Taiteen ja kulttuurin merkityksen väheneminen kertoo hyvästä asiasta ja kehityssuunnasta
Tilausta taiteen ja kulttuurin kaltaiselle eskapismille ei ole jos asiat ovat yhteiskunnassa niin hyvin että arki ei kuormita ja masenna. Tällöin yhteiskunnan henkinen kipunointikin josta myös Karl Marx kirjoitti on voitettu ja selätetty. Sen tilalle on tullut hyvinvointi ja onnellisuus jolloin todellisuus paoelle esim luomalla musiikkia, kirjallisuutta tai teatteria ei ole enää tilausta ja se menettää yhteiskunnallisen arvonsa kivunlievittäjänä. Tästä seuraa automaattisesti se että yhteiskunnan turhat rönsyt, röyhelöt ja ornamentit karsiutuvat luonnollisesti pois yksinkertaisemman ja selkeämmän funktion tieltä.
Kommentit (31)
Siis "selkeämmän funktionalisuuden" eikä "selkeämmän funktion tieltä". Kulunut koronavuosi on ollut omiaan osoittamaan mikä todella on tarpeellista ja jota ilman ei voi elää kuten ruoka ja mikä taas on tarpeetonta ja mitä ilman pystyy elämään kuten vaikkapa kulttuuripalvelut mikä todistaa ja vahvistaa vain että taide ja kulttuuri kuuluu naistä kahdesta vaihtoehdosta jäljimmäiseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelit sitten ihmiseten tekevän siinä hyvässä arjessaan kun työt on tehty, ruokaa laitettu ja nukuttukin tarpeeksi, tuijottavan onnellisena seinää?
Ihmiset tasapainottava elämänsä työnteon ja palauttavan levon välille eikä todellisuuspakoa enää tarvita jos arki on jo niin mieluisaa ettei se masenna ja ole harmaata. Nykyään ihmiset osaavat olla tyytyväisiä vähään ja elää minimalististä elämää onnellisia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelit sitten ihmiseten tekevän siinä hyvässä arjessaan kun työt on tehty, ruokaa laitettu ja nukuttukin tarpeeksi, tuijottavan onnellisena seinää?
Miten niin? Ihmisille tuottaa tarpeeksi iloa ja tekee onnelliseksi se että töiden jälkeen saa olla kotona tai käydä metsässä. Ei tarvita keinotekoista eskapismia onnellisuuden ja hyvinvoinnin saavuttamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Siis "selkeämmän funktionalisuuden" eikä "selkeämmän funktion tieltä". Kulunut koronavuosi on ollut omiaan osoittamaan mikä todella on tarpeellista ja jota ilman ei voi elää kuten ruoka ja mikä taas on tarpeetonta ja mitä ilman pystyy elämään kuten vaikkapa kulttuuripalvelut mikä todistaa ja vahvistaa vain että taide ja kulttuuri kuuluu naistä kahdesta vaihtoehdosta jäljimmäiseen.
Ap
En minä ainakaan ole elänyt ilman taidetta ja kulttuuria. Luen päivittäin, kuuntelen musiikkia (tosin nyt vain verkosta, en livenä), olen osallistunut kaksille elokuvajuhlille verkossa, samoin yhteen taidenäyttelyyn, varasin juuri äskettäin lipun teatteriesitykseen verkossa. Viime kesänä kävimme ainakin kahdessa näyttelyssä siinä vaiheessa, kun korona vaikutti hellittäneen.
Ja heti, kun turvallisesti voi taas mennä ihmisten ilmoille, alamme jälleen käydä keikoilla, elokuvissa, näyttelyissä, konserteissa ja teatterissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelit sitten ihmiseten tekevän siinä hyvässä arjessaan kun työt on tehty, ruokaa laitettu ja nukuttukin tarpeeksi, tuijottavan onnellisena seinää?
Miten niin? Ihmisille tuottaa tarpeeksi iloa ja tekee onnelliseksi se että töiden jälkeen saa olla kotona tai käydä metsässä. Ei tarvita keinotekoista eskapismia onnellisuuden ja hyvinvoinnin saavuttamiseksi.
Miksi et itse ole nyt metsässä tai iloitse siitä, että ihan vaan saat olla kotona? Miksi pakenet netin maailmaan?
Taidetta ja kulttuuria on aina hyödyntänyt ylempi keskiluokkainen marginaaliryhmä. Meille duunareille riittää viihteeksi se että televisiossa pyörii uusintana sama vanha B-luokam elokuva 40 vuoden takaa. Sen kun laittaa pyörimään niin tulee raskaan työpäivän jälkeen uni varmasti. Yleensäkin sitä nukahtaa jo elokuvan alussa.
Ei taide ole aina eskapismia ja kärsimyksen kuvaamista, vaan myös ylistystä asialle jonka kokee tärkeänä ja onnellisuutta tuovana.
Vierailija kirjoitti:
Taidetta ja kulttuuria on aina hyödyntänyt ylempi keskiluokkainen marginaaliryhmä. Meille duunareille riittää viihteeksi se että televisiossa pyörii uusintana sama vanha B-luokam elokuva 40 vuoden takaa. Sen kun laittaa pyörimään niin tulee raskaan työpäivän jälkeen uni varmasti. Yleensäkin sitä nukahtaa jo elokuvan alussa.
Joku sen vanhan elokuvan musiikkeineen on tehnyt. Nykyään ei edes tietoisesti havainnoi, kuinka paljon esim. erilaista taustamusiikkia kuulemme eri paikoissa. Mutta tyhjältä voisi tuntua, jos se jäisi kokonaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Ei taide ole aina eskapismia ja kärsimyksen kuvaamista, vaan myös ylistystä asialle jonka kokee tärkeänä ja onnellisuutta tuovana.
