Miten paljon vuotoa km:ssa?

jos vuoto noin niukkaa. katsohan ensin kalenterista olsiko nyt menkkojen aika, jos olisi niin voi olla valemenkat.



Itselläni oli kovia alavatsa/ selkäkipuja pitkin raskautta ja alkoi sitten ruskehtava vuoto, joka muuttui veriseksi rv11+2. Hakeuduin ruskehtavan vuodon vuoksi neuvolaan ultraan, kun kipujakin oli. siellä havaitsivat ettei kaikki ollut kohdallaan sikiön kehitys oli joko pysähtynyt heti alkuunsa tai sitten oli kyseessä tuulimuna. sain lähetteen naistenpolille seuraavaksi päiväksi, eli jouduin kohdun tyhjennykseen. Viisaammat suosittelivat lääkeellistä ja sain heti ensimmäisen kohdunsuuta valmistavan/avaavan tabletin heti ja seuraavana päivänä olisi pitänyt mennä ottamaan cytoteccejä kohdun suulle ja vuotoa odottamaan.



(varoitus, vuoto kuvausta)

Mutta minulla alkoikin kotona jo samaisena iltana todella vuolas vuoto, mitkään siteet eivät auttaneet pysymään vuotoa kurissa, vaan istuin vessan pöntöllä ja odottelin. Vuotoa tuli niin runsaasti kuin olisi hanasta vettä laskenut ja supistukset olivat tuskallisia tätä kesti noin tunnin ajan ja välillä syntyi isoja kudospalasia. Pyörryin lopulta vessaan ja jouduin ambulansilla sairaalaan, olo oli todella heikko. Mutta sain tipan suoneen joka helpotti oloa hiljakseen. hemoglobiini oli laskenut jonkin verran ja verenpaineet olivat alhaiset, vaikka ne ovat minulla muutenkin, mutta silloin huomattavan alhaiset.



Jos sinua yhtään epäilyttää hakeudu huomenna päivystykseen tai viimeistään maanantaina neuvolaan ultraan, siellä varmistavat tilanteen. Mutta siis kuukautisten aikaan esiintyvä vuoto on yleensä harmitonta jos niihin ei liity kovia kipuja vatsalla tai selässä. Mutta jos nyt sinulla ilmenee kovia kipuja/vatsa kouristuksia, vuolasta vuotoa tms. etkä pärjää kotona vuodon kanssa, tai huimaa, niin hakeudu lääkäriin. Muutoin voin jutella kanssasi enemmänkin, jos haluat vielä kysyä jotain.



vauva2006

Hyytymät eivät liene ihan normaaleja, mutta tosiaan ei ole minkään valtakunnan kipujakaan. Alkuviikosta oli alavatsa hellänä, mutta vuodon yhteydessä ei ole tuntunut missään.



Kuukautisten aikaan vuotoni on ollut todellakin kaiken rajallisuuden ulkopuolelta, nyt vuoto on ollut sellaista hallinnassa olevaa. Tällä hetkellä jopa todella niukkaa.



Se mikä tässä huolestuttaa on nuo hyytymät. Eikö se muka ole sellainen hälyytysmerkki!? Ja alkuunhan vuoto oli melko runsasta, joskin niukempaa kuin menkkojen aikaan. Toivonkipinä tässä vielä elää, kunnes ultraan pääsen. Tulin juuri yövuorostakin, joten kaipa tässä kun nukun pääni selväksi voisin käydäkin lekurilla noin niin kuin varmuuden välttämiseksi. Tai sitten odottelen huomiseen jolloin olisi muutenkin pojan 2vee neuvolakäynti...



Kiitos lohduttavasta viestistäsi!

vielä menetä toivoasi, tuo vuoto tosiaan kuulostaa minusta niukalta, mutta käy viimestään huomenna neuvolakäynnin yhteydessä ultrauttamassa, niin saat varmuuden eikä sitten tarvitse miettiä. Jäi epäselväksi, olisko sulla nyt menkkojen aika, kun sillon se on monesti valemenkkoja.



