***ELOisat lauantaihin***

Kuinkas se taas niin nopeasti koitti, tuo aamu nimittäin...Pian saa lähteä kuskaamaan vanhinta poikaa jääleirille pelaamaan lätkää. Koko kersalauma raahattava mukaan, sillä isäntä nukkuu oltuaan taas yön töissä. Onneksi ei tarvitse jäädä hallille seisoskelemaan, mies hakee pojan illalla pois.



Siellä on LEMillä jännät paikat...tsemppiä!!!!!!



Voi Pumpuli, teillä oli pientä dramatiikkaakin matkassa. Onneksi kaikki sujui sitten lopulta kuitenkin hyvin ja mieli on parempi. Meillä ei voi muuta kuin tyytyä siihen mitä saa, jos huono tuuri käy, niin sitten riudutaan... Pari kamalaa kätilöä on minunkin kohdalle osunut näiden raskauksien aikana.



Söinpä eilen sitten pizzaa päivälliseksi ja se oli kyllä vikatikki...Vatsa huusi hoosiannaa koko yön ja vessassa sai ravata ja Rennietä syödä kuin leipää...Pikkumies veteli tirsaa vatsassa, ei ollut millänsäkään koko hässäkästä. Taitaa tällä menolla jäädäkin mahaan maailman ensimmäisenä ihmeenä. No onhan tässä vielä runsas pari viikkoa laskettuun...En kyllä pistäisi pahaksi, jos vaikka muutaman päivän ennen tajuaisi tulla ulos...eppäilen kuitenkin että yli paukkuu komiast...



Jaaha, sitten aamiaista kansalle ja kuontaloa kuntoon, rattiin ja nokka kohti hallia....Päivän jatkoja, palaan oletettavasti monen monituista kertaa...



Opemamma ja vimpula rv 37+4

Tulenpa taas tänne ruikuttaan.



Yö oli fiasko: Tyttö heräsi kahdelta ja tuli meidän keskelle. Taisi olla kurkku kipeänä, kun mikään ei ollut hyvä. Mies niisti ja niisti ja itellä edelleen kurkku kipeä. En voinut nukkua, kun tyttö pyöri ihan hirveästi, eikä pysynyt omassa sängyssäkään. Pelkäsin koko ajan, että nyt tulee monoa mahaan ja sitten luovutin ja lähdin sohvalle köllötteleen. Viideltä katsoin vikan kerran kelloa ja ajattelin, että olispa " loistavaa" JOUTUA nyt synnyttään, en nimittäin olis jaksanut. Silmät ristissä ja kurkku kipeänä istun tässäkin nyt. Ja koska väsyttää, pinna on jälleen ihan kireänä.



Mies lähtee kohta talkoisiin ja eilen oli katsomassa kaikesta huolimatta sitä beachia. Ottihan se tytön mukaan mutta arvasin miten siinä käy ( ei tietenkään viihdy paikallaan siinä metelissä, kun ei muutenkaan). Menin itse perässä ja toin tytön puiston kautta kotiin; sai mies jälleen kerran olla rauhassa katsomassa kavereittensa peliä. Olipa tuo ehtinyt peräänkin jo soitella, että missä oon. Pieni vinkki. Ai sa****a, ku ottaa vieläki kupoliin. Että näin mukavissa tunnelmissa oon täällä.



Lemillä on sitten jännät paikat. Aika paljon oot jo edistynyt, onko sairaala lähellä, ettei tuu paniikkilähtö? Tai ehkäpä et oo tähän edes enää vastaamassa.



Alan olla vakuuttunut, että tämäkin vauva jaksaa tuolla mahassa kölliä vielä pitkään. Eli pisimmillään kai vielä kolmekin viikkoa. APUA! Viimeisiin elokuisiin kuulun ihan varmasti.



Menee kyllä niin synkistelyksi, että kertokaapa te muut jotain piristävää. Multa ei irtoa ku vali-valia.



