Näin syvät haavat painon arvostelu viiltää: ”Sisimpäni on ollut sirpaleina lapsuudesta asti”

"Ironisinta asiassa on, että laihdutin 30kg enkä kelvannut sittenkään. Löytyi aina muuta huomautettavaa"

Outo juttu kun selvästi se ongelma ei ollut ylipaino vaan nuo huomauttelijat.

"Pahinta on kyllä oman perheen ja sukulaisten kommentit. Jos he eivät olisi ruvenneet piikittelemään asiasta, olisi tilapäinen painonnousu tullut ja mennyt. Niiden kommenttien johdosta ajauduin kuitenkin jojoilukierteeseen, jonka myötä olen masentunut ja sairastunut lievään syömishäiriöön. Teini-ikäinen tarvitsee tukea ja positiivista lähestymistä, asiassa kuin asiassa. Hormonimuutokset ja minuuden etsiminen rasittavat jo muutoinkin pientä mieltä, enempää painolastia ei jaksa.”

Oma äitini kommentoi myös painoani pienestä pitäen. Oli aika kovaa, että edes kotona ei saanut olla hyväksytty. Kodin pitäisi olla lapsen turvasatama. Nyt ikää on 50 ja vakavaa syömishäiriötä takana 35 vuotta.

"Kuuden vanhana perheenjäsen kutsui minua tonnikeijuksi. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, tuo loukkaus sattuu yhä - enemmän kuin mikään myöhemmin kuulemistani.

”Minä en ole edes ylipainoinen. Painoindeksini on ihanteellinen ja rasvaa vain siellä, missä sitä kuuluu olla. Silti äitini ja hänen siskonsa, koulun muut oppilaat ja tuntemattomat kadulla haukkuvat ihrakasaksi ja läskiksi."

Näin käy kun julkaistaan mielenterveyspotilaiden kuvitelmia uutisartikkelina.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini kommentoi myös painoani pienestä pitäen. Oli aika kovaa, että edes kotona ei saanut olla hyväksytty. Kodin pitäisi olla lapsen turvasatama. Nyt ikää on 50 ja vakavaa syömishäiriötä takana 35 vuotta.

Ei maailmassa ole turvasatamia kuten huomaat.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini kommentoi myös painoani pienestä pitäen. Oli aika kovaa, että edes kotona ei saanut olla hyväksytty. Kodin pitäisi olla lapsen turvasatama. Nyt ikää on 50 ja vakavaa syömishäiriötä takana 35 vuotta.

Sama täällä, en ollut edes ylipainoinen silloin. Nyt olen, loputtomien laihdutusvuosien ja bulimian jälkeen.

Tsemppiä!

N40

"Sisimpäni on ollut sirpaleina lapsuudesta asti. Kun muut ihmiset katsovat minua, uskon heidän näkevän vastenmielisen hirviön. Jokaisen ihmisen paino ja ulkomuoto ovat kunkin oma asia, eikä niistä kuulu kommentoida. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, me tiedämme olevamme lihavia tai laihoja, vaikka sitä ei meille ääneen sanottaisikaan."

Lihomisen myötä alkoi tulla niitä ivailuja. Varsinkin insinöörit olivat pahimpia. Isovelikin vitsaili, että saahan sitä näköjään kaljamahan, vaikkei kaljaakaan juo. Muutamat ovat tulleet tökkimään mahaa ja kysyneet, että mikä se tuohon on tullut. Enpä ole kellekään soittamassa suuta, että miksi sun pitää polttaa tai juoda. Jokainen hoitakoon omat asiansa.”

”Olin esimies isossa toimistossa. Minua kutsuttiin ihrapalloksi ja talirauhaseksi. Sisareni nauraa minulle. Ei halua edes nähdä.

Naisvaltaisilla työpaikoilla kollegat pitivät tarkkaa lukua toistensa lihomisista ja laihtumisista, ja kuuluttivat huomionsa myös ääneen (asianomaisen kysymättä). Minulla on aina ollut omenamaha, vaikka muuten olisin normaalipainoinen. Nuorena se sattui, kun joku kysyi, olenko raskaana. Kielteisen vastauksen saatuaan tuo henkilö sanoi: ”Sinä näytät siltä kuin olisit”.