Sinulla on kuitenkin raskaus noin pitkällä, joten en usko että noin vähällä vuodolla olisit selvinnyt. Miten nyt, onko vielä vuotoja? Tulethan sitten kertomaan mitä sanoivat?



vauva2006

unohdin kysyä niiden hyytymien koosta, kuinka isoja olivat? Minulla kooltaan reilun puolen kananmunan kokoisia ja taisi olla isompiakin, kun kaikkia en pystynyt katsomaan tarkemmin.



Jaksamista sinulle, äläkä luovu vielä toivosta.



vauva2006

Kyllä vuodon määrä kaiketi on km aina aika suuri ja kestää päiviä. Siis suurella tarkoitan vähintäänkin kuukautisvuodon määrää. Olen kyllä sitä mieltä, että äitiyspolilla on hyvä käydä tarkistuttamassa tilanne. Ottavat sinne päivystykseen ilman ajanvarausta tai lähetettä. Saisi ainakin rauhoitettua omaa mieltään eikä tarvitsisi miettiä asiaa kotona.



Mitä tulee keskenmenon kipuihin, niin minulla sellaisia ei ollut lainkaan. Minulla oli spontaani keskenmeno rv 6+3 enkä saanut mitään ennakkovaroitusta km:sta (mitä nyt yölliset vessakäynnit loppuivat yhtäkkiä, samoin kuin muutkin vähäiset raskausoireet). Vuoto alkoi vähäisenä, mutta pian se oli jo kuukautisvuodon luokkaa. Vuotoa kesti 5 päivää. Toisena päivänä kävin polilla, jossa totesivat, että kysessä keskenmeno. Missään vaiheessa en tuntenut mitään kipuja, mutta ei mulla kyllä kuukautiskipujakaan ole.



Voimia ja hyviä uutisia sinulle! Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.

...että niinhän se olisi menkkojen aika. En vain voisi uskoa raskauden jatkuvan tällaisen vuodon jälkeen. Korostan vielä VUOTO ON OLLUT RUNSASTA, verrattavissa kuukautisten loppupäiviin, jolloin se on hallittavissa jonkin sortin siteillä. Tavallisesti kuukautisten aikana minulla on ollut käytössä kuukautiskuppi ja silti on ollut side suojana, kun tuntuu, ettei mikään riitä. Nyt 4. aamuna vuoto on jopa naurettavaa tavalliseen vuotoon verrattuna. Holona siis en ole tämän viikonlopun aikana vuotanut ollenkaan. Onko siis km:ssa aina todella runsas vuoto!?



Kohta pääsee sinne neuvolaan, josta saan toivottavasti jotain varmuutta asiaan. Pää on meinaan jo kipeä tästä pelosta ja huolehtimisesta.



Kiitos teille!

Eli mulla alkoi noin viikolla 7 hyvin vähäinen ruskea vuoto, ei tarvinnut edes pikkuhousunsuojaa. Se jatkui ilman kipuja, syyksi laitettiin hiivatulehduslääkitys, joka rasittanut limakavoja. Oli muutama päivä ilman tätä vuotoa. Viikolla 11+0 alkoi verinen vuoto, ei kipuja. Lähete terveyskeskuksesta naisten poliklinikalle jossa ultrassa todettiin keskenmeno, oli pieni mahdollisuus että siellä olisi alkio, joten lääkkeitä ei annettu tyhjennystä varten. Kotiin päästyäni alkoi ihan hirveät supistukset ja vuodot. 4-5 yösidetta meni tunnissa ihan ääriään myöten täyteen ja joskus ylikin. Limakalvon palat jotka tulivat olivat melkein kanamunan kokoisia. Supistukset jatkuivat kunnes nestepussi, joka minun raskauteni itse asiassa olikin, tuli ulos. Sen jälkeen kivut lievenivät ja vuoto myös hieman. Eli todella rankkaa vuotoa oli noin 3-4 tuntia pahojen kipujen kera. Seuraava päiväkin oli sellainen menkkapäivä, suht runsas ja isoja hyytymiä tuli. Sitten se helpotti, reilun viikon ajan vielä tuli ruskeaa ja punertavaa vuotoa. Mutta kahden viikon jälkeen kaikki oli ihan kokonaan ohi vuodon osalta. Perjantaina kun keskenmeno tuli niin seuraavana tiistaina kävin taas lääkärissä jossa todettiin että kaikki raskausmateriaali oli tullut ulos. Ei siis jatkotoimenpiteitä ja diagnoosiksi spontaani keskenmeno viikolla 11+0.