38+4

Tomi Traktori pelastaa aamun, saa hetken aikaa näpytellä koneella...Joo, ei vieläkään mitään tapahdu, kyllä olen vakaasti sitä mieltä, että meidän masuasukki on se ensimmäinen joka tänne masuun jää, että sori vaan opemamma. Unessa oli kyllä ihania supistuksia ja vaikka mitä mutta uneksi ne jäivät taasen kerran. Alkaa käydä jo korvien väliin tämä odotus, esikoinen syntyi 39+4. Jaaha, loppui jo tämä traktoriystävämme ohjelma ja kinuaminen uusinnasta alkoi...



Palaillaan taasen vauvamasukit! Taasen on päivä uusi ja yllätys, aurinkoinen sellainen.



t. Muumu ja rv 40+2

täällä ollaan,jännä et viimestää klo:9.00 on pakko nousta syömään,joku tahtoo ruokaa..:)

lemillä on joo jännät paikat,tsemii :)

hmm.. eipä mulla mitään ihmeempiä oon,tänään mennää hakee oma prinsessa pois mummolta,saa sitte elbailla siellä kokopäivän.

palailemisiin..

k.h.p ja tärppi 37+6

Menin klo 23 nukkumaan, mies tuli vähän sen jälkeen kotiin, just kun olin nukahtanu, tietty heräsin. olin sit niin vihanen et nukahdin vasta joskus 1.30... heräsin sitten 4.30 ja just kun olin nukahtamassa ni tyttö heräs. Sain sit viettää sen huoneessa 40min ennen ku se nukahti uudestaan ja just kun mie taas olin nukahtamassa ni tyttö heräs..... Lähetin miehen sitten tytön luo, mutta eipä isi kelvannu, huutaen tuli minun luo ja komensi isiä hakemaan tyynynsä..... Ei se sit enää nukahtanu, mies kyllä nukkui siinä vieressä oikein hyvin... käskin nuo sitten aamupalalle että jään ite nukkumaan, noh, just kun mie olen vaipumassa uneen ni mies kolistelee makkariin ja kysyy " sanoitko sie jotain?" .... ARGH ARGH ARGH....



Siis kyllä minnuu jurppi... yölläkin tuli itku kun mie en näköjään osaa näitä lapsia tehdä ilman ulkopuolista apua :(, mikä v*tun hautomo mie oikein olen.....??????? Ja sitten alko vähän kovottaa mahaa, toivo jo heräs että ehkä sittenkin, mutta arvannette varmaan että mitä kävin taas synnyttämässä.... :(



hanneli ja natikka 40+6

LEM:illä taitaapi olla jännät paikat. Tsemppiä vain.



Voi Hanneli =DD Rankka yö teillä.



Mun suunnitelmat synnyttää tänään menivät vissiin sitten penkin alle. Eilinen kävelylenkki ei saanut aikaan muuta kuin iskiaskivut ja mieskin lähti kavereiden kanssa kaljalle, että ei ollut sitä yhtäkään ässää tarjolla. Kun herra sitten saapui yöllä kolmen pintaan, niin sitten se olis kyllä ollut innokkaana. Mä sanoin, että aika meni umpeen yhdentoista maissa. Nyt saa odotella sitten muutaman kuukauden ;)



Itse asiassa mua kiinnostaisi just nyt eniten se shoppailu-ässä, mutta rahat on ihan loppu. Olis ihana ostella kaikkea pehmeää ja mukavaa vauvalle. Vaikka ei me kyllä mitään tarvita, mutta tekis niin mieli hypistellä kaikkea pientä ja söpöä. Pitäisköhän pestä noi vauvanvaatteet uudelleen?



