava, nolo, yhdentekevä roska, ettei minuun kannata puhetta tuhlata. Miten voisin silloin arvata, että hän arvostaa läsnäoloani.

Huomaan myös itse, että minun on vaikea pyytää hellyyttä ja huolenpitoa silloin kun itse olen maassa. Itsekin odotan, että mies sen huomaisi ja lohduttaisi minua. Eli sanoittamattomat odotukset ovat molemmilla helmasyntinä.

On niin muokkaa puhetta etten voi osallistua

Miehesi on paskiainen ja syyllinen teidän ongelmiin. Itsellänikin nuppi hajoilee tilanteeseen mutta en oikeastaan pure sitä kehenkään, ehkä olen vähän normaalia kireämpi ja saatan vaikka suuttua kevyemmin kuin yleensä mutta pyydän anteeksi ja käyttäydyn sitten taas normaalisti. Ehkä miehen kohdalla johtuu vain tilanteesta, mutta hänen pitäisi hoitaa omat ongelmansa, ei sinun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhukaa. Kun olette sanoittaneet tunteet ja toimintatavat, niin toista on helpompi ymmärtää. Esimerkiksi juuri tuo, että miehesi saa voimaa siitä, että syötte yhdessä vaikka sinä koet hänen torjuvan sinut. Olethan itse muistanut kertoa miehellesi, että sinusta tuntuu pahalta, kun miehesi torjuu sinut?

Joskus on vaikea muistaa kertoa toiselle ne omat käyttöohjeet, koska ajattelee, että tunnetaan toisemme. Kirjoittakaa ne vaikka ylös lapulle. Esimerkiksi sinä voisit kirjoittaa "kun minulla on huono päivä, kaipaan läheisyyttä ja kosketusta" ja miehesi voisi kirjoittaa "kun minulla on huono päivä, kaipaan läsnäoloasi mutten halua puhua tai halia". Näin miehesi osaa tulla lohduttamaan sinua oikein ja sinä taas tiedät, että miehesi haluaa sinun olevan lähellä. Istu vaikka vieressä kutomassa sukkaa mutta älä tarjoa hänelle haleja.

Kiitos näistä neuvoista. Totta! Minua auttaisi niin paljon, jos mies edes vähän voisi sanoittaa ajatuksiaan noina hetkinä. Vaikka että ”Kuten huomaat, en voi oikein hyvin tänään. On kuitenkin kiva, kun syödään yhdessä. Älä loukkaannu, kun en puhu. En tarkoita sillä pahaa”. Muutama lause, sen sijaan että kohtaan kylmän jääseinän. Tiedon tasolla arvaan mistä se johtuu. Mutta se TUNNE jonka se minussa aiheuttaa, on että MINÄ olen niin huono, epäkiinnostava, nolo, yhdentekevä roska, ettei minuun kannata puhetta tuhlata. Miten voisin silloin arvata, että hän arvostaa läsnäoloani.

Huomaan myös itse, että minun on vaikea pyytää hellyyttä ja huolenpitoa silloin kun itse olen maassa. Itsekin odotan, että mies sen huomaisi ja lohduttaisi minua. Eli sanoittamattomat odotukset ovat molemmilla helmasyntinä.

Tässä on teille nyt selkeä paikka ja ratkaisu, miten pienellä muutoksella voitte saada aikaa ison muutoksen. Kukaan ei ole ajatustenlukija, vaikka välillä sitä niin luulisi ja toivoisi. Ihmiset ovat myös niin erilaisia, että se mikä itsellä toimii ei välttämättä toimi puolisolla.

Meillä ainakin puhuminen auttoi näihin kohtaamattomuushaasteisiin. Esimerkiksi riidan aikana ahdistun, jos toinen vain lähtee pois tilanteesta tai käy nukkumaan. Puoliso taas tarvitsee tilaa, jotta riita ei kärjistyisi. Puhumalla löydettiin kompromissi, jossa minä annan puolisolleni aluksi tilaa ja menemme eri huoneeseen ja puolisoni tulee sitten luokseni, kun höyryt ovat laskeutuneet. Nykyään riidat ja kinat ratkeavat varsin nopeasti, etenkin kun suurimmaksi osaksi niissä on kyse vain siitä, että toisella tai molemmilla on väsymystä tai huono päivä. Se vain vaati sen käyttöohjeen sanoittamisen. Ei kukaan kesken pahan mielen kerro, että oikeasti kaipaan vain halausta ja silitystä, vaan sitä toivoo, että se toinen tajuaisi sen itse. Mutta mistäs sen tajuaisi, jos itse samassa tilanteessa haluaisi vain, että se toinen on paikalla.