Muita, joilla menee "liian hyvin"?

Sarjassamme ensimmäisen maailman ongelmat.

Onko täällä muita, jotka kokevat etteivät voi rehellisesti kertoa kuulumisiaan ystävilleen koska se aiheuttaisi heissä pahaa mieltä ja ehkä jopa kateutta?

Tajusin ihan vastikään, että yksi syy miksi olen vältellyt ystävilleni soittelemista nyt korona-aikana ja ollut suorastaan helpottunut siitä että ei ole tullut kyläiltyä, on että en oikeastaan koskaan voi kertoa todellisia kuulumisiani.

Ehkä olen vain sisäistänyt "kellä onni on, se onnen kätkeköön" -sanonnan liian hyvin, mutta silti... ystäväni ovat ihania ihmisiä, mutta hyvin erilaisissa elämäntilanteissa kuin itse olen. En voi kertoa palkankorotuksesta tai riemuita mielenkiintousesta ylennyksestä ihmiselle joka on pätkätyöhelvetissä tai vihaa omaa työtään palavasti. En voi hehkuttaa oikein kenellekään ihanaa ja komeaa miesystävääni, koska oikein kukaan muu kavereistani ei ole onnellisessa parisuhteessa. Osa on jumissa täysin läpipaskan mieslapsen kanssa, muttei uskalla jättää sitä sikaa vaikka varmasti saisi parempaakin (tai olisi onnellisempi sinkkuna). Osa taas haikailee jonkun saavuttamattoman ihastuksen perään joka korkeintaan käyttää heitä hyväkseen.

Yksi läheisimmistä ystävistäni on syvästi masentunut ja syrjäytynyt, enkä tiedä miten voisin auttaa häntä kun hän on suoraan tunnustanutkin, että joutui lopettamaan muunmuassa minun seuraamiseni Instagramissa koska kuvat "täydellisestä" elämästä satutti ja aiheutti katkeruuden tunteita. Vakuutin hänelle että some nyt on aina vain kiiltokuvaversio ja vieläpä filtteröity sellainen eikä kerro mitään todellisesta elämästä. Tämä pätee varmasti moneen ihmiseen, mutta omalla kohdallani kyse oli valheesta, somefeedini kuvaa elämääni aila tarkalleen juuri sellaisena kuin se todella on.

Olen onnellinen, elän unelmaelämääni ja tunnen syyllisyyttä siitä.