Tai sitten me harrastetaan sitä SIIVOUS-ässää tänään. Mies saa imuroida ja pestä lattiat. Se ei kyllä usko, että siitä hänen siivoamisestaan on mitään hyötyä synnytyksen käynnistymisessä, mutta mä väitän kiven kovaan, että täällä vauva-lehden nettisivuilla aina kehotetaan kokeilemaan saunomista, seksiä ja siivousta :)



Jamssa rv40 (Huomenna liityn minäkin yliaikaisten ryhmään)



ps: tsemppiä synnyttämään lähtijöille ja jaksamista kaikille isomahaisille, kivuista kärsiville, flunssaisille ja yliaikaisille

Jaahas miehellä alkoi loma. Tuolla se nyt vielä nukkuu yövuoron jäljiltä. Josko toi pikku-ukko nyt tajuais syntyä. Ettei mene koko loma odotteluun. Mies kun ei pysty pitämään isyyslomaansa kun vasta myöhemmin. Vähän ajateltiin jos pitäis sit siinä ristiäisten tienoilla tai sit kun kuolulaisilla on syysloma. Kun mies olis silloin muuten töissä.



Viime yön nukuin kuin tukki. Vähän kuuden jälkeen heräsin kun mies tuli yövuorosta. Nukahdin melki samantien takaisin. Kuopus tuli herätteleen aamuun vasta 7.45. Oikein pirteä olo.



Tälle päivälle olis ohjelmaa. Mun vaari(lasten isovaari) soitti eilen ja pyysi syömään. Ihanaa pääsee valmiiseen pöytään ja vaarin ruuat ai että ne on hyviä. Oli kerännyt ison kasan vadelmiakin meille ja tehnyt osan hilloksi. Niin ja laittanut suolakurkkuja. Niin se vaari vaan jaksaa ikää 79.



Sieltä mennäänkin sitten herkuttelemaan lisää äidilleni. Äidilläni on tänään synttärit niin päästään sinne syömään kakkua ja kahvia.



sit voiskin sen jälkeen lähteä synnyttämään. Mulla kun olis tänään laskettu aika menkkojen mukaan mutta np-ultrassa se siirtyi eteenpäin.



Nyt kahville. Sit tarvis silittää pyykit ja imuroida kun eilen en jaksanut.



Lapset laskevat öitä koska koulut, kerho ja eskari alkavat. Enään ei oo montaa yötä. Ja sitä mukaa mitä yöt vähenevät niin itselle iskee paniikki et oon just silloin synnyttämässä. Onneks ne ekat koulu päivät eivät nyt niin tärkeitä oo kun jaetaan tavaroita mutta lapselle päivä kun päivä on tärkeä.



nyt meen niin saan kaikki hommat tehtyä ennenkuin lähdetään vaarille syömään.



puuhis ja lauma 97,99,00,02,05 sekä pikku-ukko 39+2

Huomenia!



Illalla tuli kaikki ässät kokeiltua: siivottiin, saunottiin ja seksikin vielä päälle. Ei auttanut mitään. Paitsi että nukuin ehkä vähän paremmin kuin muina öinä.



Yritän täällä tsemppailla itseäni, että jos on näin kauan jaksanut odottaa ensin pelkästään raskaaksi tulemista ja sitten olla hirmu monta kuukautta raskaanakin, jaksaa kyllä viimeiset viikot ja päivät loppuun asti. Tulkoon vauva, kun on valmis tulemaan.



Mutta saisi se silti tulla jo...



Kuulin huhua, että Prismassa olisi nykyään myynnissä kestovaippoja. Täytyy lähteä omin silmin tutkimaan asiaa ja käyttämään vielä se soppaus-ässäkin.



Vointeja ja kunnon suppareita meille kaikille niitä vielä tarvitseville!

t. Picapica ja Peukaloinen 39+3

Olen taas pudonnut totaalisesti kärryiltä kun en ole ehtinyt näitä superpitkiä pinoja lukemaan. HURJASTI ONNEA KAIKILLE VAUVANSA JO SAANEILLE, NIITÄ TAITAA OLLA JO PALJON!