Kun sitten tulin raskaaksi ja kävelin kaupungilla sääret turvoksissa, vastaan tullut neitonen kuulutti: ”Onpas siinä tuhdit pohkeet!”. Jos ei ole mitään kivaa sanottavaa, voisi joskus olla hiljaa.”

Koko ikäni minua on kiusattu, ja se on jättänyt syvät arvet. En voi käydä töissä ja poistun harvoin kotoa mihinkään, en kestä ihmisten katseita ja kommentteja joita saan joka paikassa. Tiedän kyllä, että olen lihava, ei sinun tarvitse huomautella siitä koko ajan. Olen täysin rikki ja valitettavasti en ole enää korjattavissa. Vihaan itseäni yli kaiken ja se vaikuttaa kaikkeen. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, että ilkeät sanat voi riittää tuhoamaan ihmisen koko loppuelämän.

Asiallinen artikkeli. Pahinta minusta on se, että alkaa itse pilkata itseään, jottei muiden sanomiset sattuisi niin paljon. "Varokaa, kohta allas tyhjenee, kun minä hyppään sinne!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini kommentoi myös painoani pienestä pitäen. Oli aika kovaa, että edes kotona ei saanut olla hyväksytty. Kodin pitäisi olla lapsen turvasatama. Nyt ikää on 50 ja vakavaa syömishäiriötä takana 35 vuotta.

Sama täällä, en ollut edes ylipainoinen silloin. Nyt olen, loputtomien laihdutusvuosien ja bulimian jälkeen.

Tsemppiä!

N40

En ollut minäkään, mutta nyt olen. Itsellänikin takana koko aikuisikä pelkkää laihtumista ja lihomista. Kun hakee apua, lääkäri kehottaa pudottamaan painoa, koska ylipainosta seuraa terveysriskejä. 

No mun painon on hyväksyny aina kaikki. :D Lukematta muutamaa ihmistä ja arvaas mikä heitä vaivas? - Esim. alkoholismi, fyysinen rumuus, huono vartalo jopa normaalipainoisena, jne.

Must on naurettavaa että mulla on kim kardashianin kroppa, ja jotkut muodottomat naiset joilla luonnostaan huonompi kroppa ottaa asiakseen alkaa avautumaan siitä kuinka olen niin ylipainoinen :'DD Mulla siis kim k-kroppa sekä olen muutenki tosi kaunis. :D Ihan naurettavaa ja aika selkeätä että syy on puhdas kateus. Kyllähän se vituttaa jos joutuu ite elelee 1 kalorilla päivässä ja muut voi olla jopa onnellisia sekä myös todella hyvännäköisiä myös naisellisen pyöreinä ku ei oo naaman eikä sielun rumuutta lastina. :D

Vierailija kirjoitti:

Koko ikäni minua on kiusattu, ja se on jättänyt syvät arvet. En voi käydä töissä ja poistun harvoin kotoa mihinkään, en kestä ihmisten katseita ja kommentteja joita saan joka paikassa. Tiedän kyllä, että olen lihava, ei sinun tarvitse huomautella siitä koko ajan. Olen täysin rikki ja valitettavasti en ole enää korjattavissa. Vihaan itseäni yli kaiken ja se vaikuttaa kaikkeen. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, että ilkeät sanat voi riittää tuhoamaan ihmisen koko loppuelämän.

Kunpa ihmiset ymmärtäisivät myös sen, että tämä on se tilanne, jota varten tarvitaan kehopositiivisuutta. Tarkoitus ei ole ihannoida ylipainoa, vaan antaa ylipainoisten elää rauhassa, jolloin he voivat tehdä iloisia asioita elämässään kotiin piiloutumisen sijasta.

Tätä juuri tarkoitan. Jos mies sanoo, että lyhyydestä kiusaaminen on jättänyt elinikäiset jäljet. ( kuten onkin) tulee vähän eri sävyisiä vastauksia joissa lyhyt mies on se syyllinen. Get over it, marttyyriys ei ole kuumaa jne.vöhätelleen ja kiistetään sukupuoli-identiteetikin.

