Lue keskustelun säännöt.
Miltä ennen kuolemaa tuntuu?
27.03.2021 |
Paheneeko kivut vai helpottavatko ne? Entä mieliala, jos tietää kuolevansa siis, onko helppo päästää irti?
Kommentit (15)
Älä tällaisia mieti, nyt lenkkarit jalkaan ja ulos haahuileen, elään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harva on palannut kertomaan fiiliksiä.
Olen ollut muutaman kerran vakavasti sairaana ja lähellä hengenmenoa.... se mitä muistan näistä niin olo oli levollinen, rauhallinen eikä kipuja ollut. Kiitos varmaan tujun lääkityksen..? En miettinyt kuolemaa toisaalta en tiennyt tilanteen olevan niin vakavakaan, kuulin jälkikäteen miten lähellä reunaa oltiin kuljettu. Olin tajuton tai nukuin suurimman osan aikaa myös.
En pelkää kuolemaa jos joku sitä miettii.
Happisaturaation laskiessa tulee sekava, uninen ja tyytyväinen olo eikä enää ymmärrä mitä tapahtuu tai edes välitä siitä. Tietysti jos on kipuja, asia voi olla toinen.
Cis-naisen kuolema on seesteinen ja muistorikas hetki.
Mun isä oli ainakin tajuton viimeisen tuntinsa, joten ei hän silloin tietenkään enää ajatellut mitään filosofisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippu tavasta.
Kippuroitko syöpäpotilaana?
Jäätkö auton alle?
Hyppäätkö kaulakiikkuun?
Riippuu miten kuolee ja miten ihminen siihen suhtautuu. Saattohoidossa työskentelevät tutut on kertonut joillakin olevan paljon pelkoa, toiset taas olleet rauhallisia, uskossa olevat usein onnellisia (mitäköhän nähneet?) Kivuilla on tapana loppua, kun aivot eivät enää toimi. Esimerkiksi onnettomuuksissa usein viimeisiä merkkejä on kun ihminen kertoo, ettei enää tunne kipua. Aivot suojelevat itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama vuosi sitten näin YouTubessa kaksi videota, joissa ihminen kuoli. Ihan sitä kuolinhetkeä sekunnilleen ei näytetty, vaan minuutit juuri ennen sitä sekä sen jälkeen. Molemmissa tapauksissa ihminen kuoli syöpään vuoteessa, omaisten ollessa lähellä. Toisessa tapauksessa kyseessä oli nuori, toisessa hyvin iäkäs ihminen.
Molemmat alkoivat hengittää epätasaisesti ennen kuolemaa (Cheyne-Stokes hengitys) eli välillä he haukkoivat henkeään, välillä taas olivat pitkiä aikoja hengittämättä. Nuori ei puhunut mitään. Iäkäs sanoi kerran "I have to go".
Googlaillessani tuota Cheyne-Stokes hengitystä sain selville, ettei se tarkoita että kuoleva olisi ahdistunut tai kokisi voimakasta ruumiillista epämukavuutta. On ihmisiä, jotka ovat olleet kuolemassa sairauskohtaukseen ja heillä on ollut sitä, mutta heidät on saatu elvytettyä. He ovat kertoneet, etteivät tunteneet ahdistusta, vaikka hengitys oli mennyt sellaiseksi.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Riippuu paljon mihin kuolee, minkälainen persoona on jne. Kukin lähtee tavallaan. Turha niitä on etukäteen miettiä, jokaiselle meille se aikanaan tulee eteen. Sitä ennen on kuitenkin elettävä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika harva on palannut kertomaan fiiliksiä.
Olen ollut muutaman kerran vakavasti sairaana ja lähellä hengenmenoa.... se mitä muistan näistä niin olo oli levollinen, rauhallinen eikä kipuja ollut. Kiitos varmaan tujun lääkityksen..? En miettinyt kuolemaa toisaalta en tiennyt tilanteen olevan niin vakavakaan, kuulin jälkikäteen miten lähellä reunaa oltiin kuljettu. Olin tajuton tai nukuin suurimman osan aikaa myös.
En pelkää kuolemaa jos joku sitä miettii.
Kyseessä sulla ei ollut varmaankaan syöpä.
En halua vähätellä tilannettasi, mutta silloin kun on syöpä ja saattohoito alkaa, niin tilanne on varmasti musertava. Siinä jokainen tietää, että aikaa on enää viikkoja tai päiviä. En ymmärrä, miten kukaan sen kestää.
Enpä tiedä kun en ole koskaan kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä tällaisia mieti, nyt lenkkarit jalkaan ja ulos haahuileen, elään.
Moottoritie on kuuma, kaupunkien valot sulle huutaa!!
Sehän riippuu ihan ihmisestä. Ei kaikki halua päästää irti elämästä, eikä tämä liity edes ikään. Olen nähnyt vanhuksia, joilla on kova elämänhalu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva on palannut kertomaan fiiliksiä.
Olen ollut muutaman kerran vakavasti sairaana ja lähellä hengenmenoa.... se mitä muistan näistä niin olo oli levollinen, rauhallinen eikä kipuja ollut. Kiitos varmaan tujun lääkityksen..? En miettinyt kuolemaa toisaalta en tiennyt tilanteen olevan niin vakavakaan, kuulin jälkikäteen miten lähellä reunaa oltiin kuljettu. Olin tajuton tai nukuin suurimman osan aikaa myös.
En pelkää kuolemaa jos joku sitä miettii.Kyseessä sulla ei ollut varmaankaan syöpä.
En halua vähätellä tilannettasi, mutta silloin kun on syöpä ja saattohoito alkaa, niin tilanne on varmasti musertava. Siinä jokainen tietää, että aikaa on enää viikkoja tai päiviä. En ymmärrä, miten kukaan sen kestää.
Murehtimallaaa asiaa etukäteen voi valmistautuaa, kehittää mielen lujuutttta kohtaamaan väistämätönnnnn
Varmaan paniikkia pukkaa. Luulisi olevan kivuliasta hommaa.