Itselläni on vielä reilut kaksi viikkoa aikaa, eikä ainakaan nyt näytä mitään kiirettä pitävän..Viime viikonloppuna minulla oli jo vähän kipeitäkin supistuksia kahden päivän ajan, mutta siitäpä rauhoittuivat ja nyt ei mitään. Miehestäkään ei juuri ole ollut apua, kun on poissa koko tämän viikon, maanantaina käy kotona ja taas koko loppuviikon on poissa:( Eilen illalla saunoin oikein kunnolla mökillä, ja tein kolme pitkää uimalenkkiä järvessä. Pari ei-kipeätä supistusta ja siinä saldo.

En muista että koskaan olisin ollut näin tuskainen ja kipeä loppuvaiheessa, koska nyt maha on jätti-iso!!! Viikkoja kun oli 36+1, niin sf-mittä oli 36. Luin joltakin edelliseltä päivältä, että jollakin 38 viikolla oli vasta 32 tai 34 cm. En todella saa enää sukkiakaan kunnolla jalkaan, saatikka että lakkaisin varpaankynsiä!



Nyt täytyisi nauttia näistä loppukesän helteistä kun vielä voi, kohta ilma viilenee. Nyt jos koskaan toivon, että oma talomme olisi jo valmis ja saisi kuljeskella pihalla vaikka yöpaidassa, kun paljon muuta ei päälle enää mahdu.. Mutta täällä kaupungissa on koitettava edes jotenkin ihmisen näköisenä kulkea, kun joka kauppareissulla tulee vielä asiakkaita ja muita tuttuja vastaan. Tänään pitäisi vielä käydä ostamassa esikoiselle erkarireppu tiistaita varten.



Maanantaina minulla on äitipoli. Sittenpä näkee ainakin onko kohdunsuulla tapahtunut mitään, kun viimeksi lääkäri oli muistaakseno viikolla 32. Sitten ei kai järvessä uintiakaan suositella jos on yhtään avautunut?! Ja synnytyksen jälkeen ei enää voi uida kun tulee rintatulehdus niin herkästi.



Nyt koitan laittaa pyykkiä koneeseen ja pedata sängyt, palailen illalla.



RTiina ja viuhti 37+3 ja pojat

Ilmoittaudunpa minäkin taas muutaman päivän mykkäkoulun jälkeen, mun ATES on nyt äityny niin pahaksi, että lukemassa jaksan käydä, mutta kirjottaminen ei olis vielä eilen onnistunu...:/ hmm.



Mutta muuten on pulattu! Toissapäivänä siivosin koko 250neliöö, pesin saunan, vessan, uunin+pellit, mikron, kahvinkeittimen jne.. Järjestelin muutaman kaapin, valokuvat löysi vihdoin albumiinsa, maalaus projektin sain loppuun, yläkerrassa on nyt verhotangot ja verhotkin!! jne. Illalla tein vielä uunijäätelöä ja kävin suihkussa. Siis täydellinen yö ois ollu lähteä synnyttämään, mutta ei, ei mitään..



Eilen sitten vietin oikein super eläinpäivän, pesin, harjasin, madotin, leikkasin kynnet ja tilasin kaikille rokotusajat, ettei sitten tarvi elukoita rassata kun vaavi tulee. Lisäksi tein pakkaseen ison kasan sämpylöitä.. Mutta ei vieläkään, ei pienintäkään merkkiä synnytyksestä, paitsi että viime yönä oli maha tosi kipeä ja pari päivää ollu maha sekasin.. Nää vessasynnytykset (terkkuja Hannelille:) pistän kyllä raudan ja uunijäätelön pikkiin...



Nyt sitten mietinnässä mitä tänään keksis. Kaheksalta olin jo tikkana pystyssä ja elukat oli ruokittu ja aamiainen puuroa myödn valmis kun ukko könysi alakertaan.. Samalla tahdilla kun jatkais vaikka 2kk vielä niin vois toi rästihommien lista vähäsen edes lyhentyä:D Lohdullista:)



Neuvolassakin on käyty, siellä kaikki ok. Vieläkään ei sykettä laskettu, eikä kerrottu missä pää on mutta..kai se siellä jossain on.. Hemppa oli vaan 102.



Mitä Haittaa On Alhaisesta Hemoglobiinista Vauvalle??, minen tiedä..



