Kysymys abortin tehneille: miten hoitohenkilökunta kohteli teitä?

Erittäin hyvin kohdeltiin koko sekä ennen että jälkeen toimenpiteen. Erittäin ammattitaitoinen henkilökunta.

Sain huonoa kohtelua vaikka en edes ollut aborttia tekemässä. Jouduin naistenpolilla käydä hakemassa tyhjennyslääkkeet kun oli keskeytynyt keskenmeno. Ilmeisesti henkilökunta ei viitsi lukea potilastiedot huolellisesti kun luulivat mun tekevän aborttia.

Tosi hyvin ja asiallisesti kohdeltiin niin Naikkarilla kuin omalla terveysasemallakin.

Omalääkäri vähän yritti, että olisin muka pärjännyt ja ettei keskeytys olisi välttämättä tarpeellinen, mutta hän teki sen lempeästi eikä alkanut inttämään vastaan kun sanoin, etten HALUA pärjätä enkä pärjää.

Abortin jälkeen oli jälkitarkastus ja asennettiin kierukka, sielläkin lääkäri ja kandilauma oli tosi ystävällisiä, rentoja ja asiallisia.

Aika moni kokee käännytykseksi kaikki lääkärin esittämät kysymykset, jotka lain mukaan on pakko esittää. Lisäksi moni kokee vääryytenä sen, että kipulääke ei vie kipuja, pitää saada lisää, mutta ei anneta, koska mennään jo maksimimäärillä. Jopa siitä valitetaan, että kahvia ei tuoda tarjolle toimenpiteen jälkeen. Nämä siis tilanteissa, joissa abortti tehdään polilla.

Vierailija kirjoitti:

Sain huonoa kohtelua vaikka en edes ollut aborttia tekemässä. Jouduin naistenpolilla käydä hakemassa tyhjennyslääkkeet kun oli keskeytynyt keskenmeno. Ilmeisesti henkilökunta ei viitsi lukea potilastiedot huolellisesti kun luulivat mun tekevän aborttia.

Ihan järkyttävää, muutenkin tuskallista sulle

Omalla kohdalla toimivat tosi hyvin. Ainoa, että se eka hoitaja terveyskeskuksessa katsoi vähän silleen surullisesti, mikä tuntuu itsestä hölmöltä, kun olin ihan sinut abortin kanssa, eikä itseäni surettanut lainkaan.

Kaverilla taas sairaanhoitaja oli iskenyt ultraäänikuvat pöytään ja yritti syyllistää häntä abortin tekemisestä.

Keskenmenon kokenut, millä tavoin sinua kohdeltiin huonosti ?

Ei ollut kohtelu asiallista ainakaan vuonna 2010. Olin 17, ja kumi oli onnettomasti puhjennut silloisen poikakaverin kanssa. Käytiin kaikki kysymykset läpi ja niihin vastailin ja homman piti olla selvä.

Sitten yht'äkkiä hoitaja alkoi sättimään vahingosta, abortin perusteista, kertomaan uhkakuvista (en esim ikinä enää voisi saada lapsia) ja muista vaihtoehdoista, kuten adoptiosta. Viittä vaille itkin, kun hoitaja niin tunki maan rakoon siinä pienessä huoneessa. Poikakaveri oli mukana, mutta hänelle hoitaja ei huutanut tai toisaalta mitenkään huomioinut.

Lääkkeet tuli jostain syystä antamaan eri hoitaja ja hän oli hyvin mukava ja asiallinen.

Huonosti. Aikoinaan Kättärillä. Mulla alkoi ne kivut vasta joskus iltapäivällä, kun aamulla oli siis osastolla laitettu se lääke. Pyysin kipulääkettä ja vastaus oli, että et sä nyt enää mitään saa, kun kello on niin paljon ja me mennään kohta kotiin. Sanoivat, että mene kotiin ja keitä kahvit. Muistan sen oikein elävästi. ”Keitä kahvit”. Ajoin sitten iltapäiväruuhkassa kotiin hirveissä krampeissa ja kivuissa ja kärsin yksin. Silloinen poikaystäväkin oli lähtenyt, kun ei pystynyt käsittelemään asiaa, ei siis halunut missään nimessä lasta ja käski ”hoitamaan asian”. Joten yksin mä vessan lattialla makasin ja välillä laattailin ja toivoin kuolemaa.

Ihan neurtaalisti, eli oikein hyvin ja ystävällisesti. Toki  muistutettiin vielä ennen ensimmäisten pillerien ottamista, että tämä on nyt sitten lopullista, mutta ei sen enempää. Kättärin sillä osastolla ei tainnut olla ruuhkaa, kun en muista nähneeni yhtään ketään muuta potilasta koko tyhjennyspäivänä (en muista, oliko sille joku oma sana?). Tosin makasinkin koko aamupäivän krampista kipeänä sängyssä, kunnes helpotti ja lähdin kotiin.

Ultrakuvia en älynnyt pyytää nähtäväksi, mutta kerran vuosia myöhemmin gynekologi ohimennen lausahti, että täällähän on ultrakuviakin. Pyysin saada nähdä, ja sainkin nopeasti vilkaista, mutta gynekologi jotenkin jäätyi ja kysyi pistävästi "Miksi ihmeessä sä ne nyt haluisit nähdä?". Ihan mielenkiinnosta halusin nähdä, en tiedä mitä gyne oikein ajatteli.