Elvikseksi ristimämme pieni ihmisen alku on poistunut kohdustani. :´( Eilen kävin ultrassa, jossa todettiin tyhjä ja litteä kohtu. Eli siis kohtuullinenkin vuoto voi merkitä keskenmenoa. Tyhjä on olo, vaikka pää onkin täynnä kysymyksiä. Toisaalta itkut on itketty ja yön yli nukuttu. Enää ei tunnu niin pahalta kuin eilen. Ajatus siitä, että toden näköisesti tätä lasta ei oltu tarkoitettu syntymään helpottaa. Toisaalta olen yrittänyt ajatella, että jos olisi täysin elinkelvoton vauva elänyt muutaman tunnin kivuliaan elämän, niin se se vasta olisi ollut vaikeat jäähyväiset. Eikä se vaillinaisen vauvan kanssa eläminenkään olisi ollut helppoa.



Eniten tässä kai kirpaisee ajatus, etten todella voinut hyvästellä lastani. Toden näköisesti olen hänet kirjaimellisesti vain vetänyt vessan pöntöstä alas. Koskaan en saanut tuudittaa häntä uneen, en edes siihen ikiuneen. Henkisesti en taida olla edes valmis uuteen raskauteen, saati kohtaamaan ketään, joka olisi onnellisesti raskaana... Ja miten tällaisen jälkeen voi ikinä alkaakaan odottaa uudestaan ilman sitä pelkoa, että kaikki ei ole hyvin.



Kiitos kaikille positiivisuudesta! Tällä kertaa se ei vauvaamme säästänyt.

Voi ei! Voimia sinulle Pirpaliina ja osanottoni! Olen todella pahoillani keskenmenostasi. Se on kokemus, jota en toivoisi kenenkään joutuvan käyvän läpi. Itselläni on nyt viikko pari viikkoa keskenmenosta ja nyt päivät menevät jo suht koht hyvin.



Minulla pahinta km oli luopua kaikista niistä haaveista ja kuvitelmista, mitä minulla oli ehtinyt olla. Ehdin jo kuvitella esikoisen leikkimässä pikkusiskon/veljen kanssa, mietin etten osta uusia vaatteita kun kerran hetken päästä minulla on jo iso maha jne. Nyt ei ole enää mitään.



Sain neljä päivää sairaslomaa ja sen aikana sain enimmät itkut itkettyä, mutta ei tämä ole sillä selvä. Tämä on asia, joka seuraa minua läpi elämän.



Toivottavasti saat täältä itsellesi tukea ja lisävoimia seuraaviin päiviin!



Juulia

Juulia: Lohduttavaa lukea täältä kuin omia ajatuksia. Juuri eniten surettaa ne kaikki haaveet, joita kerkesi rakennella. Vaikka aina onkin ollut ajatus, että ennen ekaa ultraa ei uskalla täysillä iloita raskaudesta, niin kyllähän sitä silti kaikkea jo suunnittelee. Itselläni oli siis raskausviikkoja kasassa 8.



Onneksi on tuo ihana esikoinen pitämässä arjen syrjässä kiinni.



Eilen oli helppo päivä, mutta tänään on taas kovin synkeää. Tätä vuoristorataa on varmaan luvassa jatkossakin.



Voimia kaikille ja onnea tuleviin yrityksiin ja onnistumisiin!