Onnea hurjasti kaikille nyytittyneille!!

keru ja maha 37+5

pikku-e on tässä herkuttelemassa, joten vasurilla hetken naputtelen, kun muu väki lähti ulkoilemaan.



on se tosiaan kummaa, miten niin monenlaista tallaajaa mahtuu noiden kätilöidenkin joukkoon. kun silloin maanantanian sain en lähetteen sinne sydänkäyrälle päivystykseen, sanoin heti neuvolan terkalle, että onkin kivempi mennä lähetteen kanssa kuin ilman ja sitten kerroin aiemmista huonoista kokemuksista tuolla osatolla. hän sanoi niin hyvin, että miten vastaanotto voi olla ellaista, koska jokainen, joka ovesta sisään astuu, tulee sinne huolen kanssa. ei huvikseen jonoja pidentämään. no, tiedän olevani aina tunnetyyppi, joten otan ja tulkitsenkin kaikki äänenpainot jne. herkemmin.



eilen piti vielä kertoa, että onneksi en ennen synnytystä tiennyt mitään istukkani kunnosta. kätilö sanoi heti, että onneksi päätti pikkumies syntyä, oli jo korkea aika. istukka oli todella kalkkeutunut ja siihen oli tullut rasvainfarkti. esikoisenkin kohdalla, vaikka tulikin rv39 ulos, istukkani oli kalkkeutunut ja kätilö sanoi, että se voi olla taipumus. eli jos vielä joskus alan odottamaan, täytyy muistaa, ettei ainakaan anna mennä kovin paljon yli. nythän mentiin 6pvää. kakkosen kohdalla kalkkeumaa ei kyllä ollut, mutta hän syntyi rv38. ajattelin vain jälkeenpäin, että sydänäänet, verenvuoto ja vielä viimesiä vetelevä istukka olis kyllä vieneet multa huolestumisen myötä järjen, jos olisin kaikki tiennyt pidempään.



lemille onnea koitokseen, hannelille jaksuja kovan yön jäljiltä ja kaikille muillekin supistuksia ja voimia!



pikku-e rusautti näköjään puoleen selkään karanneet terveiset, täytyypä lähteä vaihtamaan vaipat ja vaarekerta.



pumpuli

Liityn opemamman ja Muumun seuraksi kautta aikojen ensimmäisien mahaan jääneiden vauvojen kanssa... Ei tästä mitään tule, yli paukkuu koko ajan ja pinna on jo niiiiiiiiin kireällä ettei se kohta kestä mitään. Eilisiltanakin räjähdin esikoisen kiukutteluun kunnolla (tottakai nukkumaan mennessä, hyvä äiti...) ja toisen kerran vielä tytön herättyä reilun tunnin unen jälkeen hysteeriseen huutoon, johon ei mikään auttanut; sitä kesti liki tunnin... Itkin sitten itsekin jo niin, että sain mahtavan migreenin ja kelloa katsoin vielä 01.30 ilman unenhäivääkään. Aamulla olin porukasta ensimmäisenä hereillä puoli kahdeksalta eikä pinna tunnu eilistä pitemmälle... Mies lähti tytön kanssa kauppareissulle, jotta saan olla rauhassa.



Eilen aamulla tuli aikaisin tekstiviesti naapurilta, että heille on syntynyt poika (lask.ajat meillä peräkkäisinä päivinä). Mulla pääsi itku siinä vaiheessa... toki ilostakin, mutta myös siksi, että miksi muut pääsee eteenpäin mutta minä en...