Mikähän siinä painossa on niin kiinnostavaa, että pitää kytätä muiden painoa, miten se vaikuttaa jonkun muun elämään? Itse sain lapsena kuulla olevani aina liian laiha ja aina päiviteltiin, voi voi syötkö mitään- no en voi geeneilleni mitään. Koko lapsuuden söin herkkuja, limsaa, sokeria, mutta en liho, vaikka söisin mitä. Minun ei tarvitse kytätä joka pullapalaa tai juustoa ja olen onnekas siinä mielessä. Mutta jollekin se on ongelma, etten ikinä liho. Lapseni on myös perinyt geenit ja on laiha ja nyt päivittely on siirtynyt sinne. Ei mene kellään päähän, että ihmiset ovat yksilöitä eivätkä noudata jotain piirrettyä käyrää takuuvarmasti, kun joku on joskus piirtänyt normin omasta ,mielestään.

Vaikka kauneuden kulttuurilla ja ihan perusilkeydellä on tässä osansa, jotain evoluutiopohjaista siinä täytyy olla lisäksi takana, ei se lihavien arvostelu muuten olisi tällainen laaja kestoilmiö. Ihmisen alkuaikoina kun ravintoa piti ihan tosissaan hakemalla hakea, ei ollut näin lihavia ihmisiä. Kaikki poikkeamat ulkonäössä tarkoittivat yleensä jotain haitallista, loukkaantumista tai esimerkiksi tarttuvaa tautia. Se on ollut siis myös suojamekanismi karsastaa poikkeavan näköisiä.

Ei sitä toki tarvitsisi ääneen sanoa, vaikka esimerkiksi vanhempana siinä voi olla taustana ihan aito huoli lapsen terveydestä ja sosiaalisesta pärjäämisestä. Lapset ja nuoret ovat brutaaleja tässä suhteessa.

Siis kyllähän ihmiset on esim naamastaki tosi poikkeavan näkösiä, ja esim jotain pidetään tosi kamalana mutta pidetään kohteliaana että asiasta ei mainita.

Ennen, kun ruokaa ei ollut, ihailtiin runsautta kropassa koska se oli merkki vauraudesta.

Nyt, kun ruokaa on liikaa ja liian helposti tarjolla, sen sijaan ollaan ihailtu laihoja ihmisiä.

Muotiteollisuus keksii uusia trendejä, ja lampaat orjallisesti niitä noudattaa ja paheksuu kaikkea muuta,  eivät välttämättä edes tiedä että miks.

Ylipaino on ihmisen luonnolinen tila, se ei oo mitenkään epänormaali asia. :D Sen sijaan toki vaikka joku jättikokonen nenä, tai joku muu voi olla poikkeavaa , mutta ylipaino tai alipaino jne ovat kuitenkin "normaaleja asioita"- esim raskaanakin naiset lihoaa, hormoneista, stressistä yms.. se ei ole yhtään merkki sairaudesta vaan päin vastoin. laihuus on usein haitallisempaa kun pieni ylipaino. :)

Vanhemmilla ei ole mitään oikeutta nimitellä alaikäistä ihmistä lihavaksi. On vanhemman vastuulla opettaa lapsilleen terveelliset ruokailutottumukset ja tarjota oikeanlaista ravintoa. Tarpeettoman monet vanhemmat laiminlyövät tämän velvollisuuden karkeasti. Sukulaisten on syytä syyttää vanhempia lapsen lihottamisesta siten, että lapsi itse ei kuule. Alaikäistö ei saa syyttää siitä, että äippää ja iskää ei ole huvittanut hoitaa hommiaan hyvin. Yleisesti ottaen toisten ihmisten ulkonäön arvioiminen on törkeän huonoa käytöstä ja heikentää ilmapiiriä missä hyvänsä. Olen itse hoikka, mutta inhoan sitä, että kenellekään puhutaan asiattomasti tai puututaan toisen ulkonäköön.