Ylistää voi hiljaa ja ääneti oman pään sisällä ilman sanoja ja kuvia. Silloin se on paljon henkilökohtaisempaa, yksityisempää ja eritoten omaa.
Vierailija kirjoitti:
Taidetta ja kulttuuria on aina hyödyntänyt ylempi keskiluokkainen marginaaliryhmä. Meille duunareille riittää viihteeksi se että televisiossa pyörii uusintana sama vanha B-luokam elokuva 40 vuoden takaa. Sen kun laittaa pyörimään niin tulee raskaan työpäivän jälkeen uni varmasti. Yleensäkin sitä nukahtaa jo elokuvan alussa.
Olihan tämä sarkasmia? Ei kannata kyllä yleistää.
Kun elämä on yksinkertaisempaa, ilman turhia virikkeitä ja aikasyöppöjä, niin se on myös onnellisempaa, tyydyttävämpää ja mieluisampaa.
Jos elämästäsi leikataan kulttuuri pois niin jäljelle jää luuranko. Kaikki on kulttuuria ja kulttuuri liittyy kaikkeen. Et nyt taida täysin ymmärtää mitä itse käsite tarkoittaa.
Taas joku oman elämänsä suurikin ajattelija ja tutkija lol. Se on sillä lailla että kaikenlainen taide kuuluu myös ihmishistoriaan ja kertoo eri aikakausista joten taide ei tule häviämään koskaan. Ja se on varmasti sinunlaiselle kopperossa elävälle ihmiselämää vihaavalle hyypiölle kova pala.
En henkilökohtaisesti olisi selvinnyt korona-ajasta tai monista muistakaan ajoista ilman taidetta.
Jo luolamiehet harjoittivat taidetta. Taide ja kulttuuri on väistämätön osa ihmiselämää siinä missä liikunta tai sosiaalinen kanssakäyminenkin. Itse asiassa taide on vaan yksi sosiaalisen kanssakäymisen muoto: halutaan jakaa omat kokemukset muiden kanssa. On upeaa, että näin voimme olla yhtä, vaikka olemmekin kaikki yksin...
Vierailija kirjoitti:
Kun elämä on yksinkertaisempaa, ilman turhia virikkeitä ja aikasyöppöjä, niin se on myös onnellisempaa, tyydyttävämpää ja mieluisampaa.
Minusta tämä palsta on yksi turhimmista aikasyöpöistä omassa arjessani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taide ole aina eskapismia ja kärsimyksen kuvaamista, vaan myös ylistystä asialle jonka kokee tärkeänä ja onnellisuutta tuovana.
Ylistää voi hiljaa ja ääneti oman pään sisällä ilman sanoja ja kuvia. Silloin se on paljon henkilökohtaisempaa, yksityisempää ja eritoten omaa.
Ja sekö on sitten jotenkin ylevämpää? Sinäkään et ole oppinut yhtään mitään ilman muita ihmisiä. Et voi siis väittää, että pärjäät ilman muita.
Toivottavasti löydät vielä joskus taidetta, joka koskettaa sinua. Olen aivan varma, että joku on joskus sanoittanut tai kuvaillut noita henkilökohtaisia, yksityisiä tunteitasi.
Oletko Ap huomannut, että ihmiset itse asiassa ovat koko ajan kuormittuneempia ja masentuneempia nyt koronan myötä? Etkä näe mitään yhteyttä siinä, että kun kokoontumista ja kulttuuritoimintaa on rajoitettu, ihmiset voivat HUONOMMIN? Ruokaahan täällä on tarjolla edelleen riittävästi, joten logiikkasi mukaan ongelmia ei nyt pitäisi olla?
Kannattaa hyväksyä, että kipu kuuluu väistämättä kaikkien elämään. Myös sinun, vaikkei siltä nyt tuntuisi. Olet kuitenkin palstallakin, joten ilmiselvästi koet tarvetta jakaa asioita ja olla yhteydessä muiden kanssa. On aina määrittelykysymys, onko joku tuotos taidetta vai ei. Itse sanoisin, että jotkut viestit täällä vauvalla ovat taidetta. Suurin osa ei, mutta täällä on myös joitakin äärimmäisen lahjakkaita kirjoittajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taide ole aina eskapismia ja kärsimyksen kuvaamista, vaan myös ylistystä asialle jonka kokee tärkeänä ja onnellisuutta tuovana.
Ylistää voi hiljaa ja ääneti oman pään sisällä ilman sanoja ja kuvia. Silloin se on paljon henkilökohtaisempaa, yksityisempää ja eritoten omaa.
Ja sekö on sitten jotenkin ylevämpää? Sinäkään et ole oppinut yhtään mitään ilman muita ihmisiä. Et voi siis väittää, että pärjäät ilman muita.
Toivottavasti löydät vielä joskus taidetta, joka koskettaa sinua. Olen aivan varma, että joku on joskus sanoittanut tai kuvaillut noita henkilökohtaisia, yksityisiä tunteitasi.
Miksi minun pitäisi antaa muiden kosketella tunteitani? Ne ovat yhtä henkilökohtaisesti ja intiimit kuin sukupuolielimeni. Haluaisitko itse että joku tulee lääppimään elimiäsi?
Mitä ajattelit sitten ihmiseten tekevän siinä hyvässä arjessaan kun työt on tehty, ruokaa laitettu ja nukuttukin tarpeeksi, tuijottavan onnellisena seinää?