Supistuksia tulee epäsäännöllisesti muttei kipeinä. Nytkin on aamun vihlonut kohdunsuulle kuin puukolla lyötäis, mutta ei muuta. Soitin synnärille ja kysyin, voivatko katsoa kohdunsuun tilannetta, kun sitä ei ole kuukauteen neuvolassa tarkastettu (sijainen joka ei osaa tehdä sisätutkimusta) ja se oli jo kk sitten ERITTÄIN pehmeä ja huomattavasti lyhentynyt. Eihän se toki uudelleensynnyttäjällä mitään merkkaa, mutta ois nyt ollut kiva tietää vähänkään, missä mennään. No, synnärin puhelimeen vastasi elämäänsä /työhönsä kyllästynyt kätilö, joka ilmoitti nuivasti, että " siitä menee sitten pkl-maksu, jos tuut huvin vuoksi kohdunsuuta tarkistuttamaan, mikä sulla nyt sitten ois syynä tuloon ku ei supistelekaan... Enhän minä tietenkään kiellä tulemasta, mutta en minä nyt tiiä onko sulla tarvetta tulla tänne..." jne Arvatkaapa keittikö mulla!!!!!!! Ei kai tässä aihetta oo tietenkään, joo, ei niin... Kiva tehä paniikkilähtö sairaalaan ja synnyttää hyvässä lykyssä autossa reilu 2-vuotias kainalossa, ku ei ehdi lapsenvahteja odottaa!



Lopetan ennenkuin pimahdan kokonaan...



Pinna kireällä Neeuska rv 40+3 (esikoinen syntyi tällä viikkomäärällä)

Oden ja Hannelin yöelämä on sitten ollut vilkasta... Oden jengille paranemisia ja toivottavasti tosiaan Hanneli pääset kohta sinäkin synnyttämään muualle kuin vessaan ;)



Ja oikeastaan, että myö kaikki kohta jakuduttaisiin. Alkaa tuo pinna näköjään kiristyä aika monella. Itse olin kuin pieni lapsi eilen ja kiukuttelin pojan kanssa kilpaa. Tai siis en saanut selitetyksi asioita, kuten enne vaan suustani tuli rääkyen EI kaikkeen ja arvatkaa ketuttiko :( Raukka kun on vielä ihan flunssanenkin... Yöllä taisi ottaa kaiken takaisin, koska sain kökkiä pojan huoneessa klo 2 asti aamulla ja klo 5.30 olikin pikkumies jo hereillä. Ihmeen pirtee olen nyt ja paaaaljon paremmalla päälläkin ;) Ehkäpä lähipäivinä päästään taas ulkoilemaan niin pääsee herra riehumaan vapaasti sinne.



LEMille tsemppiä matkaan!



Pumpulin tarina oli kyllä aikas kamala. Minäkin olen aika herkkis ja vielä tuommoisessa tilanteessa on niin tunteella menossa, että tylyyttä ei kyllä siedä. On se kyllä ihanaa saada tuo lopputulos käsivarsille ja päästä kotiin pientä ihmettelemään.



Yritänpäs pienet unet vetäistä minäkin



Air tänään 37 viikkoa ja pojuli 12/04

Täällä minä nautin hetken hiljaisuudesta. Poika on unilla ja mies lähti katsomaan formuloita. Ode kaipaili jotain positiivisia jutuja/ kirjoituksia. No tänään oli positiivista kun vein pojan nukkumaan ja hän nukahti noin kymmenessä minuutissa ilman kääntämistä ja vääntämistä. Meillä poika on kova potkimaan joten tällainen rauhallinen nukahtaminen on luksusta.



Lemille myös täältä tsemppiä.



Täälläkin viime yö meni harakoille. illalla nukuin parin tunnin päikkärit niin eipä sitä unta riittänyt yöksi. painajaiset kiusasivat ja närästyskin vaivasi. kai sitä täytyy käydä vielä apteekista hakemassa uusi paketti Rennietä ennenkuin synnyttämään pääsen.



Kerutus: Täälläkin vaivaa vieläkin ATES ja nyt uutena on EMÄK(erittäin-matala-ärsytys-kynnys). pojan kanssa olen yrittänyt malttaa mieleni ja pitää hermot kurissa mutta ukko raukka on saanut osansa :( Noh, kunhan vauva on tullut ja hormoonit ovat tasaantuneet niin eiköhän se mielikin siitä tasaannu.



pubu ja Unski rv39+1 (ajatelkaa jos olisin norsu niin raskautta olisi jäljellä vielä 14kk...)

Tuli sitten käytyä aamulla äitipolilla päivystyksessä...



Minulla niitä ei säännöllisiä suppareita (enemmän tai vähemmän kipeitä) on tässä ollut jo monta päivää, ja eilisen neuvolan terkkarin ohjeiden mukaan tänään menin sitten siellä äitipolilla käymään...

Yön nukuin hyvin ja aamun aikana tuli vain yksi vähemmän kipeä suppari, joten mennessäni tunsin itseni täydeksi idiootiksi! Sen vuoksi piti sitten vähän piti liioitella, muuten olis varmaan käännyttäny ovella takaisin... " yöllä oli muutama supistus ja aamulla kanssa -ei säännöllisiä, mutta kuitenkin..."



Käynnin tuloksena oli; 2:lle sormelle auki ollaan, mutta kotio odottamaan koska matkaa sairaalaan ei ole kovin paljon. Kyselin, että kannattaako lastenhoitaja jo hälyttää varmuuden vuoksi meille ensiyöksi niin sanoi, että saattaa syntyä tänään, tai vasta viikon päästä!

Rauhoitteli minun syöksysynnytys kauhukuvaani ja ilmoitti, että heti kun alkaa napakoita suppareita tuntumaan niin pitää mennä...

Jännä vaan, että korkean kipukynnykseni vuoksi minä en kuitenkaan tajua ajoissa sairaalaan lähteä...



No nyt sitten ajattelin lähteä reippaalle lenkille, pestä saunan ja sitten testata sen puhtaan saunan vielä illalla...

Täällä on kuulemma sen verran ruuhkaa osastoilla, että nopeasti kotiuttavat synnytyksen jälkeen mikäli kaikki on kunnossa...



emma-liinu

Lauantaita täälläkin vietellään, herättiin koko perhe vasta 10.30 ihan ihmeissämme, että mites tässä näin kävi. Eilinen päivä oli paljon parempi kun edellinen, ei ollut läheskään niin paljon kipuja. Haluaisin kuitekin että niitä olis, siis niitä synnytyskipuja niin päästäis lähtemään. No, kuten moni muukin on todennut - tässä voi mennä vielä viikkojakin. Pidetään kuitenkin peukut pystyssä kaikille nopeaan starttiin! Tsempit myös flunssaisille ja muuten yönsä valvoneille.



Täällä pääkaupunkiseudulla tuntuu tuo Venäjän savunhaju, se on jotenkin ällöttävä haju. Muutenkin kun on kuuma niin ei haluais olla oikeen ulkona.



Mulla kans hermot kireellä, harmittaa ja tulee huono omatunto kun kaikille kiukuttelen ihan turhaan. No, toivotaan että pikapuolin hermokireyskin helpottaa.



Papuna 38+2

Moikkamoi :)



Täällä sitä nyt sit ollaan, kotona pienen poikanyytin kera. Kävin silloin sunnuntaiyönä kirjoittamassa, että menoa taitaa olla nyt ja niinhän se olikin. Maanantai-iltana puoli kahdeksan aikaan putkahti maailmaan (niin uskomattomalta kuin tuntuukin, juuri niin helposti se tuli, että putkahtamiseksi voi sitä syntymää kuvata :D) tuo meidän poika. Mitat oli 3772 g, 51 cm ja pään ymp. 37 cm.



Kirjoittelen vielä piiiitkän synnytystarinan kokemuksistani, kunhan kärsin istua taas... Mutta lyhyesti kuvattuna synnytys oli mielestäni yllättävän helppo. Alku meni hitaasti ja kivuliaasti, vähän takapakkiakin suorastaan tuli avautumisessa siinä 3 cm kohdilla (oli sen auki sairaalaan mennessä, mutta ei siitä edennyt moneen tuntiin), mutta sitten kun homma lähti etenemään ja sain kunnon kivunlievitykset, kaikki sujui kuin saduissa, vaikka tosiaan jonkin verran vauhdittajia tarvittiinkin.



Sairaalassa oli aika stressaavaa, pojalla hillitön imuttelutarve ja mulla tietysti tissit sen mukaisessa kunnossa... Kotiuduttiin torstaina ja olin kyllä totaalisen väsynyt, helpotuksen itkut piti vetäistä jo tuolla pihalla :D Nyt on paljon paremmat fiilikset ja nukuttu on hyvin. Onneksi on hyväuninen kaveri ja Tuttelia tarjotaan, kun ei ainakaan tänään kärsi tai rikkinäisten nännien takia saakaan imettää. Maitoa alkaa hiljalleen ilmaantua, vaikka sekin aika hitaalla. Täytyy koittaa tsemppailla tässä ja opetella lypsämään.



Voimia ja kärsivällisyyttä kaikille tositoimiin lähteville! Ja oikeastaan sitä samaa myös viimeisillä viikoilla kärvisteleville! :)



Mii- ja poju tänään 5 vrk

Ensin MIILLE isot onnittelut!!



Täällä on edelleen toooosii tylsäää. Ei oo mitään tekemistä ja aika menee matelemalla. Supistuksiakaan ei oo edelleenkään kuin hyvin harvakseltaan. Pientä vihlontaa jossain kohdunsuun paikkeilla on kyllä ollu koko viime yön ja nyt päivälläkin. Jospa paikat aukeis vaivihkaa ja kivuttomasti ja sit varsinainen synnytys ois helppo ja nopsa putkahdus :))



Nyt taidan lähtee siivoomaan keittiön kaappeja ja pesemään liesituuletinta..todella paha tekemisenpuute!!! Sit marssin Siwaan ostamaan suklaata. Mietitään sitä terveellisempää ruokavaliota sit joskus toiste :S



Hipsuhiiri ja Pipana 40+6

ONNEA MII!! Hienoa, että kaikki sujui lopulta hyvin ja sinulle jäi hyvä mieli synnytyksestä!



KYMYSYS: TUosta Miin viestistä vaan, että hoomoilanen täällä kysyy, miksei rikkinäistä tissiä saa antaa vauvalle? VAi onko tämä joku sairaalakohtainen juttu? KOlmatta tässä jo imetän nännit rikkinäisinä, ainahan se tätä on alkuun, mutta ei meillä tarjota apuun kuin lisää imetystä. Tai niin, valintakysymyshän se varmaan on. Yritän tässä vaan muistella, kuinka pitkään tätä " näen tähtiä" -imetystä jatkuikaan, oliko pari päivää vai enemmän...tämänkin niin autuaasti on unohtanut edellisistä imetyksistä.

ONNITTELUT MII:lle! Vähän samaa tuli mieleen kuin Pumpulille. Itse muistan esikoisen imettämisestä, että epätoivoisesti kyselin kavereilta, joilla oli enemmän kokemusta, että milloin nämä rinnat alkavat kestämään. Oli todella kivuliasta hommaa mielestäni pitkään ja rinnat olivat kyllä ihan verillä. Rintakumit helpottivat ihan karseimpina päivinä, mutta sairaalassa niitäkään ei neuvottu käyttämään, vaan ennemminkin varoteltiin. Mielestäni olivat kuitenkin oikein hyvä apu, koska muuten olisi imettäminen saattanut tyssätä alkumetreille. Tsemppiä Mii ja muut kipeiden rintojen kanssa!!



Aika matelee, eikä ole yksinkertaisesti mitään järjellistä tekemnistä. En niin millään viitsisi iänikuista siivoamistakaan aloittaa. Yleisurheilua on tullut tuijoteltua ihan laittoman paljon.



Täällä on myös aivan kauhea makeanhimo ja muutenkin ruokaa uppoaa kamalia määriä. Tänään olen päättänyt syödä hampurilaisia, vaikka sitten närästäisi koko yön. Kuten taisi Hipsuhiiri todeta, terveellinen ruokavalio käyttöön sitten joskus myöhemmin.



Velho78 rv39+3